Viikonloppua kotikotona

Torstaina hyppäsin äipän kyytiin ja suuntasin Maaningalle. Siellä oleskelin sunnuntai-aamuun asti. Viikonloppuun sisältyi mm. metsälenkki harjumaisemissa, omenapuun istutusta, motskarikauden aloitus ja kaikenlaista telkkuamista koirien kanssa.

Lenkkeiltiin Aavan kanssa perjantaina hieman sateisessa säässä. Epäilin Aavan lenkkeilyintoa säästä johtuen, mutta hyvinhän tuo viipotti menemään. Samalla tuli räpsittyä roppakaupalla kuvia.

My little princess

Illaksi sade lakkasi ja päästiin hakemaan motskari talvisäilöstä, jossa se oli seisonut syksystä 2012 lähtien, eikä siitä johtuen meinannut olla yhteistyökykyinen. Saatiin kuin saatiinkin se käyntiin ja pääsin kokeilemaan vieläkö ajotaidot on hallussa. Kyllähän nuo oli, vaikka alkuun vähän jännittikin.

Lauantaina alkoi kauan odotettu kesä. Lämmintä oli liki 20 astetta ja ulkona tarkeni hyvin ilman takkia. Istutettiin äiskälle äitienpäivälahjaksi annettu omenapuu ja viriteltiin verkko sen ympärille, ettei jänikset söisi sitä.

Päätin touhuta Aksun ja Moonankin kanssa. Halusin niistäkin myös uusia kuvia, mutta niin yksinkertaista se ei kuitenkaan ollut. Aksu nimittäin on juuri vaihtamassa turkkiaan ja vaati siistimistä. No, ehkä se vähän siistiytyikin... :D

Aksua harjatessa ja rapsutellessa löysin sen vasemmasta kyljestä, kylkiluiden kohdalta patin, joka mitä ilmeisemmin on kuitenkin vain rasvapatti. Onneksi!

Sormeni osuessa pattiin sydän hyppäsi kurkkuun, kyyneleet kirposivat silmiin ja ajattelin, että tässäkö tämä nyt sitten oli. :( Sen jälkeen olen muutamana iltana miettinyt, miten vaikeaa luopuminen omasta kasvatista ja ensimmäisestä ikiomasta koirasta tulee olemaan, kun sen aika koittaa. Pahalta se tuntuu, sen tiedän jo nyt.

Oli ihana myös pitkästä aikaa saada täytettä kuva-arkistoon. En muista milloin viimeksi olisin ollut näin tyytäväinen suurimpaan osaan otoksistani, vaikka ainahan sieltä jotain parannettavaa löytyy. Varsinkin Aksun ja Monsterin kuviin voi olla tyytyväinen. Aava on niin helppo kuvattava. Sen kanssa harvoin tarvitsee avustajaa, ja sitä voi pitää irrallaan, mutta jämttit vaativat avustajan esim. sivuprofiilia kuvatessa. Niitä kun ei voi pitää irrallaan ulkona vahvan metsästysvietin (karkaamisen) vuoksi.

Moona-Monsteri 4 vuotta

Moona-Liisa 4vee!

Moona, Monsteri, Monu, Moona-Liisa täytti eilen jo 4 vuotta. Uskomatonta, vastahan nämä riiviöt tulivat meille....

Luontoretkellä

Vietin viikonloppua jälleen kotikonnuilla. Eilen isäni ehdotuksesta päätettiin tehdä pieni luontoretki. Eipä mikään turha retki ollutkaan, kun samalla reissulla nähtiin ainakin fasaani, jänis ja hirvi.

Tarkoituksena oli siis viedä eräälle hirvien nuolukivelle uusi kivi. Kuinka ollakaan tolppa, jossa kiven olisi tarkoitus olla, olikin katkennut. Jätettiin silti kivi korkeamman kannon nenään odottamaan syöjiään.

Piipahdimme samalla toisellakin kivellä. Pois kävellessä huomasin sivusilmällä, jonkun vaalean vilahduksen ja kääntäessä katseeni äkkisin sen olevan pupu. Lähdettiin tarkoituksella kävelemään jäniksen jäljille, koska halusimme katsoa Aavan reaktiota tuoreeseen jäniksen jälkeen.

Ensimmäisellä kivellä käydessä Aava äkkäsi vähän vanhemman jäniksen jäljen ja lähti hulluna seuraamaan sitä. En olisi koskaan uskonut näkeväni päivää, jolloin tuollainen laumapaimen kuin Aava on, lähtisi näköetäisyyttä kauemmas. Sieltä se kuitenkin iloisesti viipotti tulla takaisin ilman erillisiä käskyjä.

Tuoretta jälkeä piti nuuhkia tarkemmin, jolloin meno ei juoksuksi asti yltynyt. Ja kaipa myös tuoreet naminami jäniksenpapanatkin olivat hyviä... Oheinen video on kokonaan jälkimmäisestä keissistä.

Kotona Aava rapsutteli päätään ja ajattelin tutkia kaiken varuilta sen turkin. Ja kappas! Kevään ensimmäinen punkki yritti sitkeästi takertua Aavaan, mutta sain sen kuitenkin pois karvoista ennen kiinni tarttumista.

Kotiin tullessa näytti oikein keväiseltä...