Prinsessaleikkejä

Aavan kans käytiin taas pyörähtämässä kehässä tänään. Pohjois-Savon Pystykorvakerho järjesti mätsärin, jossa talkoilun lomassa käväisin kehässäkin. Aava aloitti juoksunsa eilen (perjantai 13.) ja alkuun tuntui melko vaisulta eikä edes namit maistuneet. Siitä se kumminkin reipastui ja kehässä käyttäytyi hienosti, mitä nyt pöydällä esiintyminen vähän pelotti, siitä kun on niitä traumoja....

Voi miten onnellinen olenkaan tuosta Aavan kehäkäyttäytymisestä. Ristiinassa ollut mallikas käytös ei siis ollutkaan ohimenevää. :) Aavahan ei koskaan oo käyttäytyny aggressiivisesti kehässä (tai muutenkaan) vaan lähinnä se on ollu semmosta pöljäilyä eli kenkän puremista (paimennus), loikkimista, haukkumista jne. Nykyään se jaksaa hienosti esiintyä, liikkuu hyvin ja jaksaa seistä paikoillaan. Tänään Aava oli pienissä aikuisissa PUNainen ja kilpailuluokassa sijoittui neljänneksi. Kilpailuluokassa tuomari seisotti koiria tosi pitkään ja muutenkin pitkän odottelun jälkeen Aava ei enää jaksanut keskittyä kunnolla ja meinasi rueta näyttämään turhautumistaan haukkumalla, mutta lopetti kiellettäessä.  On se vaan niin ihana!

Uusi aluevaltaus

Innokkaana käsityöihmisenä sain hirveän kipinän tehdä jotakin käsillä. Kipinään varmasti vaikutti opiskelujen aloittaminen Kuopion Talouskoulussa, tarkemmin kotitalousopetuksessa (5kk). Tällä hetkellä nimittäin pyörii käyttö- ja sisustustuotteen valmistus -kurssi. Kurssilla ompelu oli hauskempaa kuin koskaan aiemmin ja ehkä siksi uskalsin lähteä toteuttamaan tätä ideaa.

DA DAA! Tässä se nyt on!

Eikun vaan tilausta menemään ja hidasta toimitusta odotellessa. Tarkoitushan oli tehdä Aavalle panta, mutta ompelun lomassa oli vaikea sovitella pantaa, kun välissä oli 40 km ja niin pannasta tuli himppu liian iso. Aava saa just-ja-just vedettyä päänsä läpi.

Netistä onneksi löyty helppo ja selkeä ohje. Ilman sitä tämä olisi vasta suunnitteluasteella.

Mielelläni lahjoittaisin pannan eteenpäin, sitä vastaavaan tarkoitukseen ettei se jäisi nurkkiin pyörimään. Jos jota kuta kiinnostaa niin yhteyttä saa ottaa ihan rohkeasti ;) Yhteyttä saa ottaa myös jos on kiinnostut hankkimaan koiralleen yksilöllisen pannan haluamillaan väreillä ja materiaaleilla.

Mitat: Fleece-osuus 37cm, pituus ketjuun asti (fleece & nylonnauha-osuus) 42,5cm, koko ympärys (ketju löysällä) n. 53cm

P.S. Aavalla on häntä! Muttei edes kokonaista nikamaa... :D

Edit. 12.9.

Ihanan anopin ihana Sani on pannan uusi omistaja!

Terveystarkki

Hirrveen jännittävää ainakin Aavan mielestä, oli tiistaina kun käytiin eläinlääkärissä tutkituttamassa Aavan silmät ja polvet. Meidän aika oli varattu klo 20, mutta taisimme olla vähän ennen kymmentä takaisin kotona. Kyseessä oli siis joukkotarkastus ja aikataulut olivat ihan hirveästi myöhässä.

Silmätipat; hämärä odotushuone; oudot, uudet hajut ja äänet eivät Aavan mielestä olleet kovin kiva yhdistelmä. Jännitti ja täristytti niiiin paljon, että piti sylkkyyn tulla. Lisäksi se pimeä huone, jossa oli kaks ihan tuntematonta ihmistä ja toinen vielä osoitteli jollakin lampulla silmiin... Kamalaa!

"Oon ihan kauheen vihanen!"
 © J.K.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Silmistä ei löytynyt mitään eikä myöskään polvista. Kennelliittoon lähti siis lausunnot terveistä silmistä ja 0/0 polvista.

Tänään, torstaina siis äiti vei Aavan uudelleen klinikalle ja tällä kerralla typy sai rauhoitus piikin lonkka-, kyynär- ja selkäkuvia silmällä pitäen. Itse en päässyt mukaan koulun takia, edelleen oon harmissani siitä. Siksi en sen enempää reissusta tiedä, kuin että selkä ja kyynäret ovat terveet eikä niistä ole löytynyt mitään, mutta valitettavasti lonkkakuvat on lähteneet eteenpäin Kennelliittoon D:nä. :(

Joskus ajatuksissa vilahtaneet haaveet kultakimpaleen omista vauvoista katosivat kuin tuhka tuuleen. Toisaalta enää viime syksyn jalostustarkastuksen jälkeen en oikein ole jaksanut uskoa siihen, että Aava pentuja joskus saisi. Ja ei saakaan... Toivotaan nyt, ettei tulos muuttuisi Kennelliitossa ainakaan huonompaan suuntaan.

Lääkäri oli kuitenkin sanonut, että elämää voi ja pitää jatkaa normaalisti, kuten tähänkin asti. Liikuntaa koiran pitää saada niin paljon kuin se vaan jaksaa ja ei näytä kipuja. (Agilitykentät alkaa taas houkutella...) Lisäksi Aava oli saanut tassuihinsa hiivalääkettä, kun äiti oli tullut maininneeksi Aavan "lutkuttavan" tassunpohjiaan paljon. Oli myös kysynyt voisiko nuoleminen johtua siitä, että lonkissa on kipua (useinhan koirat nuolevat itseään jos on kipua jossakin), mutta lääkäri oli vain todennut että yleensä se nuoleminen/pureminen kohdistuisi raajoihin eikä tassunpohjiin.

Aava on joka tapauksessa meidän oma pieni rakas! ♥