30.12.2011

Taulu

Pistetäänpäs tämä myös tänne blogiinkin..


Voitettuani gööttikuvauskilpailun, joka tuli T.ÄY.S.I.N yllätyksenä, ja gööttilehdestä voittokuvan paljastuttua, äiti kantoi tiistai päivänä neliönmallisen laatikon kotiin. Avasin paketin tietysti heti ja mitäs sieltä paljastuikaan. Aava kultavauva! Toinen yllätys! Taulu kuvasta, jolla voitin kilpailun ja joka koristaa nyt tuolla oman sängyn päässä. Tauluna se näyttää vieläkin paremmalta, kun mitä kamerassa tai koneella. Sitä katsellessa ei voi tulla muuta kuin hyvä mieli :-)

Samalla toivotan vielä kaikille teille OIKEIN ONNEKASTA UUTTA VUOTTA 2012!

21.12.2011

17.11.2011

Heissan immeiset!

Elossa ollaan, vaikkei meistä nyt vähään aikaan olekaan mitään täällä kuulunutkaan. Stressiväsymyskoulualkavakoeviikko ja mitähän vielä. Ainakin kivoja agitreenejä! En aikonut kirjoittaa pitkää tekstiä, koska videolta saatte katsoa kaiken oleellisen.

Videolla oleva rata on eiliseltä (16.11.), jolloin treenien teemana oli: Kilpailemaan! Voittamaan! eli harjoitteltiin nollien tekemistä vaudikkaalla radalla, joka meillä onnistuikin ensimmäisellä vedolla, vaikka vähän epäilin odotellessani. Treeni vei mehut ainakin ohjaajasta ja ihan hyvin koirakin nukkui viime yön...

20.9.2011

Vanhan loppu, uuden alku

Näin voisi todeta meidän agilityuran etenemisessä! Tänään loppui Basics-kurssi ja perjantaina on vielä yhdet keppitreenit. Mutta eipä onneksi hätiä mitiä, sillä ihana koutsimme (joka muuten tykkää tosi paljon Aavasta) ilmoitti uusista valmennusryhmäpaikoista. Ja vieläpä juuri sopivasti, ei tule paljon taukoa! Kyseiset training-valmennusryhmäpaikat ovat kuulemma tosi kiven alla ja jos nyt ei oltais saatu paikkaa, olisi meidän pitänyt odottaa ehkä vuosi, puolitoista.. kuka tietää...

"Tavoitteellinen valmennusryhmä niille, jotka haluavat edistyä. Yksilöllistä ohjausta koiran ja ohjaajan taitotason sekä tavoitteiden mukaisesti. Opitaan käyttämään erilaisia ohjaustekniikoita kilpailutilanteessa." Koirakoulu ACE 
Se olisi tarkotus. Katsotaan mihin pystytään.

27.8.2011

Ristiinan ryhmänäyttely


Lähdettiin aamulla ilman suuria odotuksia kohti Ristiinaa ja 5 & 4/6 roturyhmien ryhmänäyttelyä. Kahden koiran kanssa liikkuminen näyttelyalueella tuotti hieman hankaluuksia, kun varovainenkin piti olla äidin polven takia. Ikinä ennen siis en ole ollut kahta koiraa samassa näyttelyssä esittämässä. Muistaakseni.


Moonan esiintyminen oli ensin. Jämttejä oli ilmoitettu arvioitavaksi 19. Moonan tulos jännitti. Moonan pää on epätyypillinen, silmät vaaleat... Tavoitteena oli saada H, jota metsämiesten/naisten keskuudessa täällä meillä päin kutsutaan "mehtäsertiksi" eli H:n saatuaan koira voi tulla käyttövalioksi. Jämttit arvioi Esa Ruotsalainen ja antoi Moonalle seuraavan arvostelun: "Keskikokoa pienempi, hyvät mittasuhteet omaava narttu. Hieman lyhytkuonoinen pää, silmät saisi olla tummemmat. Kokoon sopiva runko, hieman lyhyt rintakehä ja pitkä lanneosa. Korkea-asentoinen häntä ja jyrkkä lantio. Siro raajaluusto, hyvät kulmaukset, hyvä karva, väri ja käytös. Liikkeessä puutteellinen takapotku."  NUO H

Vai, että vaaleat silmät :-D
Moonan arvostelun jälkeen, vein Moonan varjossa olevaan häkkiin ja huomasin kentän toisella laidalla olevan gööttikehän alkaneen. Sitten tuli kiire. Aava pois häkistä, panta kaulaan ja kohti kehän laitaa. Urokset olivat menossa.  Kerkesimme onneksi vähän hengähtää ja vetää muutama ravipätkä harjoitukseksi ennen kehään menoa.


Aava oli ainoana nuorena narttuna kehässä ja tuomari Esko Nummijärvi tuli heti aluksi juttelemaan ja kysyi onko minulla ennestään gööttejä ja, että oltiinko Joensuun näyttelyssä. Kysymyksistä päätellen osasin jo arvella jotain vähän suurempaa tulosta. Aava ravasi tosi hienosti pitkään aikaan! Ei ollenkaan jalasta puremista tai tyhjänpäiväistä räksyttämistä. Kummastelin sitä, ettei tuomari arvostellut pöydällä, vaan katsoi hampaat koiran seistessä maassa. Arvostelu kesti pitkään. Odotin hikipäässä, kunnes kehäsihteeri nosti kädessään olevat ERI:n, kilpailuluokan 1 ja vielä SA:n ilmaan. Huhhuh, olipa se tunne. Sitten vaan odottamaan Paras narttu-kehää. Paras narttu-kehässä saatiin juosta kaksi kierrosta ja olin varma, että viimeistään tässä vaiheessa se hermostuu ja alkaa räyhätä, mutta ei. Tuomari sijoitti Aavan neljänneksi ja edellä oli vetsku ja kaksi valioluokassa kilpaillutta, joten... Aava sai SERTIN! Onnen kyyneleet tippuivat silmäkulmista, Aava on esimmäinen ikioma koira, joka on saanut sertin.

Onnen kyyneleet

Esko Nummijärvi: "Rotutyyppi erinomainen. Kevytluustoinen. Hyvin sopusuhtainen narttu, jolla kaunis pää. Pitkä hyvä kaula, hyvä selkä, rinta & raajat. Erinomaiset kulmaukset. Liikkeessä hieman leveä edestä. Liikkuu hyvin. Esitetään erinomaisesti." NUO ERI NUK 1 SA PN-4 SERT

14.8.2011

Paimennustaipumusta(ko)

Perjantaina äiti ja Aava tuli hakee mut koulusta ja suoraan lähdettiin ajamaan kohti Kankaanpäätä. Yövyttiin Katjan ja Sakari-veljen luona. Ilta meni kuulumisia vaihdellessa ja rupatelessa pääasiassa koirista, mikä ei liene yllätys.

Pieni jännitys alkoi tulla vähitellen ennen neitosen suoritusta, vaikka liikkeellä oltiinkin vähän sellasella asenteella et käydään ny kattomassa.. ja siltä se meinasi näyttää aluksi.. Aava ei ollu pätkääkään kiinnostunu lehmistä. Söi vaan tyytyväisenä kakkaa. Oltiin jo luovuttamassa, mutta sitten lamppu syttyi, et hei näähä lähtee liikkeelle, ku mä vähä haukun. Neiti paimensi kantturoita hyvän paimennustaipumuksen verran. Tulos tuli vähän puun takaa, vaikka meitä ihmisiä se välillä haluaakin vähä näpsiä nilkoista. Ja testaajanahan toimi Örjan Skoglund Ruotsista.
Seuraavana vähän videon pätkää paimennuksesta. Älkää antako taustalla kuuluvien kommenttien häiritä! (Itseäni ärsyttää, kun kommentit osuivat aina hyvien pätkien kohdalle, niin niitä kohtia ei voinut leikata pois... niitä ei siis todellakaan ole tarkoituksella jätetty!)


Tällainen pöytäkirja vielä paimennuksesta saatiin:

Kokemus: ei ole tottunut eläimiin
Kiinnostus: täysin välinpitämätön (varmaan ennen kun alkoi paimentaa..)
Liikuttaa: ryntää
Haukkuu liikuttaessa: kyllä
Etäisyys eläimiin: Lähellä eläimiä
Näykkii: ei
Liikkuu sivulta sivulle eläinten takana: Lähes koko ajan
Kerää: Lähtee keräämään, mutta perääntyy
Sitkeys/määrätietoisuus liikuttaessa: Liikuttaa useita kertoja keskeyttäen
Työskentelyetäisyys: Työskentelee vain lähellä ohjaajaa/ei työskentele etäällä
Painostus/itsetunto: Liikuttaa pehmeitä eläimiä ilman apua
Työskentelytemperamentti: Kuuma, mutta pelokas
Sanallinen arviointi: Aluksi ei ollut kiinnostunut, mutta sitten syttyi ja alkoi ajamaan eläimiä.

 paimennuskuvat: Katja Salonen
minähän en sinua pelkää!

Paimennuksien jälkeen otettiin kuvia Otsosta ja lapsista, joita lauantaina mukana oli vain Sakari ja Aava. Ehkä me joskus saadaan sellainen potretti missä on koko poppoo!
Meidän kamerassa olevat ainoat onnistuneet kuvat:



31.7.2011

Erkkari 2011

Osallistuimme gööttierkkariin nuortenluokassa saaden tulokseksi EH.


Lähdettiin jo perjantai aamuna ajelemaan kohti Kaarinaa. Saimme tällä reissulla "kaksi kärpästä yhdellä iskulla", sillä helmikuun vanhojentanssit lähestyy ja tiesimme yhden juhlapukuliikkeen Kaarinassa, joka tekee mittatilauspukuja ja ajattelimme, että kun se on kuitenkin hankittava niin samahan se on tehdä jo nyt. Oikeastaan aikeissamme oli, että käymme katsomassa ja sovittamassa, kun kuitenkaan sitä oikeaa mallia ja väriä ei löydy.. Kuinkas ollakaan, sieltäpä se löytyi ja mukaanhan se saatiinkin! Nyt vaan parin etsintään ja prinsessapäivää odottamaan.

Toinen "kärpäsemme" oli Erkkari, Kaarinan Tuorlassa. Perjantai-ilta meni ihastelessa ihanaa pihamaata, jossa kanoja tepasteli vapaana ja paikka oli oikeasti aivan ihana!

Lauantai-aamuna heti seittemältä ylös, ulos ja lenkille.. Siitäpä sitten aamupalalle, vaikka minulle ei oikein mikään maistunut, oli vaan niin etova olo.. Teetä kumminkin ryypin pari kupillista, joka varsinkin aamulla on tosi harvinaista. Sitten vaan tavarat autoon kämpistä ja Aavan tavarat mukaan ja kohti jalkapallokenttää, jossa näyttely oli. Onneksi saatiin häkki semmoiseen kohtaan että vähän edes on varjoa. Kun päivä alkoi paistaa korkeammalta saatiin koira ja itsemme suojaan sateenvarjoilla!


Kehässä Aava käyttäytyi tosi hyvin verrattuna muutaman päivän takaiseen mätsäriin, jossa se ei ollut hetkeäkään hiljaa. Sitä minä ihmettelen, ettei minua jännittänyt YHTÄÄN! en ainakaan tuntenut itse sitä, yleensä siis hermoilen hirveästi, sydän hakkaa ja kädet tärisee, mutta ei nyt. Arvostelu löytyy tästä.


Nuorten narttujen kehän jälkeen palattiin kehän laidalta tavaroitten luo ja äiti alkoi pakkaamaan retkituoleja kokoon. Eipä mennyt kauaakaan, kun äiti horjahti jostain syystä ja väisti takana olevaa häkkiä, ettei kaadu sen päälle ja yhtäkkiä istui maassa ja vasemman polven lumpio oli pois paikaltaan. Kamala tunne! sit keksin et meen toimistosta kysymään ensiapua ja sieltä sanottiin, et sinne on lähteny porukkaa ja lähdin takas. Taksi oli tilattu ja sitä jouduttiin jonkin aikaa odottamaan kunnes se sit tuli. Äiti lähti ja me jäätiin sit sinne. Hirvein paniikki tuli siitä miten me päästään pois, jos äiti ei pysty ajamaan, kun minullakaan ei ihan vielä oo ajokorttia. Sit kun me päästiin lähtemään oli kulunut neljä tuntia ekasta lähtöyrityksestä. Savolaisella sisulla ratin takana äiti painatteli yhden pysähdyksen taktiikalla, kun tankattiin auto. Yli 500 km meni samassa, itseasiassa vähän lyhyemmässä ajassa kun tulomatkalla.

Ensi viikonloppuna Kuopion KV näyttelyyn lauantaiksi ainakin talkoisiin ja sunnuntaina kehään Aavan kanssa. Sitä seuraavana viikonloppuna paimennustaipparit Kankaanpäässä. Niitä odotellessa.



Sakari ihana <3

3.7.2011

Treeniä ja treeniä

Omistan tämän postauksen ainoastaan Aavan (koti)treeni-videolle. Tiedän, esteet ovat kotitekoisia ja hyvin "laadukkaita" (tehty ämpäreistä, harjanvarsista yms.), mutta eipä se ole meiän tahtia haitannu :-) Mitäs vielä... vielä ois starter-kurssia yks kerta käymättä ja eilen treeneissä koutsi totesi moneen otteeseen, että huomaa, et ollaan treenattu kotona ja sepä lämmitti kovasti mieltä, vaikka ilman lämpötilakin oli about +30C. Onneks (ja totta kai) hallissa puhalsi ilmastointi!!


14.6.2011

lämpöä, näyttelyitä ja omantunnon tuskia

Käytiin Aavan kanssa torstaina Kuopiossa mätsärissä. Aluksi näytti ettei paikalla ole paljon ollenkaan koiria helteen takia (lämpötila oli n. +27C). Mutta mätsärin alkaessa koiria näytti olevan noin 100. Eli suht. paljon ihmiset olivat lähteneet treenaamaan helteestä huolimatta. Kaikki varjopaikat oli täytetty häkeillä ja ihmisillä ja vähänpä hiekkakentällä näkyi porukkaa ennen kehien alkamista. Mentiin Aavan kanssa junioreissa ja samaan aikaan kehässä oli hieno suomenlapinkoira. Aava meni kehässä kuin unelma! Ei minkäänlaista haukkumista, hyppimistä tai mitään muutakaan. Tuomari sanoi, että molemmille koirille voisi antaa punaisen, mutta me Aavan kanssa kuitenkin saatiin se. Kilpailukehiä odotellessa tämä lapinkoira omistajineen tuli luoksemme ja jutellessamme kävi ilmi, että omistajan sisko oli ottanut nyt keväällä göötin. Tuomari valitsi yli kymmenestä (~13) koirasta aluksi 6 ja sitten 4. Pääsimme Aavan kanssa kuuden parhaan joukkoon, mikä oli yllätys sillä helle ja odottelu oli uuvuttanut Aavan.

Lauantai aamuna starttasimme auton kohti Pieksämäkeä. Siellä meitä odotti australialaisen Leonie Darling:n tuomio ja Susannan ja Ettan tapaaminen. Olimme ihan hyvissä ajoin paikalla ja vaikka rokotusten tarkistus jonot olivat pitkiä, pääsimme nopeasti pois jonotuksesta. Odottelu ja Aavan esiintymisen jännitys alkoi kasvaa. En ole ikinä Aavan kanssa jännittänyt kehään menoa ja nyt sitten! Aava ilmeisesti vaistosi jännitykseni ja sen ravaaminen ja käytös oli jotain aivan muuta, kuin mitä pitäisi olla. Tuloksena kuitenkin oli JUN ERI 3. Tulokseen pitäisi olla tyytyväinen ja jollain tavalla olenkin, mutta mieleen jäi kaivelemaan ja ärsyttämään Aavan esiintyminen ja ennen kaikkea se, että miten hienosti se käyttäytyi mätsärissä ja näyttelyssä ihan päinvastoin.
Leonie Darling: "Excellent breed type. Good head & eye, good length of neck. Good body & size. Moves a little wide in front. Good topline, harsh coat."

Pieksämäeltä lähdimme kohti Karttulaa ja mökkiämme sillä agitreenien takia olisi turha ollut lähteä kotiin, koska mökiltämme Kurkimäkeen (treenipaikalle) ajaa vajaassa puolessa tunnissa ja kotoamme siihen olisi mennyt 45 min

Aava on näyttänyt merkkejä juoksuista ja niinpä se oli treeneissä housut jalassa, vaikkei vielä mitään tiputellutkaan. Aluksi Aava ei pystynyt tekemään mitään "tyhmien housujen takia", mutta unohti ne nopeasti ja keskittyi olennaiseen. Mennessämme putkeen, siten että juoksen putken ohi Aava välillä juoksi putken ohi ja Aava ei mennytkään putkeen vaan juoksi minun perään, hyppäsi ja näykkäisi. Koutsi sanoi tähän, että jos koira tekee noin se on jätettävä kokonaan huomiotta ja että kotona siihen ei saisi ottaa mitään kontaktia esim. jos se itse tulee luokse rapsuteltavaksi. Hän myös sanoi, että jos ihmisten paimennusta ei nyt saada pois, ei minulla enää puolen vuoden päästä olisi kunnon koiraa. Ymmärsin ja ymmärrän asian edelleen ja aina pihalla leikkiessämme, kun Aava yrittää paimentaa minua, kiellän sitä itku kurkussa, että se tottelisi. Koutsin sanat pyörivät jatkuvasti mielessäni; minulla ei ole puolen vuoden päästä kunnon koiraa! Poden huonoa omaatuntoa siitä, ettei Aava opi kielloista ja huomiotta jättämisestä huolimatta ja tätäkin kirjoittaessani kurkussani tuntuu pala ja kyyneleet ovat vierimäisillään silmistäni.

Ketään tuskin kiinnostaa minun valitukset ja itkut, mutta jos jollain on hyviä vinkkejä paimennuken kitkemiseen ihmisiä kohtaan, niin niitä otetaan avosylin vastaan!

29.5.2011

Alkeiskurssi korkattu

Eilen sitten aloitettiin Aavuskan kaa agilityn alkeiskurssi Kurkimäessä ACE:n opeissa. Aluksi Aava oli ihan onnesta soikeena kun pääsi hallille ja treenaamaan putkea, mutta parin harjoituskerran jälkeen vireystila laski. Mutta mutta...
kaikesta huolimatta meillä oli mukavaa ja sehän se pääasia on ;-) Ensiviikon treenit jää välistä serkun ja pikkuserkun ylioppilasjuhlien takia, mutta saatiin ohjeet miten kotona treenata hyppyä :) Jeps, mutta innolla odotan seuraavia reenejä, jotka on muuten samana päivänä kun ollaan menossa Pieksämäelle näyttelyyn. Veikkaan että Aava on vähä sippi sinä iltana..

17.4.2011

Itä-Suomen gööttitapaaminen

Kuopiossa järjestettiin tänään gööttitapaaminen. Ohjelmassa oli agilityä, näyttelykoulutusta ja gööttimätsäri. Oltiin Aavan kanssa niin innostuneita agilitystä niin unohdettiin osallistua näyttelykoulutuksiin. Hyvä mieli jäi tapaamisesta ja tällaisia tapahtumia saisi olla useamminkin. Suuri Kiitos järjestäjille! Gööttimätsäriin osallistuttiin ja menestyttiinkin ihan hyvin ja oltiin Sinisten kilpailuluokan toisia!

Innostuttiin Aavan kanssa niin paljon agilitystä, että oli pakko ilmottautua alkeiskurssille. Sitä odotellessa!

Eka puomitreeni

Vauhdin hurmaa aluksi hihnan kanssa




Sinisten toinen ja Punaisten kolmas eli Aava ja Hessu

4.4.2011

Epäonni jatkuu

Kävimme tänään hakemassa uuden antibioottikuurin Aavalle. Lääkäri katsoi nyt myös nielurisat, jotka molemmat olivat todella tulehtuneet ja olivat väriltään kirkuvan punaisia, vaikka niiden pitäisi olla suurin piirtein saman värisiä, kuin suu ja kurkku eli vaaleanpunaisia. Jos tämä kuuri ei tehoa on edessämme nielurisojen poisto. Toivotaan nyt, että kuuri ja lumen syömiskielto auttaisivat, ettei tarvitsisi lähteä poistamaan risoja. Toivotaan, toivotaan, toivotaan....

25.3.2011

Kurkkutulehdusta ja kuumetta

Huomasin tiistaina koulusta tultuani Aavassa jotakin outoa ja pienen miettimisen jälkeen huomasin vian olevan koiran haukkuäänessä. Se oli madaltunut huomattavasti normaalista. No, ajattelin vaan että Aavalla on jonkin sortin äänenmurrosta tai sellaista, että kyllä se ohi menee. Sitten olikin jo keskiviikko ja sama "äänenmurros" jatkui. Torstaina huomasin ettei ääntä tullut oikeastaan ollenkaan, vain ihan pientä pihinää.

No, enhän minä alaikäisenä pystynyt lähtemään viemään sitä lääkäriin kun lähimmälle lääkärille 10km matkaa. Illalla vielä huomasin, että Aavalla on kuumetta, koska sen kirsu oli ihan kuiva ja alkoi läähättää kauheasti vaikka ei tehnyt mitään. Tänään kun tulin koulusta Aava ei ollut kotona niin kuin normaalisti, aavistin siis että iskä on varmaan lähtenyt käyttämään Aavaa. Sieltähän ne sitten heti kohta tulivat Aava normaalissa villissään ja iskä lääkepakkaus kädessään.
Toivotaan, että kuuri tepsii ja Aava paranee ilman uusia lääkäri käyntejä!

5.3.2011

Juuka 5.3.2011

Käytiin taas näyttäytymässä, tällä kertaa Juukassa (Juuassa, miten se nyt kirjoitetaankaan). Aikaa siellä menikin vaan kokonaisuudessaan ehkä tunti ja matkoihin yhteensä about 3h. Gööttejä oli arvioitavana 6, joista 2 urosta ja 4 narttua. Tuomarina oli Susanne Wendell,  joka "tuomitsi" Aavan seuraavasti:

"Erinomaista tyyppiä oleva nuori narttu, jolla hyvät mittasuhteet. Kaunis pää ja väritys. Hyvä ylälinja. Riittävät kulmaukset takana, edestä avoimet. Ulkonevat kyynärpäät. Hyvä karvanlaatu. Liikkuu ulkonevin kyynärpäin, takaa hyvin. Erinomainen luonne."


Kehätoimitsija antoi meille punaisen nauhan ja ajattelin mielessäni, että sama linja jatkuu eli EH tuli. Sitten tajusin, että näyttelysäännöthän ovat muuttuneet ja tämä minun ajattelemani EH onkin ERI! Jippii! Kilpailuluokassa hävisimme kauniille Jorsakin kasvattamalle nartulle, mutta ei se mitään, tyytyväinen kuitenkin olen tulokseemme! Joka siis kokonaisuudessaan oli JUN ERI JUK 2. Ainoa raivostuttava juttu oli Aavan liikkuminen. "Kyllä se kotona osaa!" -lausahdus oli näyttelymme "teema". Aava oli tosi levoton koko ajan näyttelyssä eikä totellut käskyjä vaan kaikin keinoin yritti saada namin kädestäni. Hyppi, ryntäsi ja kaikkea muuta paitsi ravia. Mutta tästä opiksi ottaneena ja hyviä ohjeita saaneena jatkamme kohti kesää.

Esitin paras uros-kehässä Fennican Jonathan Jovial:in, sillä tämän poika (saman omistajan koiria molemmat) pääsi myös paras uros-kehään.

Monet muuten kysyivät Aavan vanhempia ja sanoivat että on kuulemma Otson kanssa samannäköisiä.

28.2.2011

Pentutapaamisessa 26.2.

Ellis järjesti Ihahhurjille lauantaina pentutapaamisen ja samalla juhlistettiin pentueen 1 vee syndejä. Mukana olivat Asteri, Sakari, Hessu ja Aava eli vain Halla (Alva) puuttui. Kuume houreeni takia en jaksa kirjoittaa pitkää tekstiä, mutta toivotaan että kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Huippu mukavaa oli ja aikakin hurahti tosi nopeesti.


Hei, mehän melkein lennetään!

"Kaaarrkuuuuunnn"

"Täten kruunaan sinut Asteri-prinsessaksi"

Hessu ja Asteri

Pojkarna

Aava, Hessu, Sakari, Asteri ja Xena
"Kaaheeta mitä kumman otuksia oovat"

25.2.2011

Aava yksvee!

Aava täyttää tänään vuoden ja haluaa toivottaa tasapuolisesti myös ihanille sisaruksilleen Asterille, Hallalle, Hessulle ja Sakarille Oikein Paljon Onnea! :) 

22.2.2011

Bear's Katamari 26.4.1998-22.2.2011


Pisimpää elänyt koiramme labradorinnoutaja Nestori,  joka tosin eli yli puolet elämästään "hoidossa" mummolassa, nukkui tänään pois lähes 13-vuotiaana. Nestorin jalat menivät todella huonoon kuntoon ja erikokoisia patteja alkoi nousta Nestorin nahalle, jotka ennen lopetusta olivat varmistuneet syöpäkasvaimiksi. Joulukuussa Nestorin korvasta leikattiin patti pois, eikä sitä sen kummemmin tutkittu, mutta patti kasvoi takaisin entistä suuremmaksi ja oli melko selvää, ettei aikaa ole enää paljoa jäljellä. Ihan viimeisinä päivinä virtsassa oli ollut verta ja Nestori oli päästettävä pois kärsimästä.

Nestori ja minä (4v.) 1998

Nestori muutaman kuukauden ikäisenä kesällä 1998

Nestori ja Nelli (-92..-02) talvella 2000



Viimeisenä elinpäivänään 21.2.2011

 Kaipaamme Sinua Rakas!

"Aito oli tunne
painoit tassut vasten,
joko leikitään?

Oltiin onnellisia,
hetken ainakin.
Syliini käperryit
Oltiin hiljaa.

Muistoihin talletan,
hetkemme yhteisen,
ajan parhaimman."


Värssy: Positiivarit.fi Muisto lemmikille

7.2.2011

Gööttilenkillä


Käytiin eilen aamulla virkistäytymässä gööttilenkin merkeissä. Mukana meitä oli 6 ihmistä ja 6 gööttiä. Tehtiin lenkki metsässä ja koirat saivat juosta vapaana ja olivatkin siitä tosi innoissaan. Aava oli aluksi aika arka ja juoksi muita koiria karkuun eikä halunnut ollenkaan olla niitten luona.

Epäilen, että tämä johtuu siitä, kun viime keskiviikko iltana oltiin Aavan kanssa ihan normaalilla iltakävelyllä ja naapurin pihasta juoksee innokas, nuori saksanpaimenkoira narttu ja ensi haistelujen jälkeen ärisee Aavalle, vaikka Aava makasi maassa alistuneena. Säikähdin itsekin aika tavalla tapausta ja otin Aavan syliini. Huomasin kuinka paljon se tärisee, se ei koskaan ole pelännyt niin paljon kuin silloin. Aava myös piti minusta kiinni tassuillaan eikä olisi halunnut mennä maahan, vaikka koiran omistaja oli tullut ottamaan koiran kiinni ja hätää ei enää ollut!

Edetessämme lenkillä (eilen) Aava rohkaistui ja alkoi leikkimään. Ja taisi Onnikin vähän ihastua Aavaan, kun oli jo melkein pentuja tekemässä...
Lisää kuvia Sarin blogissa

Aava, Vega, Vinka, Cindy, Eve ja Onni

Aava oppi eilen uuden "tempun": Aamukahvilla äipän kanssa

30.1.2011

Aavan "taidonnäytteet"

Aava on opetellut parin viime päivän aikana uusia juttuja. Esimerkiksi hän osaa käyttää tietokonetta = hyppää tietsikkapöydälle ja etsii pöydältä kaikkea kivaa järsittävää. Pari kynää, liimapuikon "kieritysosa", eväsrasia ja tietokoneen KUULOKKEET on käyneet väärissä hampaissa.