30.6.2016

Silmiesi tähden

Jotta elämästä ei tulisi liian tylsää, järjesti pikku-tyty jälleen itselleen eläinlääkärireissun. Tiistai-aamuna (28.6.) heräiltiin normaalisti, mutta hetken Aavaa tuijoteltuani huomasin, ettei kaikki ole kunnossa.

Se siristi oikeaa silmäänsä ja välillä piti sitä kokonaan kiinni. Silmä punoitti ja kolmas- eli vilkkuluomi oli selvästi esillä. Koetin varovasti sitä pyyhkiä haalealla, keitettyllä vedellä kostutetulla vanulapulla. Siitä ei ollut apua. Aava oli vaisu ja vetäytyi kevythäkin suojaan eikä suostunut leikkimäänkään.

Ensin ajattelen, että seurailen tilannetta, mutta kun tilanne ei muuttunut ja huoli yltyi, soitin ellään. Aika saatiin samalle iltapäivälle. Aava marssi reippaasti sisälle ellään ja jaksoi odotella mallikkaasti, mutta tutkimushuoneessa tajusi, ettei se ollutkaan niin hyvä ajatus. Aava on kehittänyt eläinlääkärikammon, koska siellä aina tapahtuu jotakin ikävää. Pieni kun on joutunut niin valitettavan monesti hoidettavana käymään.

Ellä tutki silmän, värjäsi sen fluoresiinillä ja laittoi puudutustipan. Silmän sisänurkasta värjäytyi neulankärjen kokoinen pieni piste. Pumpulipuikolla silmästä saatiin pois roska, joka ei todennäköisesti olisi sieltä itsekseen lähtenyt. Aava sai antibioottitippakuurin ja samalla varattiin viikon päähän kontrollikäynti. Lisäksi juteltiin ellän kanssa hammashuollosta, johon mennään kunhan hieronnat ovat pois alta.

Tipat lähti nopeasti auttamaan ja silmä oli jo seuraava päivänä parempi. Tipat on saatu laitettua, vaikka välillä tippapulloa pitää juosta karkuun. Aava myös haluaisi hangata silmäänsä tipanlaiton jälkeen kaikin keinoin. Tarkalla vahtimisella ja kieltämisellä hetken aikaa tipan jälkeen Aava on pysynyt kurissa ja tippa kerennyt vaikuttaa.

Ihana nähdä, miten Aava on taas silmin nähden virkeämpi ja eloisampi, kuin tiistai-aamuna. Toivottavasti selvitään nyt tällä hoidolla ja kontrollissa kaikki olisi ok.

25.6.2016

Jumeja siellä, jumeja täällä

Ne oli ihan tavalliset treenit muutama viikko sitten. Ne sujuivat ilman ongelmia ja koirakin kulki hyvin. Kauhukseni jouduin toteamaan treenien jälkeen, että koira ontuu. Välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Katsastelin tassun päällisin puolin löytämättä selitystä. Lihakset eivät kuumottaneet eikä anturoissa ollut mitään kummallista. Pahimmat kauhuskenaariot kerkesin pohtia mielessäni. Jopa senkin, että tämä oli nyt tässä. Itkin.

Seuraavana päivänä päätin etsiä muuta ajateltavaa ja lähdin tapaamaan ystäviäni. Reilun kolmituntisen reissun jälkeen kotiin palatessani vastassa oli iloisesti vasten hyppivä pikku-tyty eikä ontumisesta näkynyt jälkeäkään. Olin varma, että se oli unta, mutta totta se oli. Ontuminen oli poissa.

Varmistuakseni tilanteesta otin pikimmiten yhteyttä alueen eri koirahierojiin, mutta jokaisella ajat venyivät pitkälle. Sitten alkoikin työt, jotka imivät lähes kaiken ajan ja energian. Päätin jatkaa hierojan etsiskelyä ja viimeinhän se löytyi. Saimme ajan ja lisäksi hyvät ohjeet hierontaan valmistautumiseen.


Ensimmäiseksi hieroja halusi nähdä Aavan liikkeet. Olin jo itsekin niitä katsellut ja arvioinut sillä silmällä ja tiesin, että ne ei ole puhtaat. Etuliikkeet olivat leveät ja takaliike suora ja joustamaton. Aava käyttää liikkuessaan selkeästi enemmän etuosaansa.

