Epävirallisesti tosin. Hukka-Putki järjesti Kuopiossa epikset, jonne olin jo kauan suunnitellut menevämme. Perhoset alkoivat lentää mahassa jo paljon ennen lähtöä. Eniten ehkä jännitin, miten Aava reagoi radoilla ja osaako se enää mitään. Taukoahan vakituisten treenien tauottamisesta on yli puolitoista vuotta.
Turhaan jännitin. Aava oli mahtava, aivan oma itsensä, mitä oli silloinkin kun treenattiin. Radoilla neidillä olikin "nyt ei jarrutella" -asenne ja ohjaajakin sai muistutella itselleen, että töppöstä toisen eteen on laitettava mikäli meinaa perässä pysyä.
Mentiin kaksi rataa, joista toinen oli möllirata. Kilpailevat saivat osallistua myös mölliradalle, mutta olivat ulkopuolella pistelaskussa, eikä niitä näin ollen sijoitettu. Näin pitkän tauon jälkeen siitä oli hyvä aloittaa ja muistutella mieleen agilityn saloja.
Mölliradalta tuli 10 virhepistettä, molemmat kielloista. Ensimmäinen kielto tuli hypyltä, kun Aava juoksi hyppäämisen sijaan suoraan kohti jalkojani (oma moka, katseeni oli kohti tulevaa ja koira jäi selän taakse. Nyt sitä sit ymmärtää, miksi silloin vakituisesti treenatessa jankutettiin siitä katseen tärkeydestä). Toinen kielto tuli, kun Aava kääntyikin pussin jälkeisellä putkella perääni, vaikka oli jo menossa putkeen. Loppurata meni oikein hienosti.
Kilpailevien radalla kaikki tasoluokat kilpailivat keskenään. Ajatuksena oli, että sijoitettaessa ykkösissä kilpailevat saavat enemmän anteeksi ajassa, kuin kolmoset. Tältä radalta tuli kuitenkin hylsy, minun huutaessa ja ohjatessa liian myöhään pussin jälkeiselle putkelle. Putki siis mentiin väärästä päästä. Ennen hylsyn tulemista Aava jostain syystä kielsi A:n.
Keinulla Aava teki melkoisen lentokeinun, säikähdin itsekin, koska kotona keinua harjoitellessa (kotikotiin on valmistumassa hienot tee-se-itse esteet, joista lisää kunhan ovat valmiit) siinä ollaan onnistuttu hienosti. Voi olla, että vauhti sokaisi Aavankin eikä se tajunnut jarruttaa ajoissa ja minunkin olisi pitänyt "varoitella" enemmän hiimaamalla omaa vauhtiani. Oppia ikä kaikki!
Kepit meni tosi hienosti ja kiemuratkin saatiin kunnialla suoritettua.
Pitää kyllä olla ylpeä tuosta neitosesta, miten mahtava se onkaan. Välillä on oltu kuoleman kielissä, mutta siitä selvitty ja nyt taas oma ihana, mahtava agiliitäjä. Ja miten hyvin sillä on muistissa tuo laji. Uskomatonta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti