Havaintoja

Kesä on hurahtanut lähes ohi hirveällä vauhdilla eikä perässä ole meinannut pysyä. Mitään kovin kummallista ei ole koirien kanssa tullut touhuttua, varsinkin Aava on viettänyt kesäänsä varsin rauhallisissa merkeissä. Pientä flegmaattisuutta on viime päivinä ollut havaittavissa, kun neitonen aloitti juoksunsa. Ja koska kesäsäät on olleet mitä on, niin myös se on aikaansaanut ahdistusta Aavassa. Peiton alla köllöttely on ollut paljon mukavampaa.

Noin puolitoista kuukautta on kulunut Aavan diagnoosista. Alkuvaiheessa tulehduskipulääkkeiden, öljyn ja nivelvalmisteiden yhtäaikainen käyttö ärsytti Aavan ruoansulatuskanavaa, aiheutti jonkin verran närästystä ja puklailuja. Alun tulehduskipulääkekuurin jälkeen Aava ei ole tarvinnut kipulääkettä ja vatsakin on sen myötä rauhoittunut. Tiedustelin eläinlääkäriklinikalta mahdollisuutta tarvittaessa antaa Antepsin-kuuri ja se on mahdollista, jos tarvetta ilmenee. Cartophen-pistossarjan Aava antoi hyvin pistää eikä siitä tullut sivuvaikutuksia. Myös nivelvalmistenappulat maistuvat hyvin, päivän odotetuin herkkuhetki. 

Mitään ihmeparantumista on turha näin nopeasti odotella ja on ollut vaikea arvioida onko aloitetulla hoidolla ollut mitään vaikutusta. Kivut eivät ainakaan ole olleet samanlaisia, kuin ennen diagnoosia, sillä ontumista tai jäykkyyttä ei ole ollut. Se toki lämmittää mieltä, mutta mistä silti voin varmasti tietää, etteikö koira kipuilisi. Olisi niin paljon helpompaa, jos se osaisi sen kertoa. Kivun tulkintaa on vaikeuttanut myös tuo aiemmin mainitsemani flegmaattisuus. Uskon sen johtuvan juoksuista, koska Aava on aina käyttäytynyt samalla tavalla juoksujen aikaan. Toki on tärkeää seurata, miten käytös muuttuu juoksujen loputtua.

Suurin muutos Aavan elämässä on ollut pallojen totaalipiilottaminen. Sekös on neitiä ärsyttänyt eikä se ymmärrä, että ulkona voi olla rauhallisestikin. Välillä se selkeästi etsiskelee palloa ja komentaa ihmisiä pelaamaan. Se ei kuitenkaan ole sallittua ja niinpä Aavankin on ollut tyytyminen muuhun puuhasteluun.  Se viihtyy ulkona eikä pidä yhtään siitä, että hänet jätetään sisälle ihmisten ollessa ulkona. Se haluaa olla siellä missä lauma. 

Hoidossa ollaan vasta hyvin alkuvaiheessa, mutta toivon todella, että hyvä hoitotaso saavutetaan näiden ensimmäisien kuukausien aikana ja Aavan elämä olisi kivutonta. Edelleen joudun nieleskelemään kyyneleitä asian puheeksi tullessa enkä kovin mielelläni asiasta puhuisi, tosin en mitään halua salatakaan. En vaan ole vielä päässyt sinuiksi asian kanssa ja siksi se tekee tosi kipeää. Tiedän, ettei asian vatvominen helpota oloani, mutta silti asia on pakko käsitellä. Kyllä tämä vielä helpottaa ja ajan kanssa haavatkin paranevat.