15.4.2017

Pääsiäistuulahdus

Pieni pääsiäisnoita taustajoukkoineen toivottaa hyvää pääsiäistä!


Kuluneet viime kuukaudet ovat olleet rankkoja monessakin mielessä. Koiria on jatkuvasti mieletön ikävä, eikä sitä yhtään helpota himpun vajaa neljäsataa kilometriä välissä. Kaikki pidemmät hetket, kun olen kotona ollut käymässä, on täyttynyt jollakin tavalla koiramaisista puuhista. Olen käynyt kotikotona, hakenut Aavaa luokseni, ollut mukana koiratapahtumissa, käynyt paijailemassa kavereiden koiria noin niin kuin esimerkiksi. Enää ei tarvitsisi kauaa jaksaa, nyt harjoitteluja on enemmän takana kuin edessä, joten eiköhän tässä jollakin energialla pusketa kohti kesää.

Mielessä on monenlaisia juttuja, mitä aletaan todennäköisesti toteuttamaankin kunhan oikeasti kotiudun takaisin. Hirmuinen hinku treenikentille olisi, mutta agilitykentille ei Aavan kanssa nyt enää mennä ja muut treenikentät siintää tulevaisuudessa. Kursseja tai muita vastaavia olen ajatellut vasta ehkä kesälle, koska ei ole mitään järkeä aloitella mitään uutta tässä vaiheessa, kun näen Aavaa noin kerran - kaksi kuussa.

Pääsiäisen alusviikon oleskelin kotona ja käytin tilaisuutta hyväksi hakemalla Aavan muutamaksi päiväksi luokseni. Harmi sinänsä, että koulupäivät venyivät pitkiksi, mutta Aava pärjäsi hienosti kotona ja iltaisin virtaa riitti kiitettävästi touhuihin. Voitte vaan kuvitella mikä fiilis on, kun makaa silmät ristissä sohvalla ja koira vaatii energisenä leikkimään. Lenkit piti heittää hihnassa kaduilla, kun metsäpolut olivat paksun ja liukkaan jään peitossa. Välillä myös vesisade ja muuten kostea sää aiheutti haasteensa, kun Aava ei meinannut suostua lähtemään 50 metriä pidemmälle lenkille. Sovellettiin kaikenlaista puuhaa sisätilohin mm. juuston etsinnän ja vetoleikkien merkeissä. Palovaroittimesta loppuva paristo aiheutti myös hämmennystä Aavassa, mutta kaikesta selvittiin hienosti ja päivät sujuivat mallikkaasti. Nyt menee taas luultavasti hetki, ennen kuin nään koiria seuraavan kerran. Siispä sitä innokkaasti odottelen.