Kurkkutulehdusta ja kuumetta

Huomasin tiistaina koulusta tultuani Aavassa jotakin outoa ja pienen miettimisen jälkeen huomasin vian olevan koiran haukkuäänessä. Se oli madaltunut huomattavasti normaalista. No, ajattelin vaan että Aavalla on jonkin sortin äänenmurrosta tai sellaista, että kyllä se ohi menee. Sitten olikin jo keskiviikko ja sama "äänenmurros" jatkui. Torstaina huomasin ettei ääntä tullut oikeastaan ollenkaan, vain ihan pientä pihinää.

No, enhän minä alaikäisenä pystynyt lähtemään viemään sitä lääkäriin kun lähimmälle lääkärille 10km matkaa. Illalla vielä huomasin, että Aavalla on kuumetta, koska sen kirsu oli ihan kuiva ja alkoi läähättää kauheasti vaikka ei tehnyt mitään. Tänään kun tulin koulusta Aava ei ollut kotona niin kuin normaalisti, aavistin siis että iskä on varmaan lähtenyt käyttämään Aavaa. Sieltähän ne sitten heti kohta tulivat Aava normaalissa villissään ja iskä lääkepakkaus kädessään.

Toivotaan, että kuuri tepsii ja Aava paranee ilman uusia lääkäri käyntejä!

Juuka 5.3.2011

Käytiin taas näyttäytymässä, tällä kertaa Juukassa (Juuassa, miten se nyt kirjoitetaankaan). Aikaa siellä menikin vaan kokonaisuudessaan ehkä tunti ja matkoihin yhteensä about 3h. Gööttejä oli arvioitavana 6, joista 2 urosta ja 4 narttua. Tuomarina oli Susanne Wendell,  joka "tuomitsi" Aavan seuraavasti:

"Erinomaista tyyppiä oleva nuori narttu, jolla hyvät mittasuhteet. Kaunis pää ja väritys. Hyvä ylälinja. Riittävät kulmaukset takana, edestä avoimet. Ulkonevat kyynärpäät. Hyvä karvanlaatu. Liikkuu ulkonevin kyynärpäin, takaa hyvin. Erinomainen luonne."

Kehätoimitsija antoi meille punaisen nauhan ja ajattelin mielessäni, että sama linja jatkuu eli EH tuli. Sitten tajusin, että näyttelysäännöthän ovat muuttuneet ja tämä minun ajattelemani EH onkin ERI! Jippii! Kilpailuluokassa hävisimme kauniille Jorsakin kasvattamalle nartulle, mutta ei se mitään, tyytyväinen kuitenkin olen tulokseemme! Joka siis kokonaisuudessaan oli JUN ERI JUK 2. Ainoa raivostuttava juttu oli Aavan liikkuminen. "Kyllä se kotona osaa!" -lausahdus oli näyttelymme "teema". Aava oli tosi levoton koko ajan näyttelyssä eikä totellut käskyjä vaan kaikin keinoin yritti saada namin kädestäni. Hyppi, ryntäsi ja kaikkea muuta paitsi ravia. Mutta tästä opiksi ottaneena ja hyviä ohjeita saaneena jatkamme kohti kesää.

Esitin paras uros-kehässä Fennican Jonathan Jovial:in, sillä tämän poika (saman omistajan koiria molemmat) pääsi myös paras uros-kehään.

Monet muuten kysyivät Aavan vanhempia ja sanoivat että on kuulemma Otson kanssa samannäköisiä.