Eilisen aamun puhelimen pirinä oli tulevan päivän pelastus. Suunnitelmissa ei alunperin ollut mitään, mutta vajaan tunnin päästä kämpässä tassutti yksi nelijalkainen otus. Aava.
Porukoiden mennessä kaupungille asioilleen muutamaksi tunniksi, tuli Aava "hoitoon" meille.
Päivää kulutettiin lenkkeilemällä ja makoilemalla. Voi vitsi, miten jänskää Aavasta oli lenkkeillä kaupungissa, täysin vieraassa ympäristössä. Vautsi!
Sohva ja sänky on Aavalle ehdoton ei kämpällä. Kotikotona se myllää niissä siitäkin edestä. Nukkamatto sopi täällä siihen tarkoitukseen erinomaisesti.
Psst... En muuten imuroinut Aavan lähdettyä eikä poikakaveri siltikään tukehtunut, jes! Se on alkanut siedättyä pikkuhiljaa enemmän ja enemmän. :) Silti painotan, ettei tähän asuntoon meidän toimesta ole missään vaiheessa tulossa pysyvästi asuvaa koiraa. Liian ahdasta. Mun mielestä koiran paikka ei vaan ole näin pienessä asunnossa. Vierailut on asia erikseen ja toivottujakin, ainakin jos minulta kysytään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti