Syyskausi tiivistettynä

Kotiuduttuani harjoittelusta huonojen yhteyksien päästä, korpikuusen kannon alta ja selviydyttyäni vuoden viimeisistä tenteistä ehdin vihdoinkin istuutua koneen ääreen raapustamaan kuulumisia agilityrintamalta.

Olen pitänyt koko syksyn ajan agilitypäiväkirjaa ja tarkoitus on jatkaa myös ensi kevät. Haluan jakaa päiväkirjamerkinnöistä joitakin, joissa ollaan kehitytty ja joiden kanssa edelleen painiskellaan.

Syksyllä kirjoittamiani tavoitteita ja ajatuksia:

• Kepit alkaa vahvistua
• Keppien 1.väli ongelmakohta > naksutusta
• Vauhtia kontakteille
• Kontaktit itsenäisemmiksi
• Kuumuminen ongelma

Kepit:

29.9. "Kepit jätettiin suosiolla tekemättä, ettei juoksut 'syö' vauhtia niiltä"

27.10. "Kepit meni suht. ok. 1. keppiväli vielä hakusessa"

3.11. "Koira haki kepit hienosti, pujottelu alkaa sujua"

24.11. Teemana keppikulmat. "Tauon jälkeen haki tosi hienosti ekan keppivälin ja kepitteli mukavasti. Kepitteli vauhdista (haki kepit) myös ohjatessa vasemmalta puolelta, jota ei koskaan aiemmin ollut tehnyt. JEE! Ylpeä ohjaaja. Hieno Aava!"

15.12. "Kepittely radanosana + vasemmalta puolelta vielä vaikeaa > vahvistusta"

Alkusyksystä kiinnitimme huomiota ensimmäiseen keppiväliin ja koiran epävarmuuteen. Niitä vahvistettaessa pujottelu oikealta puolelta ohjatessa on parantunut ja vahvistunut huimasti. Vasemmalta puolelta ohjatessa vielä hidasta ja epävarmaa, mutta kuten 24.11. olin kirjoittanut se onnistuu jo melko hienosti yksittäisenä esteenä. Syksyn viimeistä treeniä tehdessä huomasin, miten koira kuumui epävarmuuden tullessa kepeillä.

Kontaktit:

3.11. "Kontakteille selkeät vapautuskäskyt. 2o2o treenausta."

17.11. "Kontaktit sujuvammiksi > naksua ja superpalkkaa"

15.12. "Himmailua ennen alastulokontaktia"

Kesällä omien kontaktien riemusta yritin saada Aavalle vauhtia kontakteille ja se ei onnistunut ilman juoksukontakteja. Koira yksinkertaisesti alkoi hidastaa vauhtiaan esim. puomilla ennen alastuloa ja siksi sallin juoksukontaktit. Aavan nopeuden vuoksi 2o2o-kontaktit olisivat kuitenkin meille parempi vaihtoehto (ohjaajan mahdollinen etumatka jne.), mutta treeneissä sitä treenatessa koira alkaa edelleen himmailla aiemmin ja aiemmin ennen kontaktialuetta. 2o2o-asentoa sille on naksuteltu ja palkattu. Palkkaajan ollessa kontaktin alaosassa kontaktit sujuu hienosti, mutta ilman tilanne on tuo aiemmin mainitsemani eli himmailu.

Kuumumista on ollut silloin tällöin, mutta useimmiten siltä vältytään kunhan ohjaaja osaa rytmittää liikkeensä juuri oikean aikaseksi. Ihan uskomatonta, mutta Aavan kanssa liikkeen pitää osua juuri oikeaan aikaan tai muuten koko rata on pilalla. Oikeaa rytmiä on vaikeaa enää rytmitysvirheen jälkeen löytää.

Kesän lopussa naksuttelin putkille lähetystä Aavalle paljon, koska viimeisimmissä epiksissä kesällä siinä oli hankaluuksia. Syksyn aikana ne sujuivat suurimmaksi osaksi hyvin, ilman ongelmia.Yksissä treeneissä Aava oli jostain syystä todella omituinen. Säikkyi, ei millään irronnut tiettyyn putkeen. Lisäksi muutaman viikon päästä siitä se oli myös epävarma eikä irronnut nurkassa olevaan mutkaputkeen. En keksinyt käyttäytymiselle mitään muuta selitystä kuin aitojen ja verhojen takana olevan toisen kentän, jossa treenaavat jostain syystä olivat liiaksi häiriöksi niillä kerroilla.

Kyseessä ei siis ollut vaikeat putkikulmat, vaan lähetys tapahtui niin että koiran olisi automaattisesti pitänyt hakeutua putkeen. Pimeät putkikulmat onnistuivat syksyn aikana mallikkaasti.

Olen kirjoittanut päiväkirjaan myös huomioita omasta ohjaamisestani ja suurimpana o

ngelmana esiin nousee turha varmistelu. Jään liian pitkäksi aikaa varmistamaan, että koira varmasti menee esteen ja olen auttamattomasti myöhässä seuraavalla esteellä. Siitä tietenkin seuraa hitaus ja koiran kuumuminen, kun ei tiedä mitä tehdä seuraavaksi. Tässä siis yksi tärkeimmistä itseni kehittämistarpeista.

Tässäpä vielä videonpätkää syyskauden viimeisistä treeneistä

Hirvimäisiä uutisia

Sain eräältä taholta vinkin kertoa myös hirvikoirien kuulumisia, joten olkaapa hyvät!

Moona on kunnostautunut syksyn aikana hirvityöskentelyyn, ja viimeisin kontakti hirviin sillä oli eilen (20.12.) haukkukokeen merkeissä. Kyseessä oli koekauden kestävä koe, eikä siinä siksi sijoitettu koiria paremmuusjärjestykseen.

Syksyllä latasin isän opastuksella tabletilleni seurantaohjelman, jolla voin kotisohvalta seurata koirien liikkeitä maastossa ja niinpä eilenkin tillotin  parikymmentä minuuttia jännityksellä ruutua. Kokeen loputtua tällainen sykkyrä oli piirtynyt päivän kulusta. Paksumpien viivojen kohdalla koira on haukkunut.

Moona haukkui kokeessa 91,50/100 pistettä ja sai siten HIRV1-tuloksen.  Moonalla on aiemmin saatu AVO1-tulos, joka vastaa HIRV1:sta. Koska Moonalla on näyttelystä H ja kaksi ykköstulosta haukkukokeista tarvitsee se enää kaksi saadakseen KVA-tittelin. Seuraavaa tulosta se lähtee haukkumaan 27.12.

Äkkiä laskettuna muita saavutuksia Moonalla tälle syksylle on ollut 7 kaatoa ja useampia haukkuja.

Aksukin on päässyt muutamia kertoja hirvien jäljille ja yrittänyt työskennelläkin, mutta aikamoinen kyläluutahan tämä meidän seura(hirvi)koira on... Mutta jonkunhan on pitänyt huolehtia, ettei hirvenluut ja rompelihat ole päässeet pilaantumaan.

Hierontaa

Kuulin tuttavalta Aavaa keväällä hieroneen olevan tulossa taas lähiseudulle hieromaan, joten hetimiten varasin ajan.

Hieronta tapahtui hevostilan satulahuoneessa, jossa vähän väliä kulki edes takaisin porukkaa. Ei mikään ideaali paikka rentoutumiselle. Kuten arvata saattaa oudot hajut ja hevosten kavioiden kopina ei ainakaan helpottanut tilannetta.

Odotin, että tiukimmat jumit löytyisivät reisistä, kuten viimeksi, mutta pahiten jumissa olivat olkavarret. Olkavarsissa oli jumeja myös edellisellä kerralla. Tällä kertaa löytyi myös lanteen kohdalta pientä tiukkuutta, mutta koira ei aristanut kipujen merkiksi. Keväällä tiukempi puoli oli oikea. Nyt tiukkuus oli siirtynyt vasemmalle. Toki molemmin puolin jumeja oli, mutta vasen puoli kuulemma hieman tiukempi.

Koira selvästi nautti hieronnasta, mutta kipeät kohdat ja häiriöt saivat sen kiemurtelemaan ja yrittämään pois otteesta. Rapsutuksia saadessaan A selvästi rauhoittui ja nautti olostaan.

Saimme hyviä vinkkejä miten rentouttaa lihaksia esimerkiksi agilitytreenien jälkeen. Nyt täytyy myös alkaa panostaa kunnolla alkulämmittelyihin sekä loppuverryttelyyn. Olisi hyvä, jos Aava pääsisi hierottavaksi sarjaluontoisesti about kuukauden välein, niin saataisiin jumit kunnolla auki.

Se ei kuitenkaan ainakaan ko. hierojalla hierotettaessa ole mahdollista hänen käydessään seudulla harvoin. Jospa tähänkin joku ratkaisu löytyisi.