14.11.2013

Uusi ilme

Elokuinen iltapäivä ja palloleikit
Blogi on saanut uuden ilmeen lisäksi myös uuden osoitteen. Erittäin pätevän syyn siihen löysin eilen. Googlettelin entisen blogin nimellä ja sieltä löytyi virtuaalikennel. En halua, että minut (meidät) vahingossakaan sekoitettasiin tai yhdistettäisiin ko. sivustoon. Lisäksi en halua kuvieni joutuvan vääriin käsiin tekijänoikeussyistä. Niinpä katsoin parhaaksi vaihtaa osoitetta, ihan oman mielenrauhanikin takia.

Halusin muuttaa blogin ilmeen omaa silmää miellyttävämmäksi, ja toivon todella etten kylläistyisi tähän kuten lukuisiin edellisiin. Pientä hienosäätöä on vielä tulossa, mutta sen toteutan heti, kun haen kuvia kotikotoa.

Tässä vielä Aavan kuulumisia viime lauantailta.

8.11.2013

Aavan isopipi

Suurin osa lukijoista on varmaankin lukenut facebookissa Aavan sairaskertomuksen, mutta julkaisen sen myös täälläkin.

30.10.
Lauantaina 26.10. Aava pääsi vahingossa ja salaa syömään hirvikeitosta nostettuja romppeita eli hirven luita ja sian ihraa. Se kakoi kurkkuaan ja oksensi vaahtomaista limaa. Kurkun kakominen loppujen lopuksi hellitti, mutta maha tuntui olevan kovin kipeä ja koira painuikin mielellään makuulleen. Soitettiin päivystävälle eläinlääkäriasemalle (Tuhatjalka), ja siellä epäilivät mahan menneen kipeäksi ja sekaisin yhtäkkisestä rasvan syömisestä. Seurailtiin tilannetta.

Su 27.10. Aava jatkoi alakuloaan, mutta edelleen luultiin, että se johtuu vain vatsanpuruista.

Ma 28.10. Aamupäivällä Aava kävi paikallisella eläinlääkärillä nesteytyksessä ja sai maitohappobakteerivalmistetta ja paraffiiniöljyä, koska oletimme, että suoli olisi mennyt tukkoon.

Illalla puhelin pirahti ja äiti kysyi lähtisinkö mukaan käyttämään Aavaa päivystyksessä, ja totta kai
lähdin. Aava oli sitä ennen oksentanut vaahtomaista limaa ja tuntunut melkein tukehtuvan siihen, ja äiti ei uskaltanut odottaa yön yli. Hyvä niin.


Haava leikkausta seuraavana päivänä 30.10.
Tuhatjalassa lääkäri (belgialainen nainen) tutki Aavan ja ihmetteli sen kuntoa, vaikka oli saanut nesteytyksen. Oli ilmeisen huolestunut oudosta tilanteesta. Aava vietiin röntgeniin ja kuvat olivat lääkärin ja pieneläinhoitajan mukaan todella erikoisia ja outoja. Maha oli täynnä kaasua ja ruokatorvessa tai rintaontelossa oli jokin massa, josta eivät uskaltaneet sen enempää kertoa, vaikka epäilivät sen olevan luu. Tässä vaiheessa lääkäri kuulosti niin epävarmalta tilanteen suhteen, että kyyneleet tietenkin tirahtivat.  Lääkäri sanoi, ettei Kuopion seudulla tai lähimaillakaan olisi klinikkaa, jossa voitaisiin yrittää leikkausta. He halusivat kuitenkin kokeilla letkulla onko massa ruokatorvessa eli meneekö letku läpi. Jätimme Aavan haikein mielin klinikalle ja kyyneleet silmissä ajoimme Kuopion asunnolleni, koska sovimme että lääkäri soittaisi heti kun toimenpide olisi suoritettu.

"Puhuitko ruoasta??!" 8.11.
Minuutit kuluivat hitaasti. Jättäessämme Aavan klinikalle kello oli noin 23, ja lääkäri sanoi soittavansa noin tunnin kuluttua siitä. 00:21 puhelin soi ja lääkäri kertoi tilanteen. Letku ei ollut mennyt läpi eli massa oli ruokatorvessa. Onni onnettomuudessa, jos massa olisi ollut rintaontelossa Aavaa tuskin enää olisi. Kuitenkin lääkärin mielestä vaihtoehdot olivat konsultointi Helsingin yliopistoon ja KEKiin tai se kaikista pahin. Halusimme tietenkin, että lääkäri kysyy muilta klinikoilta ensin ja päätimme odottaa aamuun. Yö kului pyöriskellen ja itkien.

Ti 29.10. KEK eli Kuopion eläinlääkärikeskus oli suostunut yrittämään leikkausta. Haimme Aavan Tuhatjalasta, jossa eläintenhoitajien asenne tuntui olevan jokseenkin negatiivinen. KEKissä asenne muuttui heti ja lääkäri Siir vaikutti todella mukavalta ja ryhtyi toimeen erittäin positiivisesti. Lisäksi hän antoi ymmärtää, että toivoa ei kannata vielä heittää, toisin kuin Tuhatjalassa. Kuitenkin meitä varoitettiin ruokatorven kuolioitumisen vaarasta.
Edessä oli jälleen pitkä odotus, mutta iltapäivän puolella lääkäri soitti ja kertoi, että vieras esine on saatu pois. Edessä olisi vielä pitkä toipuminen eikä hän tietenkään voinut luvata Aavan selviävän, koska leikkauksissa on aina riskinsä. Kuoliota ei ollut tullut ja tiukassa ollut luunkappalekin saatu irroitettu mahalaukun kautta. Luu oli juuttunut mahalaukun ja ruokatorven välisen sulkijalihaksen kohdalle. Mukaan haimme lisäksi kasan lääkkeitä (6 erilaista) ja helposti sulavaa ruokaa.

30.10.

Ke 30.10. - Pe 8.11. Aava on toipunut leikkauksesta hienosti. Marraskuun ensimmäisenä eli viime viikonloppuna alkoi vuotaa kudosnestettä ja verta haavasta. Eritettä ei kuitenkaan tullut paljoa ja eläinlääkärin neuvoilla siitäkin selvittiin. Haavaa piti siis vaan tarkkailla. Huomenna 9.11. saadaan ottaa kauluri pois ja Aava riemuitsisi varmasti jos ymmärtäisi. Sen verran inhottava se on ollut. Pikkuhiljaa päästään eroon myös lääkkeistä ja siirrytään takaisin omaan ruokaan. On kuitenkin muistettava, ettei Aava vielä ole täysin kunnossa, sillä operointi vatsaontelon kautta ruokatorveen ei parannu sisäisesti ihan hetkessä.

Kiitos kaikille meitä tsempanneille!

"Ihan tyhmä kauluri" 8.11.