Nyt oli aika vihdoinkin tehdä Aavan hammasasialle jotakin ja niinpä marssin lemmikkieläinpuotiin ostamaan hampaidenhoitotarvikkeita. Aavan hampaat on alkaneet kerätä mielettömiä määriä (vrt. aika ennen onnettomuutta) hammaskiveä viime syksyn onnettomuuden jälkeen. Syitä siihen ei tarvitse kauaa miettiä, sillä onhan Aavan syömisiä ja järsimisiä rajoitettu ihan ronskisti.
Ennen Aava söi nappulansa kuivana, jolloin ruuan kappaleet ei jääneet muhimaan hammasväleihin niin pahasti. Luitakin se järsi aina silloin tällöin. Sellasia pehmeitä, jotka pehmenee entisestään syljen ja pureskelun vaikutuksesta. Aitoja luita se ei muistaakseni ole koskaan syönyt, ennen sitä surullisen kuuluisaa soppakattila-hirvenluu-episodia.
Nykyään nappulat turvotetaan muutaman tunnin ajan. Pehmeät, turvonneet nappulat murskataan haarukalla, ja joukkoon lisätään melko runsaasti vettä, jotta ruoka olisi mahdollisimman märkää, eikä ruoka näin ollen ärsyttäisi ruokatorvea.
Luita ei ole annettu ollenkaan. Takaraivossa tietysti jyskyttää pelko siitä, jos luu tarttuisi uudelleen kurkkuun ja niinpä on katsottu parhaaksi jättää luut antamatta. Eläinkaupassa käydessä nappasin mukaan pari palviluuta, koska halusin testimielessä kokeilla onnistuuko aitojen luiden järsiminen ilman ylimääräisiä episodeja. Onnistui. Aava tosin sai irrotettua luussa kiinni olleen pienemmän luun, jota en uskaltanut jättää sille syötäväksi ja niinpä Aksu ja Moonakin saivat herkutella.
Myös hammasharjasetti tarttui mukaani. Se sisälsi kaksipäisen hammasharjan, kananmakuisen hammastahnan sekä sormiharjan. Hammastahnaa ja harjaakin vähän jo testailtiin hyvällä menestyksellä. Aava seurasi kuin hai laivaa, kun kuljin hammastahnatuubi kädessäni, ilmeisesti se oli ihan hyvänmakuista. Siispä hyvillä mielin voi uudelleenkin kokeilla hampaiden harjausta ilman, että neidille jäisi hirveitä traumoja.
 |
| "Ööö, mitäs tää olevinaan on?" |
 |
| "...mut hyvältä se kuitenki maistuu" |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti