Aavalle olen katsellut uutta harrastusta jo tosi pitkään, mutten vaan ole saanut otettua itseäni niskasta kiinni, jotta tekisin asian eteen jotain konkreettista. Ehkä yhtenä syynä siihen, että uuden harrastuksen löytyminen on
viivästynyt, on se, että olen jännittänyt Aavan suhtautumista
halliolosuhteisiin, joissa ei tehdäkään agilityä. Harmittaisi tosi
paljon, jos treenit menisi ihan hukkaan sen vuoksi, ettei koira kykenisi
keskittymään. Muutama viikko sitten kuitenkin päätin, että nyt on aika ottaa yhteyttä johonkin suuntaan. Päädyin ilmoittamaan Aavan Dobo Recovery kurssille.
Kurssi on tarkoitettu erityisesti sellaisille koirille, joilla on jokin vaiva tai kuntoutuksen tarve, kuten Aavalla nivelrikko. Kouluttaja ja eläinfysioterapeutti suunnittelevat harjoitusohjelman jokaiselle koiralle yksilöllisesti, ottaen huomioon niiden taustat. Kurssi sisältää viisi käytännön harjoituskertaa, kotiharjoitukset ja fysioterapeutin tarkastukset alussa ja puolivälissä kurssia. Aloitettiin kurssi viime maanantaina.
Ensimmäisellä kerralla tehtiin meille jo ennestään tuttuja venyttelyjä, tutustuttiin erilaisiin välineisiin ja fyssari tarkasti Aavan. Venyttelyohjeita oltiin saatu joskus aiemmin hierojalta ja niitä päästy etukäteen hyödyntämään kotioloissa ns. tietämättä. Luulen, että tekeminen olisi ollut jäykempää ilman "ennakkoharjoittelua".
Alkuun Aava keräsi kierroksia hallilla luullessaan päässeensä agiliitämään. Alkulämmittelyn aikana sen oli hankala keskittyä ravaamiseen ja hyppeli
epämääräisesti iloloikkiaan ja veti hihnassa. Pian se kuitenkin hiffasi, ettei me mentykään agilitytreeneihin ja rauhoittui kuuntelemaan ohjeita. Haukkumalla se ei juurikaan komentanut koko tunnin aikana, mistä olin positiivisesti yllättynyt. Alkuvillin jälkeen Aava jaksoi keskittyä todella kivasti koko tunnin ajan ja kouluttajat kehuivat meidän välistä suhdetta ja yhteistyötä. Nyt on taas helpompi miettiä jatkoja
harrastamiselle.
Fyssarin mukaan Aavan lihastasapaino on symmetrinen molemmilta puolilta ja totesi, että koiralle on usein parempi ja lohdullisempi tilanne se, että nivelrikkoa on sekä etu- että takaosassa eikä pelkästään toisessa. Tällöin koira jakaa rasituksen tasaisesti eikä käytä pelkästään vain esimerkiksi etuosaansa. Sentään jotakin hyvää tässä peikossa...
Aavan harjoitukset tullaan räätälöimään siten, että etu- ja takaosa saavat yhtä paljon treeniä. Saimme ensimmäiseksi ohjeeksi hidastaa vauhtia liikkeitä tehtäessä, koska nopeassa vauhdissa harjoitukset eivät ole yhtä tehokkaita eivätkä kehitä lihaksistoa samalla tavalla. Esimerkiksi kieppi (koira pyörii ympäri paikoillaan) ja kasi (koira tekee kahdeksikkoa ohjaajan jalkojen välissä) olivat niitä liikkeitä, joissa on kiinnitettävä erityistä huomiota hitauteen.
Alkutarkastuksen jälkeen päästiin tutustumaan esterataan, tasapainotyynyihin ja muihin syvää lihaksistoa kehittäviin välineisiin. Varsinaisia dobopalloja ei vielä kokeiltu. Fyssari korosti, ettei Aava saa hyppiä esteitä esteradalla vaan ne tulee suorittaa kävellen. Arvaatteko mitä teki Aava? Tartteeko edes kertoa...?
