25.2.2015

Viisi vuotta eikä suotta

Aika juoksee ihan uskomatonta vauhtia. Tuntuu uskomattomalta todeta tuon pienen rääpäleen, Vuuvi-Vaavin, olevan jo 5 vuotta.



Paljon onnea rakkaalle Aavalle!
 
Onnentoivotukset myös sisaruksille ja taustajoukoille!

21.2.2015

Hyvän mielen kisailut

Tämän viikonlopun Hukka-Putken järjestämissä kisoissa oli ykkösluokkalaisille tänään tarjolla tekemistä kolmen radan verran. Kaikki ykkösten radat olivat Petteri Kermisen käsialaa. Olin ilmonnut Aavan jokaiselle radalle.

Tykkäsin kovasti radoista, jotka olivat sujuvia, mutta sisälsivät kuitenkin pieniä jekkuja. Ainoat kohdat, jotka meidän kohdalla aiheutti päänvaivaa olivat osa putkista ja kepit. Jostain syystä Aava on hirveän epävarma irtoamaan putkeen esim. hirtossa. B-radalla oli pakko valita hirtto ohjauskuvioksi, muuten olisin varmasti myöhästynyt ohjauksesta.

A-radan video alkaa kesken radan, koska assarilla oli ongelmia kameran kanssa.




A-rata
Ihanneaika 48s

Suuntaa antava

Eka töppäys kolmannelle esteelle eli putkelle. Aava kielsi ja oli lahkeessa kiinni. Muuten todella nättiä ja sujuvaa menoa. Kepit meni superhienosti! Käskin Aavaa napakasti kepeille, mutta se olikin jo itse ne hakenut. Huvittava tilanne sinänsä, kun kepitellessään se katto mua et "mähän kepittelen, mitä sä oikein siinä komennat?". Puomin ylösmenossa Aava kai luuli olevansa keinulla ja pysähtyi varoen, kuten keinulla tekee. Kun puomi ei laskeutunutkaan päätti Aava hypätä pois. Minä tietysti ihmeissäni ja eikun uudestaan. Tässä vaiheessa luulin, et rata hylättiin. Puomiepisodin takia jäin vähän jälkeen ja se hankaloitti loppuradan ohjaamista, mutta maaliin kuitenkin päästiin.
Tuloksena 15 + 3,03s yliaikaa eli 18,03. Sijoitus oli 8./15.

B-rata
Ihanneaika 46s

Suuntaa antava

Kerrottakoon, että lähtöjonossa Aava sai vainun porukoista, jotka olivat juuri ennen rataa saapuneet. Aava ei kuitenkaan ollut nähnyt heitä ja arvelin sen lähtevän tutkimusmatkalle kesken radan. Rata lähti etenemään hienosti, mutta töpättiin viidennelle esteelle, putkelle. Tällä kertaa ohjauskuviona pakollinen hirtto, jota Aava ei oikein ymmärrä. Tuomarin käsi ei kuitenkaan noussut. Nyt puomi ei onneksi jänskättänyt ja kepitkin aloitusta lukuun ottamatta meni hienosti. Kepitellessä Aava huomasi ratahenkilön, jonka selvästi luuli olevan joku tuttu. Veti korvat luimuun ja lähti ratahenkilöä päin iloisesti samalla tavalla kuin esim. ihmisen tullessa kotiin. Ekasta ja vikasta keppivälistä vitoset. Loppurata täysillä, huh.
Tulos 10. Sijoitus 7./10.

C-rata
Ihanneaika 44s

Suuntaa antava

Aava vähän karkasi lähdöstä enkä ehtinyt sijoittua alkuun suunnitelmani mukaisesti. Kepeille asti päästiin mukavasti, muutamia paimennnusyrityksiä lukuunottamatta. Esim. ennen rengasta olin Aavan edessä ja se päätti paimenkoiramaisesti vähän tuupata mua eteenpäin. Kepeille lähestyminen melko haastavasta kulmasta, varsinkin kun ohjasin ne meidän vahvemmalta puolelta, koska halusin pelata varman päälle. Vitonen keppien aloituksesta. 11 ja 12 väliin olin suunnitellut valssia, mutta myöhässä mikä myöhässä.
Tulos 5. Sijoitus 3./8.

Vielä jaksaa hymyilyttää
Olin jo purkamassa "leiriäni", kun ykkösluokan palkintojenjako alkoi. Olin ajatellut, ettei me voida sijoittua, kun nollia oli tullut ainakin kolmelle. Niinpä vaan minua huhuiltiin ja viittoiltiin tuomarin käteltäväksi. Monttu auki sinne kipittelin ja sain kiitosta hienosta koirasta, kunhan lahkeen repimisestä päästäisiin eroon.

Aava ei pitkään aikaan ole roikkunut lahkeessa, enkä siis tiedä tekeekö se sitä vaistotessaan minun jännityksen. Tosin olin paikon myöhässä ja siitäkös se aina riemastuu. Täytyy ottaa tiukka linja tuon suhteen mikäli mielin edetä joskus.

Tarkemmat ajat ja etenemät ovat täällä.

Pitää olla kyllä tyytyväinen meidän yhteistyöhön. Kolme rataa ja kolme tulosta! Nollat ehtii vielä keräämään.

14.2.2015

Ystävänpäivän epiksissä

KPSH järjesti tänään ystävänpäivän epikset Viiksi-Areenalla Kuopiossa. Reilu kaksi vuotta sitten lopetettiin treenaminen siellä, mutta niinpä vaan Aavalle muistui mieleen vanhat käyttäytymiskuviot. Auton lähestyessä hallia takapenkillä nousi pieni harmaa pää katselemaan ja vinkumaan. Jostain syystä tuo otus tietää missä milloinkin ollaan menossa reagoi mukaviin juttuihin (koti, treenipaikka tms.) piippaamalla auton perällä.

