21.7.2014

Tervossa mätsäröimässä

Lauantaina oli Tervossa mätsäri, johon osallistuttiin Aavan kanssa. Samalla vierailtiin anoppilassa, joten saatiin kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Seuraksi saatiin poikakaverin siskon sekarotuiset tytöt Caramel ja Cicaro, jotka myöskin osallistuivat mätsäriin.
Mätsäri järjestettiin aukealla urheilukentällä, johon aurinko paahtoi kuumasti. Odottelimme luokkamme alkua varjoisalla paikalla, mutta siitä huolimatta helle uuvutti Aavan eikä se enää kehässä malttanut esiintyä. Aava ravasi kuono maata myöten, eikä oikein malttanut seisoa paikallaan, vaan tarjosi koko ajan istumista. Tästäpä sitten tuloksena sininen nauha. Parina meillä oli Caramel.

Sinisten kilpailuluokassa sijoituttiin kaikesta huolimatta kolmansiksi. Eipä nämä mätsärit ole meille kuitenkaan niin totista hommaa, mukavaa irtiottoa arjesta vain. Mielellään suokin menestystä sellasille koirakoille, jotka eivät voi syystä tai toisesta osallistua virallisiin näyttelyihin.

Anoppilassa Aava sai peuhata paimenlauman kanssa yllin kyllin, ja  kotiin ajaessa ihan mielellään painui maate, kun päiväunetkin oli jäänyt nukkumatta. Taisipa seuraava yökin mennä liikahtamatta.

Tässäpä vielä Leenan ottamia kuvia


Hei, miks ei voida mennä kontakteja ku mä niin tykkäisin?


Kattokaa! Mä osaan kävellä käsillä

17.7.2014

Paluu kisakentille

Epävirallisesti tosin. Hukka-Putki järjesti Kuopiossa epikset, jonne olin jo kauan suunnitellut menevämme. Perhoset alkoivat lentää mahassa jo paljon ennen lähtöä. Eniten ehkä jännitin, miten Aava reagoi radoilla ja osaako se enää mitään. Taukoahan vakituisten treenien tauottamisesta on yli puolitoista vuotta.

Turhaan jännitin. Aava oli mahtava, aivan oma itsensä, mitä oli silloinkin kun treenattiin. Radoilla neidillä olikin "nyt ei jarrutella" -asenne ja ohjaajakin sai muistutella itselleen, että töppöstä toisen eteen on laitettava mikäli meinaa perässä pysyä.

Mentiin kaksi rataa, joista toinen oli möllirata. Kilpailevat saivat osallistua myös mölliradalle, mutta olivat ulkopuolella pistelaskussa, eikä niitä näin ollen sijoitettu. Näin pitkän tauon jälkeen siitä oli hyvä aloittaa ja muistutella mieleen agilityn saloja.

Mölliradalta tuli 10 virhepistettä, molemmat kielloista. Ensimmäinen kielto tuli hypyltä, kun Aava juoksi hyppäämisen sijaan suoraan kohti jalkojani (oma moka, katseeni oli kohti tulevaa ja koira jäi selän taakse. Nyt sitä sit ymmärtää, miksi silloin vakituisesti treenatessa jankutettiin siitä katseen tärkeydestä). Toinen kielto tuli, kun Aava kääntyikin pussin jälkeisellä putkella perääni, vaikka oli jo menossa putkeen. Loppurata meni oikein hienosti.

 

Kilpailevien radalla kaikki tasoluokat kilpailivat keskenään. Ajatuksena oli, että sijoitettaessa ykkösissä kilpailevat saavat enemmän anteeksi ajassa, kuin kolmoset. Tältä radalta tuli kuitenkin hylsy, minun huutaessa ja ohjatessa liian myöhään pussin jälkeiselle putkelle. Putki siis mentiin väärästä päästä. Ennen hylsyn tulemista Aava jostain syystä kielsi A:n.

Keinulla Aava teki melkoisen lentokeinun, säikähdin itsekin, koska kotona keinua harjoitellessa (kotikotiin on valmistumassa hienot tee-se-itse esteet, joista lisää kunhan ovat valmiit) siinä ollaan onnistuttu hienosti. Voi olla, että vauhti sokaisi Aavankin eikä se tajunnut jarruttaa ajoissa ja minunkin olisi pitänyt "varoitella" enemmän hiimaamalla omaa vauhtiani. Oppia ikä kaikki!
Kepit meni tosi hienosti ja kiemuratkin saatiin kunnialla suoritettua.


Pitää kyllä olla ylpeä tuosta neitosesta, miten mahtava se onkaan. Välillä on oltu kuoleman kielissä, mutta siitä selvitty ja nyt taas oma ihana, mahtava agiliitäjä. Ja miten hyvin sillä on muistissa tuo laji. Uskomatonta!

4.7.2014

Ilostuttaja vierailee

Eilisen aamun puhelimen pirinä oli tulevan päivän pelastus. Suunnitelmissa ei alunperin ollut mitään, mutta vajaan tunnin päästä kämpässä tassutti yksi nelijalkainen otus. Aava.

Porukoiden mennessä kaupungille asioilleen muutamaksi tunniksi, tuli Aava "hoitoon" meille.

Päivää kulutettiin lenkkeilemällä ja makoilemalla. Voi vitsi, miten jänskää Aavasta oli lenkkeillä kaupungissa, täysin vieraassa ympäristössä. Vautsi!

Sohva ja sänky on Aavalle ehdoton ei kämpällä. Kotikotona se myllää niissä siitäkin edestä. Nukkamatto sopi täällä siihen tarkoitukseen erinomaisesti.


Psst... En muuten imuroinut Aavan lähdettyä eikä poikakaveri siltikään tukehtunut, jes! Se on alkanut siedättyä pikkuhiljaa enemmän ja enemmän. :) Silti painotan, ettei tähän asuntoon meidän toimesta ole missään vaiheessa tulossa pysyvästi asuvaa koiraa. Liian ahdasta. Mun mielestä koiran paikka ei vaan ole näin pienessä asunnossa. Vierailut on asia erikseen ja toivottujakin, ainakin jos minulta kysytään.