Kesäpäivien viettoa

Taas kerran postaus jäi lojumaan liian pitkäksi aikaa, siitä yksinkertaisesta syystä, etten saanut vanhalla kaatumispisteessä olevalla koneella kotikotona kuvia käsiteltyä. Vihdoinkin töiden antaessa periksi pääsin kotiin kunnon koneelle ja näinpä tämäkin ongelma ratkaistu.

Kesää on vietelty enemmän ja vähemmän koirien kanssa puuhastellen. Omat päiväni kuluvat suurimmaksi osaksi töissä. Harvat vapaapäivät mielellään kuluttaa tekemällä juttuja, mitä työpäivinä ei ehdi tekemään.

Suurempia raportoinnin aiheita ei ole hetkeen tapahtunut. Käydään viikoittaisissa treeneissä ja touhutaan kotipihalla.

Treenit on menneet päänsääntöisesti hyvin. Olen kuitenkin huomannut, ettei työpäivän jälkeen treenatessa oma vireystila ole parhaimmillaan, joka sitten suoraan on vaikuttanut koiran tekemiseen. Valitettavan usein juuri meidän treeniaikaan alkaa sataa kaatamalla, mikä tietysti verottaa vauhtia vesi-inhosta kärsivältä koiralta. Epäilyistäni huolimatta radat on pääsääntöisesti saatu tehtyä yllättävän hyvin vesisateesta huolimatta. Joskus jopa kepitkin on onnistuneet paremmin, kuin ilman sadetta.

Hassua, miten sitä elää fiiliksen mukaan. Heikommin menneiden treenien jälkeen olen monesti päättänyt lopettaa kisaamisen, vaikka kisoja olisi kuinka katsottuna. Seuraavalla kerralla treenit useimmiten sujuvat lähes täydellisesti ja sen fiiliksen innoittamana olisin ilmoittamassa Aavan jokaisiin tulossa oleviin kisoihin, jos se olisi vaan mahdollista.

Turhauttaa, kun haluaisi päästä tavoitteisiin nopeasti, kaikki-mulle-heti-nyt-ihminen kun olen. Pienestähän se meillä on kiinni, ja kun palaset kunnolla loksahtaa paikoilleen, niin tavoitteisiinkin päästään. Meillä se vaan vaatii hieman enemmän kärsivällisyyttä ja aikaa.

Loppuun vielä salaperäinen lause: uudet tuulet puhaltavat elämässämme. Siitä lisää myöhemmin, pysykää kuulolla!

Heinäkuun mölleilyt

Oma seura järjesti eilen epikset, jonne sitten vapaapäivän iltaa lähdettiin kuluttamaan. Keli suosi ja sen myötä osallistujakin oli melko paljon. Palkintoja ei näissä karkeloissa jaettu, ja siksipä kisaavien radan tuloskin jäi hieman hämärän peittoon.

Osallistuin Aavan kanssa sekä mölli- että kisaavien radoille. Molemmat radat olivat mukavasti suunniteltuja, suoraviivaisia ja helppoja. Tossua sai tosissaan laittaa toisen eteen.

Ekalla eli mölliradalla starttattiin Aavan kans viimosina. Neiti ei olisi millään malttanut odotella hiljaa, kun näki toisten koirakoiden suorituksia odotusalueella. Odotuksen aikana olleesta malttamattomuudesta huolimatta se jäi hienosti odottamaan lähtöön. Rata oli lähes täydellinen nelosputkea lukuun ottamatta. Etenin itse liian aikaisin lähettämään putkeen ja jouduin himmaamaan vauhtiani samalla eri suuntaan siirtyen, joten vedin koiraa hieman mukanani, eikä putkeen meno ollut sujuva. Virheitä kuitenkin nolla!

Kisaavien radalla virheitä sateli ainakin puomin alastulokontaktilta ja kepeiltä. Todennäköisesti myös pari kieltoa 4 ja 14 putkilta. Nelosputkelle tullutta kieltoa en ymmärrä vieläkään. Luultavasti käsky tuli liian myöhään. Tarkoituksena oli tehdä vielä 12 ja 13 esteiden välissä persjättö, mutta keppisekoilu sekoitti ajatukset ja myöhästyin pahasti. Silti olin ihan tyytyväisin mielin molempien ratojen jälkeen. Lämpöisestä kelistä huolimatta vauhtia riitti molemmille radoille.

Seuraavan kerran olisi tarkoitus epistellä 6.8., kun oma treeniryhmä on järjestelyvastuussa.

Kesä kotikulmilla

Syystä tai toisesta tämä postaus unohtui lojumaan luonnoslaatikkoon. Joka tapauksessa muutama viikko on nyt totuteltu asustelemaan taas kotikotona. Kesätöiden takia oleskelen täällä, jotta työmatkakin olisi lyhyempi.

Aava on onnensa kukkuloilla, kun pääsee illalla luvan kanssa köllähtämään kainalooni. Kun ei tarvitse olla pitkiä aikoja yksikseen ja kun on joku, joka järjestää muutakin aktiviteettia, kuin palloleikkiä. Tai, en ole varma tuosta viimeisestä, nimittäin pallo sytyttää neitoa enemmän, kuin takapihalla olevat agilityesteet.

Pikkusen hymmyilyttää

Aava on juoksunsa juossut, ja parin viikon takaisissa agilitytreeneissä päästiinkin jo ihan tosissaan treenaamaan. Tehtiin tämän vuoden SM-kisojen minien karsintarataa, ja voi miten iloinen olin Aavan vauhdista ja tekemisestä ylipäätään. Pieniä, ohjaajan tekemiä mokia lukuun ottamatta meni todella hienosti. Ja ne kepit! Kotitreeni on tehnyt tehtävänsä ja vihdoin Aava osaa hakea sen oikean keppivälin ja lähteä kepittelemään mukisematta. Se ei vaan kestä sitä, että jään jälkeen ja niinpä minun pitää olla näyttämässä sille ajoissa ensimmäinen väli pitäen koko ajan liikettä yllä ja juosta pikkuisen edellä. Vauhtikin vielä kepeiltä puuttuu, mutta luulempa, että sekin löytyy kun riittävästi reenaillaan...

Aavaa ohjatessa olen oppinut miten tärkeä merkitys ohjaamisessa on jalkojen asennoilla. Vaikka käytän ohjaamisessani myös kättä, on se tavallaan vaan tukena, koska Aava seuraa lähes yksinomaan vain jalkojeni liikkeitä. On ihan turha yrittää kädellä huitoa suorittamaan estettä, jos jalat osoittavat väärään suuntaan.

Kontakteilla olen viime aikoina huomannut pientä loikkimista, varsinkin puomin alastulolla. Niitä ollaankin treenattu uusin vinkein ja saatu jo pikku hiljaa tuloksiakin aikaan. Kisahinku on hirmuinen, ja kovasti tekisi mieli lähteä taas kisaamaan. Joitain tulevia lähialueen kisoja olenkin vilkuillut, vaan harmikseni vuorotyö aiheuttaa omat ongelmansa.