Rataantutustumisen aikaan se muisti korottaa ääntään kertoakseen, että hänet on jätetty. Siis vaikka vierellä oli ihminen pitämässä sille seuraa. Ilmeisesti muistissa oli myös se, että lähdössä istutaan nätisti yhtään haukkumatta tai riehumatta. Lähdössä haukkumisesta on nimittäin tullut pieni ongelma kotihallilla, ja siksi vähän ihmettelinkin miten se niin kiltisti malttoi odottaa.

Oltiin ensimmäisten joukossa ilmoittautumassa ja niinpä kävi, että oltiin ensimmäiset mineihin ilmoittautuneet. Siispä päästiin tai jouduttiin, kummin sen haluaa ajatella, ekoina starttaamaan.
Joka tapauksessa se loi hirveästi paineita. Toisaalta ajattelin, että päästään starttaamaan ns. puhtaalta pöydältä, kun kukaan ei mennyt ennen meitä.

Mölliradan (hyppäri) rataantutustumisessa jännitin aivan kauheasti. Olin kirjaimellisesti ihan lukossa enkä yksinkertaisesti edes saanut jalkoja juoksuaskeliin. Ne ei vaan liikkuneet! Yritin hengittää syvään ja siten sain pahimman jännityksen menemään ohi.
En ikinä, en edes ekoissa virallisissa oo jännittänyt tuolla tavalla. En ymmärrä miten epikset tai ensi viikon viralliset olisivat jotenkin eri juttu.

Möllirata meni kivasti. Suurimmaksi osaksi neiti irtosi putkille mukisematta (niissä siis ollut jonkin verran ongelmaa treeneissä), tosin vieläkin minun liikkeen pysähtyminen aiheuttaa Aavassa hämmennystä (videolla keppien jälkeinen putki sekä viimeinen putki). Maaliin päästiin nollalla ajassa 37,92s. Kepit söi hirveästi aikaa, mut pitää mennä sillä mitä on. Kyllä me tästä kehitytään. Hienoa kehitystä on tullu jo viime syksyyn nähden!


Kilpailevien rataa en suinkaan jännittänyt yhtä paljoa ja ajattelin sen menevän hyvin, mikäli Aava ei hakeutuisi väärään putkeen tai kontaktille puomin jälkeisessä pyörityksessä. Noh, pasmat meni sekaisin jo kepeillä. Aava tuli liiallisella innolla kepeille eikä ymmärtänyt mitä tehdä. Epävarmuutensa se purki näykkimällä minun nilkkoja. En saanut enää koottua ja rytmitettyä rataa kuten olin suunnitellut eikä Aavakaan tainnut nähdä loppuradalla muuta kuin minun jalat... Maaliin siis hylyllä ajassa 1.10,76. No otamme tästä opiksi ja seuraavalla kerralla osaan ehkä toimia toisin.



Hyvää ystävänpäivää!

13.2.2015

Kisapanikointia

Odotin innolla hetkeä, jolloin pääsen laittamaan kisailmot kotikisoihin menemään. Viime maanantain onnistuneet treenit tukivat päätöstä ilmoittaa Aava kisoihin.

©Leena paimenlaumasta
Kuitenkin heti "lähetä ilmoittautuminen" linkin painamisen jälkeen jouduin pakokauhun valtaan. Huomasin seuraavana päivänä, että jännitän ja stressaan kisoja ihan samalla tavalla kuin anatomian tenttiä tai lääkelaskukoetta... Krhm. Agility on meidän harrastus. Kyse ei ole elämästä tai kuolemasta. Kisat on mukava lisä viikoittaisiin treeneihin, enkä varmasti tule loppujen lopuksi katumaan päätöstä osallistua niihin. Meni miten meni.

Suuruuden hulluja kun ollaan, niin mehän startattiin ekan kerran Agirodussa 2012. Sieltä napsahti silloin hyl + 5. Nolla ei ollut kaukana. Oma sijoittumiseni lähdössä, liian kauas esteistä sai Aavan juoksemaan kohti minua ja siitäpä sitten kielto. Muuten rata meni hienosti, päästiin -7,44 ihanneajan alle 3,67m/s etenemällä vitosesta huolimatta. Ei huono.

Tuntuu, että noista ajoista osa taidoista on parantunu (mm. kepit, kontaktit), mutta joissakin asioissa ollaan menty alaspäin. Tärkeintä meillä on kuitenkin saada kisakokemusta ja lähteä kisailemaan ilman "pakko saada nolla" -tavoitteita ja katsoa kuinka käy.

Kirjoitin aiemmin treeniporukan fb-ryhmään ajatuksiani, joihin sain ihanaa, kannustavaa palautetta. Tiedostan meidän hankaluudet (ainakin suurimmaksi osaksi, luulen) ja toivon mukaan osaan ottaa ne huomioon myös kisakentällä.

Me startataan 21.2 oman seuran kisoissa ja sitä ennen käydään huomenna, ystävänpäivänä, kokeilemassa onneamme epiksissä. Maanantaina tehotreeniä vaikeisiin kohtiin vakiotreeneissä ja omatoimista harjoittelua pitkin viikkoa mahdollisuuksien mukaan. Näillä mennään! Kisakuulumisia odotettavissa, pysykää kuulolla!