15.11.2015

Vuoden viimeiset kisat

Päätimme tämän vuoden kisakauden eilen oman seuran järjestämissä kisoissa. Tuomarina oli Minna Räsänen, joka oli meille tuttu uramme toisista kisoista. Ilmoitin Aavan vain kahdelle agilityradalle, koska hyppäriltä meillä on jo LUVA.

Koskaan aiemmin en ole kisoja jännittänyt montaa päivää ennen h-hetkeä. Nyt oli kuitenkin paljon mielessä asioita, jotka saivat polvet tutisemaan. Reilu 1,5 kuukautta treenitaukoa ja viimeisen ykkösluokan nollan tavoittelu. Siinäpä kerrakseen jänskättävää...
Lisäjännitystä loi lähtölista, jonka mukaan starttasimme A-radalle ensimmäisenä minikoirakkona. Onneksi medit ja maksit olivat ennen minejä. Täältä tarkempiin tuloksiin.


Jännitin aivan kauheasti A-radalle mennessä, minkä koirakin vaistosi ja karkasi radalle. Sain ohjat käsiini ennen kolmatta hyppyä valssaamalla. Aavalla oli ihan uskomaton draivi päällä ja ohjaaja sai totisesti pistää töppöstä toisen eteen. Vitosesteellä jätin Aavan epähuomiossa selän taakse ja se juoksi perässäni puomin ohi. Korjatessani Aava koski puomin ylösmenokontaktia kääntyi takaisin ja vasta sitten lähti suorittamaan sitä. Tästä episodista siis yhteensä 10rv. Lisäksi puomin jälkeisen putken jälkeen se kävi tuomaria tervehtimässä, josta ei virheitä, mutta paljon hukkaan heitettyä aikaa.
Siitä huolimatta olen erityisen tyytyväinen tähän rataan, sillä teimme tähänastisen kisauran parhaimmat kepit!! Putket sujuivat myös hienosti ja sijoituttiinkin virheistä huolimatta.

B-radan alussa Aava oli paremmin kuulolla ja malttoi odottaa lähdössä. Tehtiin nolla rataa aina kepeille asti, kunnes ohjasin huonosti ja vedin Aavan toiseen väliin. Keppien jälkeen jätin koiran jälleen selkäni taakse ja siinäpä oli tilaisuus Aavan vetästä väärään päähän putkea. Koirasta, jolle putkiinmenot oli ohjauksen takia hankalia, on tullut hienosti putkiin (itse)ohjautuva.
Hylsystä huolimatta olin tähänkin rataan tyytyväinen, koska näin miten kivaa koiralla oli pitkästä aikaa, millä innolla se työskenteli ja virheet olivat vain ja ainoastaan ohjaajan syytä.

Katsottaessa alkuvuoden ja loppuvuoden kisoja videolta ei uskoisi, että sama koirakko on kyseessä. Niin paljon menty tämän vuoden aikana eteenpäin, ja suurimmat kiitokset tästä kuuluu koutseillemme!

Vuoden alussa asetin meille tavoitteen "hullua tai ei, 2-luokkaan!". Siinä vaiheessa tavoite tuntui melko kaukaiselta haaveelta, mutta niinpä vaan 2 LUVAa napattiin ja viimeistä ykkösluokan nollaa lähdetään havittelemaan ensi vuoden puolella. Vaikka nolla odotuttaa vielä, laskin, että vuoden aikana käytiin 8 kisat, joissa 7:ssa päästiin palkinnoille (3:ssa kisoissa useammalla radalla). Lahjakortteja onkin hyvä nippu odottamassa ensi vuoden kisoja.

13.11.2015

Syyskausi paketissa

Valitettavaa taas todeta, että en taaskaan saanut ajoissa tätä postausta kirjoitettua ja se tulee ulos vasta nyt. Parempi myöhään, kuin ei milloinkaan...
Agilityn syyskauden vikat treenit olivat lokakuun alkupuolella. Syyskausi jäi siis lyhyeksi lähtiessäni suorittamaan työharjoittelua kauas kotimaisemista. Aavaa en valitettavasti mukaani voinut ottaa, joten se elelee kotikotona. Loppuvuonna emme näin olleen käy viikottaisissa treeneissä.

Täten on tullut myös tauotettua agilityä. Alunperin oli tarkoitus kisata useammat kisat loka-marraskuussa, vaan suunnitelmat muuttuivat ja edessä on yhdet kisat tämän vuoden puolella. Katsellaan sitten kevätkaudella uudelleen.

Koska treenikausi päättyi aikaisin, kokoan tärkeimpiä treeneissä tapahtuneita asioita.
  • Kepit joka treeneissä meni ongelmitta, ohjasin kummalta puolelta tahansa. Kepittelyn nopeutuu Aavan saadessa kehuja ja kannustusta.
  • Irtoaminen parantunut huikeasti. Enää ei tarvinnut olla putkensuulla heittämässä koiraa putkeen, vaan se haki sen jo useamman metrin päästä saadessaan selkeän ohjauksen.
  • Kontakteilla (puomin alastulo) ajoittain ongelmia. Runsaalla palkkaamisella päästy parempaan suuntaan.
Kaiken kaikkiaan syksy meni älyttömän hienosti agilitysaralla. Kepit on pieni peikko vieläkin. Ne sujuvat moitteitta, kunhan vain alkuun pääsee. Ilmeisesti en osaa ohjata keppien alotusta riittävän selkeästi ja Aavan on vaikea hakea niitä. Monilta virheiltä olisi vältytty mikäli ensimmäinen väli löytyisi sujuvasti.

Hallilla treenatessa tuntui, että Aavalle on tullut hirveästi lisää vauhtia, mutta voi olla että seinien sisällä treenaminen aiheutti kyseiset tuntemukset. Huippuahan se tietysti olisi, jos vauhtia olisi entisestään tullut lisää.
Nyt vaan peukut pystyyn, jotta saadaan kevätkaudelle treenipaikka, ja päästään takaisin treenien pariin hiomaan keppialoitukset sun muut kuntoon ja kehittämään taitojamme.