Joulu meni jo

Joulutunnelmissa(ko)

Ennen joulua yritin kuvailla Aavaa ja saada aikaiseksi jo perinteeksi muodostuneen joulukuvan, siinä onnistumatta. Siitä huolimatta Aava oli ollut kilttinä ja joulupukki muisti paketilla.

Mitäs sieltä löytyikään...

 1. Uusi panta, joka on samanlainen, jonka väsäsin jo aiemmin syksyllä.

2. Mantteli. Se on tehty Pomppa-takista itsepiirretyillä kaavoilla. Aavan Pomppa on vähän iso, joten kaavat piirrettiin pienemmiksi. Siinähän sitten kävi niin, että pituus jäi lyhyeksi ja mantteli ylettyy vain nippanappa lantion yli.. No, eipä meillä hirveästi muutenkaan koirien pukeutumista harrasteta, joten se saa luvan kelvata. Ompelin manttelin lähinnä suojaamaan ja lämmittämään leikkauksen jäljeltä olevaa paljasta masua. Pomppa kun on vähän turhan paksu pikkupakkasille. Näillä keleillä kuitenkaan taida tarvita kumpaakaan takkia...

 Menestyksekästä Uutta Vuotta 2014!

Uusi ilme

Elokuinen iltapäivä ja palloleikit

Blogi on saanut uuden ilmeen lisäksi myös uuden osoitteen. Erittäin pätevän syyn siihen löysin eilen. Googlettelin entisen blogin nimellä ja sieltä löytyi virtuaalikennel. En halua, että minut (meidät) vahingossakaan sekoitettasiin tai yhdistettäisiin ko. sivustoon. Lisäksi en halua kuvieni joutuvan vääriin käsiin tekijänoikeussyistä. Niinpä katsoin parhaaksi vaihtaa osoitetta, ihan oman mielenrauhanikin takia.

Halusin muuttaa blogin ilmeen omaa silmää miellyttävämmäksi, ja toivon todella etten kylläistyisi tähän kuten lukuisiin edellisiin. Pientä hienosäätöä on vielä tulossa, mutta sen toteutan heti, kun haen kuvia kotikotoa.

Tässä vielä Aavan kuulumisia viime lauantailta.

Aavan isopipi

Suurin osa lukijoista on varmaankin lukenut facebookissa Aavan sairaskertomuksen, mutta julkaisen sen myös täälläkin.

30.10.

Lauantaina 26.10. Aava pääsi vahingossa ja salaa syömään hirvikeitosta nostettuja romppeita eli hirven luita ja sian ihraa. Se kakoi kurkkuaan ja oksensi vaahtomaista limaa. Kurkun kakominen loppujen lopuksi hellitti, mutta maha tuntui olevan kovin kipeä ja koira painuikin mielellään makuulleen. Soitettiin päivystävälle eläinlääkäriasemalle (Tuhatjalka), ja siellä epäilivät mahan menneen kipeäksi ja sekaisin yhtäkkisestä rasvan syömisestä. Seurailtiin tilannetta.

Su 27.10. Aava jatkoi alakuloaan, mutta edelleen luultiin, että se johtuu vain vatsanpuruista.

Ma 28.10. Aamupäivällä Aava kävi paikallisella eläinlääkärillä nesteytyksessä ja sai maitohappobakteerivalmistetta ja paraffiiniöljyä, koska oletimme, että suoli olisi mennyt tukkoon.

Illalla puhelin pirahti ja äiti kysyi lähtisinkö mukaan käyttämään Aavaa päivystyksessä, ja totta kai

lähdin. Aava oli sitä ennen oksentanut vaahtomaista limaa ja tuntunut melkein tukehtuvan siihen, ja äiti ei uskaltanut odottaa yön yli. Hyvä niin.



Haava leikkausta seuraavana päivänä 30.10.

Tuhatjalassa lääkäri (belgialainen nainen) tutki Aavan ja ihmetteli sen kuntoa, vaikka oli saanut nesteytyksen. Oli ilmeisen huolestunut oudosta tilanteesta. Aava vietiin röntgeniin ja kuvat olivat lääkärin ja pieneläinhoitajan mukaan todella erikoisia ja outoja. Maha oli täynnä kaasua ja ruokatorvessa tai rintaontelossa oli jokin massa, josta eivät uskaltaneet sen enempää kertoa, vaikka epäilivät sen olevan luu. Tässä vaiheessa lääkäri kuulosti niin epävarmalta tilanteen suhteen, että kyyneleet tietenkin tirahtivat.  Lääkäri sanoi, ettei Kuopion seudulla tai lähimaillakaan olisi klinikkaa, jossa voitaisiin yrittää leikkausta. He halusivat kuitenkin kokeilla letkulla onko massa ruokatorvessa eli meneekö letku läpi. Jätimme Aavan haikein mielin klinikalle ja kyyneleet silmissä ajoimme Kuopion asunnolleni, koska sovimme että lääkäri soittaisi heti kun toimenpide olisi suoritettu.

"Puhuitko ruoasta??!" 8.11.

Minuutit kuluivat hitaasti. Jättäessämme Aavan klinikalle kello oli noin 23, ja lääkäri sanoi soittavansa noin tunnin kuluttua siitä. 00:21 puhelin soi ja lääkäri kertoi tilanteen. Letku ei ollut mennyt läpi eli massa oli ruokatorvessa. Onni onnettomuudessa, jos massa olisi ollut rintaontelossa Aavaa tuskin enää olisi. Kuitenkin lääkärin mielestä vaihtoehdot olivat konsultointi Helsingin yliopistoon ja KEKiin tai se kaikista pahin. Halusimme tietenkin, että lääkäri kysyy muilta klinikoilta ensin ja päätimme odottaa aamuun. Yö kului pyöriskellen ja itkien.

Ti 29.10. KEK eli Kuopion eläinlääkärikeskus oli suostunut yrittämään leikkausta. Haimme Aavan Tuhatjalasta, jossa eläintenhoitajien asenne tuntui olevan jokseenkin negatiivinen. KEKissä asenne muuttui heti ja lääkäri Siir vaikutti todella mukavalta ja ryhtyi toimeen erittäin positiivisesti. Lisäksi hän antoi ymmärtää, että toivoa ei kannata vielä heittää, toisin kuin Tuhatjalassa. Kuitenkin meitä varoitettiin ruokatorven kuolioitumisen vaarasta.

Edessä oli jälleen pitkä odotus, mutta iltapäivän puolella lääkäri soitti ja kertoi, että vieras esine on saatu pois. Edessä olisi vielä pitkä toipuminen eikä hän tietenkään voinut luvata Aavan selviävän, koska leikkauksissa on aina riskinsä. Kuoliota ei ollut tullut ja tiukassa ollut luunkappalekin saatu irroitettu mahalaukun kautta. Luu oli juuttunut mahalaukun ja ruokatorven välisen sulkijalihaksen kohdalle. Mukaan haimme lisäksi kasan lääkkeitä (6 erilaista) ja helposti sulavaa ruokaa.

30.10.

Ke 30.10. - Pe 8.11. Aava on toipunut leikkauksesta hienosti. Marraskuun ensimmäisenä eli viime viikonloppuna alkoi vuotaa kudosnestettä ja verta haavasta. Eritettä ei kuitenkaan tullut paljoa ja eläinlääkärin neuvoilla siitäkin selvittiin. Haavaa piti siis vaan tarkkailla. Huomenna 9.11. saadaan ottaa kauluri pois ja Aava riemuitsisi varmasti jos ymmärtäisi. Sen verran inhottava se on ollut. Pikkuhiljaa päästään eroon myös lääkkeistä ja siirrytään takaisin omaan ruokaan. On kuitenkin muistettava, ettei Aava vielä ole täysin kunnossa, sillä operointi vatsaontelon kautta ruokatorveen ei parannu sisäisesti ihan hetkessä.

Kiitos kaikille meitä tsempanneille!

"Ihan tyhmä kauluri" 8.11.

Kennelliiton tuomio

Maanantaina postiluukusta oli tipahtanu kirje kennelliitolta. Luulin sen olevan kunniakirja valioitumisesta, mutta kuoresta paljastuikin lasku. Röntgenlausunto Ihahhurja Aune. Tiistaina viralliset kyynär- ja lonkkatulokset sitten ilmestyivät koiranetiin, jota olenkin viimeisen 1,5 kuukauden aikana kytännyt päivittäin. Kyynäret 1/1 ja lonkat D/D. Nyt vaan kädet kyynärpäitä myöten ristiin ja toivomaan, ettei kummatkaan alkaisi vaivaamaan!

Prinsessaleikkejä

Aavan kans käytiin taas pyörähtämässä kehässä tänään. Pohjois-Savon Pystykorvakerho järjesti mätsärin, jossa talkoilun lomassa käväisin kehässäkin. Aava aloitti juoksunsa eilen (perjantai 13.) ja alkuun tuntui melko vaisulta eikä edes namit maistuneet. Siitä se kumminkin reipastui ja kehässä käyttäytyi hienosti, mitä nyt pöydällä esiintyminen vähän pelotti, siitä kun on niitä traumoja....

Voi miten onnellinen olenkaan tuosta Aavan kehäkäyttäytymisestä. Ristiinassa ollut mallikas käytös ei siis ollutkaan ohimenevää. :) Aavahan ei koskaan oo käyttäytyny aggressiivisesti kehässä (tai muutenkaan) vaan lähinnä se on ollu semmosta pöljäilyä eli kenkän puremista (paimennus), loikkimista, haukkumista jne. Nykyään se jaksaa hienosti esiintyä, liikkuu hyvin ja jaksaa seistä paikoillaan. Tänään Aava oli pienissä aikuisissa PUNainen ja kilpailuluokassa sijoittui neljänneksi. Kilpailuluokassa tuomari seisotti koiria tosi pitkään ja muutenkin pitkän odottelun jälkeen Aava ei enää jaksanut keskittyä kunnolla ja meinasi rueta näyttämään turhautumistaan haukkumalla, mutta lopetti kiellettäessä.  On se vaan niin ihana!

Uusi aluevaltaus

Innokkaana käsityöihmisenä sain hirveän kipinän tehdä jotakin käsillä. Kipinään varmasti vaikutti opiskelujen aloittaminen Kuopion Talouskoulussa, tarkemmin kotitalousopetuksessa (5kk). Tällä hetkellä nimittäin pyörii käyttö- ja sisustustuotteen valmistus -kurssi. Kurssilla ompelu oli hauskempaa kuin koskaan aiemmin ja ehkä siksi uskalsin lähteä toteuttamaan tätä ideaa.

DA DAA! Tässä se nyt on!

Eikun vaan tilausta menemään ja hidasta toimitusta odotellessa. Tarkoitushan oli tehdä Aavalle panta, mutta ompelun lomassa oli vaikea sovitella pantaa, kun välissä oli 40 km ja niin pannasta tuli himppu liian iso. Aava saa just-ja-just vedettyä päänsä läpi.

Netistä onneksi löyty helppo ja selkeä ohje. Ilman sitä tämä olisi vasta suunnitteluasteella.

Mielelläni lahjoittaisin pannan eteenpäin, sitä vastaavaan tarkoitukseen ettei se jäisi nurkkiin pyörimään. Jos jota kuta kiinnostaa niin yhteyttä saa ottaa ihan rohkeasti ;) Yhteyttä saa ottaa myös jos on kiinnostut hankkimaan koiralleen yksilöllisen pannan haluamillaan väreillä ja materiaaleilla.

Mitat: Fleece-osuus 37cm, pituus ketjuun asti (fleece & nylonnauha-osuus) 42,5cm, koko ympärys (ketju löysällä) n. 53cm

P.S. Aavalla on häntä! Muttei edes kokonaista nikamaa... :D

Edit. 12.9.

Ihanan anopin ihana Sani on pannan uusi omistaja!

Terveystarkki

Hirrveen jännittävää ainakin Aavan mielestä, oli tiistaina kun käytiin eläinlääkärissä tutkituttamassa Aavan silmät ja polvet. Meidän aika oli varattu klo 20, mutta taisimme olla vähän ennen kymmentä takaisin kotona. Kyseessä oli siis joukkotarkastus ja aikataulut olivat ihan hirveästi myöhässä.

Silmätipat; hämärä odotushuone; oudot, uudet hajut ja äänet eivät Aavan mielestä olleet kovin kiva yhdistelmä. Jännitti ja täristytti niiiin paljon, että piti sylkkyyn tulla. Lisäksi se pimeä huone, jossa oli kaks ihan tuntematonta ihmistä ja toinen vielä osoitteli jollakin lampulla silmiin... Kamalaa!

"Oon ihan kauheen vihanen!"
 © J.K.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Silmistä ei löytynyt mitään eikä myöskään polvista. Kennelliittoon lähti siis lausunnot terveistä silmistä ja 0/0 polvista.

Tänään, torstaina siis äiti vei Aavan uudelleen klinikalle ja tällä kerralla typy sai rauhoitus piikin lonkka-, kyynär- ja selkäkuvia silmällä pitäen. Itse en päässyt mukaan koulun takia, edelleen oon harmissani siitä. Siksi en sen enempää reissusta tiedä, kuin että selkä ja kyynäret ovat terveet eikä niistä ole löytynyt mitään, mutta valitettavasti lonkkakuvat on lähteneet eteenpäin Kennelliittoon D:nä. :(

Joskus ajatuksissa vilahtaneet haaveet kultakimpaleen omista vauvoista katosivat kuin tuhka tuuleen. Toisaalta enää viime syksyn jalostustarkastuksen jälkeen en oikein ole jaksanut uskoa siihen, että Aava pentuja joskus saisi. Ja ei saakaan... Toivotaan nyt, ettei tulos muuttuisi Kennelliitossa ainakaan huonompaan suuntaan.

Lääkäri oli kuitenkin sanonut, että elämää voi ja pitää jatkaa normaalisti, kuten tähänkin asti. Liikuntaa koiran pitää saada niin paljon kuin se vaan jaksaa ja ei näytä kipuja. (Agilitykentät alkaa taas houkutella...) Lisäksi Aava oli saanut tassuihinsa hiivalääkettä, kun äiti oli tullut maininneeksi Aavan "lutkuttavan" tassunpohjiaan paljon. Oli myös kysynyt voisiko nuoleminen johtua siitä, että lonkissa on kipua (useinhan koirat nuolevat itseään jos on kipua jossakin), mutta lääkäri oli vain todennut että yleensä se nuoleminen/pureminen kohdistuisi raajoihin eikä tassunpohjiin.

Aava on joka tapauksessa meidän oma pieni rakas! ♥

FI MVA Ihahhurja Aune

Pelonsekaisin tuntein ilmoitin Aavan heinäkuun alkupuolella Ristiinan ryhmikseen. Viime näyttelykäynnistähän oli vierähtänyt 1,5 vuotta. Tuomarina oli vähän gööttejä arvostellut Tapani Pukkila. Miellyttävän tuntuinen tuomari kaikin puolin.

Aikataulukirjeen pudottua postiluukusta ajattelin, että mitenköhän tässä käy. Gööttejä oli nimittäin ilmoitettu huimat 14. Lähdin kuitenkin matkaan ilman minkäänlaisia odotuksia. Toisaalta tietenkin toivoin sitä viimeistä sertiä. Uroksia oli ilmoitettu 7 ja narttuja samanverran.

 

Kehän laidalla odotellessa Aava oli rauhallinen ja tarkkaili kiinnostuneena ympäristöä. Välillä iski tylsyys ja alkoi se Aavalle tyypillinen purina ja haukkuminen. Harmittaa, kun jotkut taisivat saada sen kuvan, että Aava olisi vihainen tms. vaikka se oli vain ja ainoastaan aktiviteetin puutetta. Tyyppi rauhoittui heti normaaliksi kun pääsi käymään vähän kävelemässä.

Meidän esiintymisvuoron koitettua Aava liikkui tosi hienosti, eikä yrittänytkään pomppia tai paimentaa ottamalla kengästä kiinni, kuten yleensä. Helpotuksen huokaus pääsi, kun tuomari julkisti Aavan palkinnon. ERI! Se olisi riittänyt oikein hyvin ja olin siihen tyytyväinen. Kilpailuluokassa Aava voitti luokkansa ja sai SA:n. Paras narttu-kehässä Aava voitti kolme muuta koiraa ja sai sertin ja näin ollen tuli myös Suomen Muotovalioksi! ROP-kehässä Aava jäi kakkoseksi hienolle urokselle ja oli VSP.

Eli päivän tuloksena oli AVO ERI AVK 1 PN 1 SERT VSP FI MVA.

Suurimmat kiitokset kasvattaja-Ellikselle tästä ihanasta kultakimpaleesta!

Palloilua

Eilen käydessäni Maaningalla kuvasin Aavaa palloilemassa. Näin kesäisin se ei muuta tekisikään kuin juoksisi pallon perässä.

Sairastuvalla

Aamulla kännykkäni piippasi viestin merkiksi. Se oli äidiltä Aavan kuvalla varustettuna. Viestin sisältö sai aikaan kylmät väreet.

"Rakas emäntäni! Olen sairas... :( komposti ja suklaa ei yhtäaikaa käy vatsalleni. Olen käynyt lääkärissä isin kanssa, saanut nesteytyksen ja pahoinvointilääkkeen. Ja lääkettä myös kotiin. Olin jo kuivumassa, mutta nyt toipumassa ja huomenna minun pitäisi olla kunnossa. :) t. Aava"

Aava oli siis eilen iltapäivällä käynyt nuoleskelemassa kompostista valuvaa nestettä ja lisäksi todennäköisesti varastanut suklaatakin pienen määrän. Kuulemma aiemminkin on kompostia syönyt eikä siitä ole tullut mitään, joten todennäköistä on että suklaarasialla on voro käynyt. Aamuyöllä oli alkanut oksentaa ja juonut kolme kipollista vettä ja oksentanut ne kaikki ulos. Oli kuulemma ollut tosi kipeänä! Illasta kuitenkin jo vähän virkistynyt ja muutaman lusikallisen haukannut maksalaatikkoa ja raejuustoa. Puhelimessa äidin kanssa ollessani oli pomppinut äitiä vasten ja kerjännyt rapsutuksia. Toivon mukaan tästä nyt selvittäisi pelkällä säikähdyksellä.

Aava aksaa

Aava ja mummolan valkovuokot

Käytiin Aavan kans pitkästä aikaa viime viikon keskiviikkona (15.5.) treenamassa agilityä. Jo monta kilometriä ennen ACE:n hallia Aava alkoi vinkua takakontissa kuten teki aina silloinkin kun treenattiin vakituisesti. Se siis muisti mistä on kyse. Hallilla Aava ei meinannu pysyä pöksyissään. Se suurin piirtein tärisi kun autosta pääsi ulos. Itse treeni oli oikein mukava ja sujui meiltä mallikkaasti. Ongelmia tuotti lähinnä se, etten päässyt radan lopussa tarpeeksi Aavan edelle, koska se oli saatettava keinulle. Videollakin näkyy miten Aava tulee jaloilleni keinun jälkeen toisella esteellä.  Treeneissä vedettiin kaksi kierrosta ja video on vikalta kierrokselta ja siihen mennessä Aavasta oli mehut lähtenyt kuuman päivän ja jalkapalloilun takia. Kuitenki jaksoi ihan hyvällä temmolla.

Piipahdus Maaningalla

Piipahdin muutaman tunnin Maaningalla viime viikon torstaina eli 11.4. Meillä kun ei vielä oo pyykinpesukonetta täällä (käytiin eilen ostamassa ja saadaan se ens viikolla jeee!), niin kävin pyykkäämässä sillon. Samalla yritin saada Aavaa piristymään masennuksestaan. Leikkeihin se lähti mukaan kuten normaalistikin, ehkä vähän mietteliäämmin. Ulkonakin se etsi suuhunsa kepin, jota sille piti viskellä ja mielellään juoksi sen perässä ja etsi sitä lumihangesta. Porukoiden sanojen mukaan Aava ei oo ollu minun muuton jälkeen normaali. Edelleen alakuloinen ja viettää paljon aikaansa piilossa omassa "pöksässään" eli kevythäkissä. Eikä oikein syty enää leikkimäänkään.

 

Pöksässä

 Harjoteltiin ja muisteltiin kaikenlaisia perustemppujakin, kuten maahanmeno, istuminen, mangusti (orava), tanssi ja tassu. Ne onnistui tosi hyvin ja Aava teki mielellään ja ahmi makupalojakin, vaikka muutoin syöminen on taas mennyt nirsoiluksi. Palauteltiin mieleen myös näyttelykäyttäytymistä Kiuruveden näyttelyä silmällä pitäen ja vitsit miten paljon naksuttimesta on apua! Aava on oppinut sen avulla älyttömän nopeesti mm. kontaktit agilityssä, maahanmenon ja näyttelyseisomisen, siten että se kestää vaikka minä olisinkin pystyasennossa. Yleensähän esitän Aavan näyttelyissä polvillani/kyykyssä sen vieressä, jottei se istuisi tai muuta.

 

 

 

Kun aloin tehdä lähtöä, Aava tietenkin vaistosi sen ja kävi istumaan eteisen lattialle ja mulkoili minua alta kulmiensa, kuin sanoen "taasko sinä jätät minut". Kyyneleet silmissä sanoin Aavalle heipat enkä kerennyt edes ovea laittaa kiinni kun hirveä huutoitku alkoi..

Akseli Suuri

Monsteri Hirmuinen

Huomenna, torstaina ollaan EHKÄ menossa aksaamaan, riippuen miten minun uusi työ antaa periksi.

Kiuruveden näyttelystä sen verran, että se jää meiltä välistä, koska alkuperäinen tuomari ei päässytkään tulemaan ja tilalla on Esko Nummijärvi, jolta Aava on jo sertin saanut. Harmi, mutta kyllähän noita näyttelyitä tulee.