Kouluttaja levitteli etukäteen juustopaloja esteiden juurelle. Ideana oli, että koira kulkisi koko ajan nenä maassa herkkuja hamuten ja suorittaa esteet kävellen. Lihaksiston kehittyminen tässäkin perimmäisenä tarkoituksena. Pari ensimmäistä Aava hyppäsi surutta, vaikka pidin sitä napakasti hihnassa. Vähitellen liike muuttui siihen, että Aava käveli etuosallaan, mutta ponnisti takaosansa esteiden yli. Eli puoliksi käveli ja puoliksi hyppäsi. Koska rimat olivat vain toisesta päästä koholla, yritin liikuttaa Aavaa siitä, missä rima oli matalimmillaan, mutta silti Aava saattoi loikata.
Tuohon tarvitaan paljon treeniä ja itse on oltava tarkkana, miten antaa koiran mennä. En enää kaipaisi yhtään lisäharmia Aavan terveydentilan suhteen, joten haluan tehdä kaikkeni sen eteen, ettei mitään pahaa kävisi.
Aava testasi tasapainotyynyä omaan tahtiinsa. Aluksi se nousi tyynylle etutassuillaan ja kampesi vähän ajan kuluttua kokonaan tyynylle. Hurjat tutinat käynnistyi, kun Aava seisoi tyynyllä. Täytyy myöntää, etten ollut ajatellut tyynyjen olevan niin tehokkaita. Siinä todella näki konkreettisesti miten lihaksisto, eri toten syvälihaksisto teki töitä. Taisin jäädä vähän koukkuun, kun ehdin jo ajatella sellaisen hankkimista.
Lopuksi tehtiin tassun antamista. Kouluttajan mukaan Aava oli niin PRO tavallisessa tassun tarjoamisessa, että päästiin suoraan siirtymään seuraavalle tasolle. Harjoiteltiin tassun nostamista eri tasoille ja sivuille. Kokeiltiin myös tassun antamista koiran seistessä. Siinä alkoi olla jo vähän haastetta Aavallekin. Vielä ennen tunnin loppumista tehtiin samoja venytyksiä, kuin alussa ja oli mielenkiintoista huomata, miten koira taipui ihan eri tavalla kuin tunnin alussa.
Kouluttajat kehoittivat tarkkailemaan koiran vointia samana iltana ja seuraavana päivänä. Jo kotiinpäästyä huomasin Aavan ontuvan oikeaa etujalkaansa. Pitkään aikaan Aava ei ollut tarvinnut kipulääkettä, mutta nyt sille sitä annoin yötä vasten. Kipulääke auttaa tehokkaasti, mikä on tietysti tosi hyvä juttu. Kipulääkkeen aiheuttamilta vatsavaivoiltakin vältyttiin. Tiistaina en enää huomannut oireita, joten en myöskään kokenut tarpeelliseksi antaa lääkettä. Tiistaina pidettiin "pakollinen" lepopäivä työpäiväni takia. Myöhemminkään ei oireita ole ilmaantunut, vaan Aava on palautunut hyvin treenistä.
Mielenkiinto koiran kehonhuoltoa kohtaan kasvaa koko ajan. Aiemmin myönnän olleeni enemmänkin vauhdin ja tekemisen ystävä ja unohtanut kehonhuollon omallakin kohdalla, mutta ajattelutapani alkaa vähitellen muuttua. Toki aiemminkin olen tiedostanut, että säännöllinen hieronta, fysioterapia ja osteopatia ym. ovat riittävän levon ohella tärkeä osa kokonaisuutta urheilevan koiran (ja ihmisen) kohdalla, mutta se, että asiaan voi vaikuttaa myös arkisessa elämässä on alkanut kiinnostaa entistä enemmän ja siihen myös kiinnittää nykyään huomiota herkemmin.
Kurssin edetessä raportoin huomioistani ja pyrin pitämään pientä treenipäiväkirjaa. Siten on helpompi itsekin pysyä kartalla etenemisestä ja vaikutuksista. Myös kouluttajan ja fyssarin on helpompi tarvittaessa muokata harjoituksia sopivimmiksi, kun on näyttää jotakin kättä pidempää.
