Hampaat kuntoon

Nyt oli aika vihdoinkin tehdä Aavan hammasasialle jotakin ja niinpä marssin lemmikkieläinpuotiin ostamaan hampaidenhoitotarvikkeita. Aavan hampaat on alkaneet kerätä mielettömiä määriä (vrt. aika ennen onnettomuutta) hammaskiveä viime syksyn onnettomuuden jälkeen. Syitä siihen ei tarvitse kauaa miettiä, sillä onhan Aavan syömisiä ja järsimisiä rajoitettu ihan ronskisti.

Ennen Aava söi nappulansa kuivana, jolloin ruuan kappaleet ei jääneet muhimaan hammasväleihin niin pahasti. Luitakin se järsi aina silloin tällöin. Sellasia pehmeitä, jotka pehmenee entisestään syljen ja pureskelun vaikutuksesta. Aitoja luita se ei muistaakseni ole koskaan syönyt, ennen sitä surullisen kuuluisaa soppakattila-hirvenluu-episodia.

Nykyään nappulat turvotetaan muutaman tunnin ajan. Pehmeät, turvonneet nappulat murskataan haarukalla, ja joukkoon lisätään melko runsaasti vettä, jotta ruoka olisi mahdollisimman märkää, eikä ruoka näin ollen ärsyttäisi ruokatorvea.

Luita ei ole annettu ollenkaan. Takaraivossa tietysti jyskyttää pelko siitä, jos luu tarttuisi uudelleen kurkkuun ja niinpä on katsottu parhaaksi jättää luut antamatta. Eläinkaupassa käydessä nappasin mukaan pari palviluuta, koska halusin testimielessä kokeilla onnistuuko aitojen luiden järsiminen ilman ylimääräisiä episodeja. Onnistui. Aava tosin sai irrotettua luussa kiinni olleen pienemmän luun, jota en uskaltanut jättää sille syötäväksi ja niinpä Aksu ja Moonakin saivat herkutella.

Myös hammasharjasetti tarttui mukaani. Se sisälsi kaksipäisen hammasharjan, kananmakuisen hammastahnan sekä sormiharjan. Hammastahnaa ja harjaakin vähän jo testailtiin hyvällä menestyksellä. Aava seurasi kuin hai laivaa, kun kuljin hammastahnatuubi kädessäni, ilmeisesti se oli ihan hyvänmakuista. Siispä hyvillä mielin voi uudelleenkin kokeilla hampaiden harjausta ilman, että neidille jäisi hirveitä traumoja.

"Ööö, mitäs tää olevinaan on?"

"...mut hyvältä se kuitenki maistuu"

Treenikentät kutsuvat

Odotin tätä hetkeä, kuin kuuta nousevaa. Tänä aamuna se lista oli ilmestynyt nettiin ja meidänkin nimet komeilivat siellä. Me saatiin treenipaikka Hukka-Putkesta! Ihan mahtavaa! Nyt omille esteillekin tulee ihan kunnolla käyttöä, jes!

© Leena paimenlaumasta

Nyt treenipaikka on kohtuullisen matkan päässä kuljetella Aavaa Maaningalta, ihan tässä Kuopion keskustan tuntumassa. Tästä lähtien me treenataan maanantai-iltaisin.

Harmillisesti treenit alkavat viikolla 36 eli heti syyskuun ensimmäisellä viikolla, jolloin minä myös aloitan harjoitteluni yli 50km päässä Kuopiosta, jossa myös tulen majailemaan kolme viikkoa. Toivon mukaan saan sumplittua vuorot (niin työ- , kuin treenivuorotkin) siten, että pääsisin jossain vaiheessa treenaamaan.

Haaveena olisi kisata loppukesän/alkusyksyn aikana lähialueen kisoissa, mutta saas nyt nähdä. :) Ainakin keskiviikkona olisi tarkoitus suunnata epistelemään juurikin Hu-Pun epiksiin.

Valmista tuli!

Eilen vietettiin päivää kotikotona Maaningalla. Sain työkutsun aamuvuoroon ja ajattelin, että nyt olisi hyvä tilaisuus rakennella myös agilityesteet (puomi, keinu ja A-este) valmiiksi. Poikakaveri aloitti nikkaroimisen jo ties milloin, mutta nyt vasta oli riittävästi aikaa tehdä ne loppuun saakka.

Esteet on rakennettu SAGIn sääntöjen mukaisilla mitoilla vanerista ja laudoista. Laudat ja vanerit maalattiin, jotta olisivat säänkestävämpiä, vaikka ne päällystettiinkin kokolattiamaton? jäänteillä. Päällystekangas loppui vähän kesken ja A-esteen harja (päällyste ei siis ole kontaktialue) jäi vielä päällystämättä. Toivon mukaan kangasta on jäljellä jossain varastossa, jotta sekin saataisiin täysin valmiiksi. Joku päivä pitää vielä maalilla tms. merkata kontaktialueet esteisiin.

Yllätyin positiivisesti miten hienot esteistä tuli, vaikka osasinkin odottaa niiden onnistuvan erinomaisesti taitavan raksamieheni ansiosta :) Erittäin ihmeellistä olisi, jos hän päätyisi blogia lueskelemaan, mutta silti kiitän vielä täälläkin. KIITOS!

Oli olemassa myös videonpätkä, kun Aava suorittaa esteitä. Jostain syystä kone ei kuitenkaan suostu avaamaan koko tiedostoa (kaikki muut kylläkin), joten on tähän kuvaan on tyytyminen. Lisään videon jahka selvitän, mikä mättää.

Kattokaa ny! Mullon iha omat esteet

Tervossa mätsäröimässä

Lauantaina oli Tervossa mätsäri, johon osallistuttiin Aavan kanssa. Samalla vierailtiin anoppilassa, joten saatiin kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Seuraksi saatiin poikakaverin siskon sekarotuiset tytöt Caramel ja Cicaro, jotka myöskin osallistuivat mätsäriin.

Mätsäri järjestettiin aukealla urheilukentällä, johon aurinko paahtoi kuumasti. Odottelimme luokkamme alkua varjoisalla paikalla, mutta siitä huolimatta helle uuvutti Aavan eikä se enää kehässä malttanut esiintyä. Aava ravasi kuono maata myöten, eikä oikein malttanut seisoa paikallaan, vaan tarjosi koko ajan istumista. Tästäpä sitten tuloksena sininen nauha. Parina meillä oli Caramel.

Sinisten kilpailuluokassa sijoituttiin kaikesta huolimatta kolmansiksi. Eipä nämä mätsärit ole meille kuitenkaan niin totista hommaa, mukavaa irtiottoa arjesta vain. Mielellään suokin menestystä sellasille koirakoille, jotka eivät voi syystä tai toisesta osallistua virallisiin näyttelyihin.

Anoppilassa Aava sai peuhata paimenlauman kanssa yllin kyllin, ja  kotiin ajaessa ihan mielellään painui maate, kun päiväunetkin oli jäänyt nukkumatta. Taisipa seuraava yökin mennä liikahtamatta.

Tässäpä vielä Leenan ottamia kuvia

Hei, miks ei voida mennä kontakteja ku mä niin tykkäisin?

Kattokaa! Mä osaan kävellä käsillä

Paluu kisakentille

Epävirallisesti tosin. Hukka-Putki järjesti Kuopiossa epikset, jonne olin jo kauan suunnitellut menevämme. Perhoset alkoivat lentää mahassa jo paljon ennen lähtöä. Eniten ehkä jännitin, miten Aava reagoi radoilla ja osaako se enää mitään. Taukoahan vakituisten treenien tauottamisesta on yli puolitoista vuotta.

Turhaan jännitin. Aava oli mahtava, aivan oma itsensä, mitä oli silloinkin kun treenattiin. Radoilla neidillä olikin "nyt ei jarrutella" -asenne ja ohjaajakin sai muistutella itselleen, että töppöstä toisen eteen on laitettava mikäli meinaa perässä pysyä.

Mentiin kaksi rataa, joista toinen oli möllirata. Kilpailevat saivat osallistua myös mölliradalle, mutta olivat ulkopuolella pistelaskussa, eikä niitä näin ollen sijoitettu. Näin pitkän tauon jälkeen siitä oli hyvä aloittaa ja muistutella mieleen agilityn saloja.

Mölliradalta tuli 10 virhepistettä, molemmat kielloista. Ensimmäinen kielto tuli hypyltä, kun Aava juoksi hyppäämisen sijaan suoraan kohti jalkojani (oma moka, katseeni oli kohti tulevaa ja koira jäi selän taakse. Nyt sitä sit ymmärtää, miksi silloin vakituisesti treenatessa jankutettiin siitä katseen tärkeydestä). Toinen kielto tuli, kun Aava kääntyikin pussin jälkeisellä putkella perääni, vaikka oli jo menossa putkeen. Loppurata meni oikein hienosti.

 

Kilpailevien radalla kaikki tasoluokat kilpailivat keskenään. Ajatuksena oli, että sijoitettaessa ykkösissä kilpailevat saavat enemmän anteeksi ajassa, kuin kolmoset. Tältä radalta tuli kuitenkin hylsy, minun huutaessa ja ohjatessa liian myöhään pussin jälkeiselle putkelle. Putki siis mentiin väärästä päästä. Ennen hylsyn tulemista Aava jostain syystä kielsi A:n.