Aluksi Aava suostui käsittelyyn melko hyvin. Hieman hermostunut se oli johtuen uudesta paikasta ja hierontatilanteesta. Se ei juurikaan aristellut kireitä kohtia istuessa tai seisoessa. Kylkimakuulla se ei olisi millään malttanut olla ja reagoi kipupisteisiin yrittämällä nousta ylös. Siinä olikin aikamoinen homma saada Aava pysymään käsittelyssä. Se kyllä pysyi melko hyvin silloin, kun pahimpia jumikohtia ei käsitelty.

Etuosassa kireimpiä kohtia olivat lavat, etujalkojen lihakset ja rintalihakset. Myös varpaista löytyi kireyttä. Etuosan jumiutuminen johtuu mitä todennäköisimmin pallohulluudesta nopeiden ja äkillisten pysähdysten ja käännösten vuoksi. Selästä, oikealta puolelta löytyi jumi rintarangan ja lannerangan liitoskohdasta, joka on kuulemma yleinen paikka jumeille, koska rintarangan tuki loppuu juuri siinä kohtaa. Takaosassa kireyttä oli etenkin vasemman polven yläpuolella olevassa räätälinlihaksessa. Myös istuinluunkyhmyt olivat kireät, mutta ne saatiin rentoutumaan käsittelyn aikana.

"Minnes me nyt mennään?"
Vaste etuosan hierontaan oli heikko, vaikka sitä käsiteltiin ajallisesti eniten. Takaosaa ei kunnolla ehditty käsittelemään tällä kerralla. Jumit räätälinlihaksessa ja selässä kulkivat ristiin ja hieroja arvelikin, että ne tulisi saada laukeamaan ennen kuin etuosa alkaisi rentoutua. Aava sai kahteen kertaan laserhoitoa, hieronnan puolivälissä ja lopussa. Laserhoidon tarkoituksena on mm. vilkastuttaa veren- ja lymfakiertoa, tehostaa solujen uusiutumista, vaikuttaa syvemmälle lihaksiin sekä lämmittää niitä.

Koska Aava jäi vajaan parin tunnin käsittelystä huolimatta jumiseksi, päätin hierojan suosituksesta varata seuraavan ajan viikon päähän. Tarkoituksena on jatkaa hierontaa ainakin kuukauden ajan, jolloin hieronnat ovat noin viikon välein. Hoitokertojen tavoitteena on saada jumit auki ja koiran elämästä taas mielekästä ilman jumien aiheuttamia kipuja ja jäykkyyttä. Viikon ajan, ennen seuraavaa hierontaa kokeillaan olla ilman palloa ja annetaan lihaksille lämpöhoitoa kotioloissa.

Muutama tunti hieronnan jälkeen Aava muuttui apaattiseksi ja jäykänoloiseksi, mikä on normaalia hierontakäsittelyn jälkeen. Vettä se ei suostunut juomaan, mutta ruoan seassa sitä meni hyvin. Ulkoilustakaan se ei juurikaan innostunut, vaan olisi halunnut maata sohvalla rapsuteltavana. Hieronnasta seuraavana päivänä se oli edelleen hieman jäykähkö, mutta muuten virkeä. Se kanniskeli palloa ja pyysi meitä ihmisiä leikkimään, mutta on suhtautunut kuitenkin melko hyvin pallottomuuteen.

Hetken aikaa sitten rupesin muuten antamaan Aavalle kokeilumielessä nivelvalmistetta päivittäin, jota sain pikkupussillisen testiin. Myyntitekstien perusteella ainakin vaikuttaa hyvältä aineelta, mutta testailen miltä vaikuttaa oikeassa käytössä. Mikäli siitä on selkeästi hyötyä, ostan varmasti lisää.

23.6.2016

Kakara 1 vuotta!


Innaliini the kakaralla on tänään ensimmäinen syntymäpäivä! Ensimmäiseen vuoteen on mahtunut jos jonkinlaista ja pienestä pennunräähkästä on kasvanut varsin energinen likka.

Kunnon kohottaminen syksyn metsästyskautta silmällä pitäen on aloitettu pyörälenkkien merkeissä ja esimakua tulevaan Inna on maistellut kaluamalla ja esittelemällä vanhoja luita. Saas nähdä mitä syksy tuo tullessaan. Kokemusta ainakin.

Turkki on vaihtumassa ja koira on karvaton kuikelo. Juoksutkin ovat osuneet parahiksi syntymäpäivän ympärille. Kovasti neiti jahtaa pörriäisiä, välillä ne ovat jopa herkkuakin mielenkiintoisempia.

Onnea Inna!

