Kyläilyä

Thö hylje

Aava kävi tänään kylässä täällä Kuopion asunnolla toista kertaa. Tällä kertaa visiitti kesti muutaman tunnin. Jos kuka ei vielä tiedä, niin Aavahan asuu olosuhteiden pakosta vanhempieni luona ja kyläily kerrat täällä ovat harvinaisia, koska poikaystäväni on allerginen... Tänään kuitenkin lupasin puunata kämpän hyvin Aavan lähdettyä, ja sen myös tein!

Tutustumassa emännän asuinympäristöön

Voi miten ihminen voikaan olla onnellinen siitä, että saa lenkkeillä oman koiransa kanssa pakkasen pistellessä poskia. Ja se tunne, mikä tulee kun pikkuinen tassuttaa ympäri kämppää! Tähän voisi vaikka tottua, varokaa vaan! ;)

Muuta lätinää tähän lopuksi. Ilmoittauduin kehätoimitsijan peruskurssille, joka järjestetään huhtikuussa Kuopiossa. Lisäks facebookin gööttiryhmässä törmäsin keskusteluun, jossa esiintyi halukkuutta gööttitreffien järjestämiseen ja sinnepä sitä ollaan mekin menossa ensi viikon sunnuntaina (9.2.).

On se vaan niin kummallista, miten noin pieni otus tekee näin onnelliseksi!

Rappukäytävästä kuului ääniä, muttei kukaan tullut sisään. Sekös ihmetytti!

Kerro se kuvin

Ystävykset

Vielä vajaa viikko lomaa ja sitten vihdoin ja viimein pääsen opiskelemaan sitä mitä haluan! Jippii!

Käytiin viikonloppuna porukoita moikkaamassa ja juhlistamassa veljen synttäreitä. Samalla reissulla tuli nappailtua kuvia karvakasoistakin. Tämän kummempaa sepostusta en nyt jaksa (minäkö laiska) rustailla, mutta kuvat puhukoot puolestaan.

Huseli

Reilu 2kk leikkauksesta

"Lopeta jo se räpsiminen"

Lähikuvaa neidin tyypillisestä (jalan) lepoasennosta

Tuosta Aavan asennosta vielä. Lähes aina mahallaan nukkuessaan Aava taivuttaa oikean takatassunsa, kuten kuvassa. Ja se on aina nimenomaan oikea, ei koskaan vasen. Usein myös vasen etutassu on taaksepäin suorana (hylje-asento).

Koska muutkin niin mekin

Katsaus vuoteen 2013...

• Muutin pois kotoa heti yo-kirjoitusten jälkeen ja Aava jäi vanhemmilleni asumaan.
• Jätimme vakituiset agilitytreenit, ja kävimme kerran (toukokuussa) treenaamassa irtovuorolla. Tauon jälkeen innostuin taas agilitystä ja tarkoituksena oli kisatakin, mutta syystä tai toisesta se vaan jäi..
• Aavan kesä kului leppoisasti palloillessa.
• Aava valioitui elokuussa Ristiinassa, 1½ vuoden näyttelytauon jälkeen.
• Haaveiltiin Aavan omista pennuista.
• Aava terveystarkastettiin ja tulosten virallistuttua haaveet pennuista haihtuivat.
• Haaveet Aavan "pikkusiskosta/veljestä" nosti päätään.
• Lokakuun lopussa Aava pääsi vahingossa syömään hirvenromppeita ja nielaisi luunpalan, joka juuttui ruokatorveen. Aava oli vaativassa leikkauksessa, josta onneksi selvisi ja toipui erinomaisesti.
• Loppuvuosi kului toipuessa ja kuntoutuessa. Leikkauksesta jäljellä enää muisto masussa ja silloin tällöin ilmenevää kakomista (esiintyy yleensä jos saa liian kuivaa ruokaa ja/tai ahmii sen liian nopeasti.)

 Mitä vuosi 2014 tuo tullessaan...

• Aava jatkaa toipumista ja kuntoutumista. Painoa saatava pikkuhiljaa lisää.
• Agilitykentille olisi ainakin omistajalla kova hinku, jospa sekin mahdollistuisi.
• Jatketaan haaveilua Aavan koirakamusta. Ehkä se jonain päivänä vielä tepastelee pihallamme...
• Näyttelyissäkin olisi mukava pyörähtää.
• Opetellaan joitakin uusia temppuja.
• Toivutaan kuitenkin ihan rauhassa ja mennään Aavan ehdoilla. Tärkeintä meille kuitenkin on, että Aava paranee täysin ja pysyy rakkaana perheenjäsenä vielä pitkään!