Vietiin eilen naistenpäivän kunniaksi Aava hemmoteltavaksi. Suuntana oli siis maaninkalainen hevostila, jossa oli vierailemassa hevoshieroja, joka on hieronut myös koiria. Sattuman kautta kuulimme tutultamme tästä vierailusta ja varasimme Aavalle ajan.
Hierontapaikka oli mielestäni hieman kyseenalainen, koska Aavan kohdalla se suoritettiin hevostallin viileän varustehuoneen lattialla, jonne äänet kuuluivat selkeästi. Olin olettanut, että koiraa hierottaisiin sellaisessa paikassa, jonne äänet eivät kuuluisi ja olisi muutenkin mukavampi (ja lämpimämpi) rentoutumista ajatellen.
Aava jännitti ja tärisi alkuun paljon. Oudot, uudet hajut ja vieras paikka pisti ison tytön vapisemaan. Melko nopeasti neiti kuitenkin rentoutui ja pysyi paikoillaan. Itse olin koko hieronnan ajan Aavan tasolla ja yritin parhaani mukaan lievittää sen jännitystä ja olla turvana. Aava näyttikin pitävän hieronnasta, vaikka todella kireitä ja selvästi kipeitä paikkoja löytyi.
Alun rauhoittelemisen jälkeen hieroja aloitti etutassujen hieronnalla. Olkavarren lihakset olivat molemmilta puolilta jumissa, mutta kireys alkoi helpottaa pienen hieronnan jälkeen. Hieroja ohjeisti miten kotikonstein voi helpottaa lihaskireyttä olkavarsissa.
Seuraavana vuorossa oli selkä, jota Aava ei tuntunut aristavan yhtään. Hyvä niin, sillä kuulemma monesti lonkkavikaisilla koirilla selkä jumiutuu pahasti. Aavalla ei onneksi ollut niin käynyt.
Selästä siirryttiin takatassuihin, jotka olivatkin sitten jo aika pahasti jumissa. Oikea selkeästi kireämpi kuin vasen. Huonolonkkaisilla reisien jumiutuminen on todella yleistä, varsinkin juuri lonkkanivelen ympäriltä. Reidet olivat selkeästi kipeät ja Aavan nenä oli kiinni hierojan käsissä kun kipeä kohta osui sormien alle.
Vasen puoli avautui melko nopeasti kopeloinnin jälkeen, mutta oikeaan puoleen sai käyttää aikaa runsaasti. Kummankaan puolen lihasjännitys ei tietenkään täysin hellittänyt, vaan suosituksena on, että uusi hieronta olisi noin 2-3 viikon kuluttua ja siitä eteenpäin noin kerran kuussa.
Täytyy kyllä taas todeta miten hienon koiran omistaa. Vaikka silminnähden teki kipeää, niin ei isketty hampailla tai kovisteltu muutenkaan. Kipeän kohdan löytyessä neidin pää kääntyi taakse päin ikään kuin "mitä hittoo sä teet, toi sattuu, mutta silti tää tuntuu hyvältä". Ja lopussakin kai meinasi vaan tylsyys iskeä ja neiti aloitti juttutuokionsa tyypillisellä purinallaan.
Onneksi olimme hoksanneet Aavan hieronnan tarpeen, koska se todellakin oli ihan aiheellista.
 |
| Hasulimies ja Monuli |