16.6.2016

Kesän kiireet



Vaikka säät eivät välillä ehkä ole olleetkaan kovin kesäisiä, niin kesä kiireineen on silti saapunut. Kevään hälinät saatu päätökseen ja kesätyöt kolmivuorona aloitettu. Siksipä hauvarintamalla ei sen erikoisempia ole tapahtunut.

Aava on saanut nautiskella täysin rinnoin alkukesästä vapaasti juoksennellen pihamaalla, mökillä mummon sipulimaata mylläten ja palloja paimentaen. Välillä on pitänyt järjestää yhden koiran mielenosoituksia ties mistä ei-niin-kivasta. Onpa sekin nähty, ettei se ole suostunut tulemaan ollenkaan ulos autosta hoitoon jäämisen pelossa.

Viikoittaisissa treeneissä ollaan käyty, vaikka oma into on kulkenut vuoristoratamaisesti. Mitälie luopumisen tuskaa lajista tämä nyt sitten onkaan. Ei tämä varmaan näin suurta tunteiden vuoristorataa aiheuttaisi, jos olisi toinen koira, jolla jatkaa treenaamista ja kisaamista. Nyt Aavan eläkeelle jääminen tarkoittaa myös sitä, että joudun jättämään oman treenaamisen ja kisaamisen joksikin aikaa. Lajia ei ole tarkoitus hylätä, vaan pyöriä seuran toiminnassa mukana niin paljon kuin mahdollista. Kova pentukuume olisi, mutta vielä tällä hetkellä sitä ei ole mahdollista ottaa.

Jostain syystä päädyimme ryhmään, jossa on pari jatkokurssilta tullutta ja vasta mölleissä kisannutta, joten treenit ei ole kovin haastavia olleet. En tiedä onko jatkuva nollien tekeminen haastettomilla radoilla kuitenkaan niin kivaa. Ryhmässä treenaavat ovat kivoja, ei siinä mitään. Mutta jostain syystä päädyimme kisaamattomien ryhmään, vaikka aiemmissa ryhmissä on ollut koirakoita ykkösistä kolmosluokkailaisiin. Toki silläkin on puolensa, koska ollaan saatu hiottua ongelmakohtia kuntoon.


Lähtöhässäkkä alkaa olla taakse jäänyttä elämää, vaikka aina silloin tällöin neiti itsepäinen haluuakin testata hermojani. Silmiin katsomisella ja topakalla odota-käskyllä näkyy olevan posiitiivista vaikutusta. Monta eri keinoa piti kokeilla, kunnes tajusin mikä meillä toimii.

Toinen murheenkryyni, ne iänikuiset kepit sujuvat radan osana myös vaikeammista kulmista lähettäessä. Ne ovat vaan ihan törkeän hitaat. Koira kyllä pujottelee ne alusta loppuun saakka, mutta aikaa kuluu ihan tuhottomasti. Koutsitkaan ei osaa muuten auttaa, kun käskemällä treenata vain kuutta keppiä superpalkalla. Niin, no kyllähän se ne yksittäisenä menee vähän paremmalla vauhdilla, mutta kuten jo ajat sitten huomasin, ei se tee niitä yhtään sen nopeammin oli palkkana mikä tahansa enemmän tai vähemmän superherkku. En enää jaksa stressata koko keppiasiasta, koska tiedän ettei Aavalla ole agilityuraa edessä enää kuin hetki, joten näillä nyt mennään loppuun asti. En ole heittämässä kirvestä kaivoon, mutta en myöskään halua väkisinkään yrittää.


Kisattiin myös pitkästä aikaa 15.6. oman seuran epävirallisissa. Tarjolla oli mölli-hyppäri ja kisaavien agilityrata. Osallistuttiin Aavan kanssa molemmille radoille ja tulokseksi 0 ja 5 puomin alastulolta.

Möllirata, suuntaa antava
Palkintoja ei jaettu eikä ketään laitettu paremmuusjärjestykseen vaan tarkoituksena oli kisanomainen treeni. Radat olivat mukavaa rallatusta, vaikkakin monet möllikoirakot totesivat mölliradan liian vaikeaksi. Minusta se ei sitä ollut, vaikka hyvähän se on sanoa, kun kolmosluokan radoistakin ollaan selvitty.
Keppilöiset olivat hirveät molemmilla radoilla. Aava kyllä teki ne, mutta hir-vit-tä-vän hi-taas-ti ja pysähtyi kerran puolessa välissä keppejä. Virheittä kuitenkin, hah. Puomilta se vitska, mutta muuten radat sujuivat ja vauhti oli hyvä.

Kilpailevien rata, suuntaa antava