Keinulla Aava teki melkoisen lentokeinun, säikähdin itsekin, koska kotona keinua harjoitellessa (kotikotiin on valmistumassa hienot tee-se-itse esteet, joista lisää kunhan ovat valmiit) siinä ollaan onnistuttu hienosti. Voi olla, että vauhti sokaisi Aavankin eikä se tajunnut jarruttaa ajoissa ja minunkin olisi pitänyt "varoitella" enemmän hiimaamalla omaa vauhtiani. Oppia ikä kaikki!

Kepit meni tosi hienosti ja kiemuratkin saatiin kunnialla suoritettua.

Pitää kyllä olla ylpeä tuosta neitosesta, miten mahtava se onkaan. Välillä on oltu kuoleman kielissä, mutta siitä selvitty ja nyt taas oma ihana, mahtava agiliitäjä. Ja miten hyvin sillä on muistissa tuo laji. Uskomatonta!

Ilostuttaja vierailee

Eilisen aamun puhelimen pirinä oli tulevan päivän pelastus. Suunnitelmissa ei alunperin ollut mitään, mutta vajaan tunnin päästä kämpässä tassutti yksi nelijalkainen otus. Aava.

Porukoiden mennessä kaupungille asioilleen muutamaksi tunniksi, tuli Aava "hoitoon" meille.

Päivää kulutettiin lenkkeilemällä ja makoilemalla. Voi vitsi, miten jänskää Aavasta oli lenkkeillä kaupungissa, täysin vieraassa ympäristössä. Vautsi!

Sohva ja sänky on Aavalle ehdoton ei kämpällä. Kotikotona se myllää niissä siitäkin edestä. Nukkamatto sopi täällä siihen tarkoitukseen erinomaisesti.

Psst... En muuten imuroinut Aavan lähdettyä eikä poikakaveri siltikään tukehtunut, jes! Se on alkanut siedättyä pikkuhiljaa enemmän ja enemmän. :) Silti painotan, ettei tähän asuntoon meidän toimesta ole missään vaiheessa tulossa pysyvästi asuvaa koiraa. Liian ahdasta. Mun mielestä koiran paikka ei vaan ole näin pienessä asunnossa. Vierailut on asia erikseen ja toivottujakin, ainakin jos minulta kysytään.

Mieliharmia

Puolitoista viikkoa sitten lauantaina Aava vietti lämmintä kesäpäivää mökillä riekkuen koirakaverin kanssa. Illasta alkoi veden älytön litkiminen (Aavahan ei juurikaan ole juonut vettä viime syksyn leikkauksen jälkeen, ja nesteitä on pääsääntöisesti annettu ruuan kera) ja sen pulauttalu. Pulauttelu jatkui vielä sunnuntaina, mutta koska tilanne ei ollut hälyyttävä päätettiin jatkaa kotikonstein hoitamista. Maanantai-aamuna Aava oli selkeästi virkeämpi, mutta edelleen vaisu, joten varasin ajan eläinlääkärille.

Lääkärissä Aava nesteytettiin ja pahoinvointilääkittiin pistoksella. Se sai antibioottikuurin mahdollisen ruokatorven- ja nielutulehduksen hoitoon (ääntä ei juurikaan lähtenyt). Lisäksi syksyllä käytettyjen närästyslääkkeiden antamista jatketaan nyt kuurina.

Todennäköistä on, että Aavan mahaportti on niin löysä, että mahanestettä pääsee nousemaan ruokatorveen, joka taas aiheuttaa närästystä ja sen takia oksentelua. Eläinlääkäri suositteli mahdollisimman tasaista elämää, ei suurempia iloja eikä suruja.

Aava on alkanut myös hoivaamaan vinkuleluaan, joka ei ennen ole ollut kovin tärkeä. Jos vinkua vinguttaa Aava kiiruhtaa hädissään katsomaan mikä on hätänä, ottaa lelun suuhunsa ja pudottaa varovasti lattialle ja kääntää selälleen ikään kuin huolehtiakseen lelun tarpeista. Lisäksi se välillä peittää leluaan mattoon, peitteisiin ja sohvatyynyihin. 

Ihmetyttää, koska Aavalla ei ole koskaan ollut valeraskauksia ja nuo oireethan viittaavat siihen. Äiti heitti myös ajatuksen, että voikohan antibioottikuuri vaikuttaa tuolla tavalla, koska oireet alkoivat pari päivää kuurin aloituksesta...

Tämän episodin takia välistä jäi tällä kertaa niin epikset kuin hierontakin, mutta ehtiihän tuota...