Pienestä kii Mikkelissä

Lauantaina 29.8 suuntasimme Paimenlauman kanssa Mikkeliin kisaamaan. Tuomarina oli Johanna Nyberg, jonka suunnittelmat kolme agilityrataa olivat mielestäni sitä mitä pitääkin ykkösluokassa olla. Mielestäni siis ykkösluokan radoilla tulisi testata koiran esteosaaminen ilman sen suurempia kiemuroita, ja tässä tuomari oli eilen onnistunut.

Nollilla ei siitä huolimatta, että radat olivat helppoja, juhlittu. Pienestä se oli kiinni, mutta kun ei niin ei. Sijoituttiin silti kaikilla kolmella radalla, joten toinen Mikkelin reissu olisi edessä, jotta saadaan lahjakortit käytettyä. Tästä tarkempiin tuloksiin.

A-radalla oli 22 estettä, jota silmät pyöreänä rataantutustumisessa hämmästelin. Tämä rata oli ehkä kaikista kolmesta kinkkisin, tosin ei vaikea. Pääsimme jälleen vain kolmosputkelle, jolloin kosahti ensimmäisen kerran. Lähdin liian aikaisin liikkeelle, jouduin lähes pysähtymään ennen putkea, jonka takia Aava alkoi epäröimään ja tuli kenkääni kiinni. Hienosti selvittiin kepeille asti, joilta toinen kielto, koska ohjaajan jalat eivät kulkeneet ja olin myöhässä näyttämässä/varmistamassa ekaa väliä. Loppuun päästiin hienosti.

B-radalla oli kaikki kontaktit, kepit ja rengas. Startattiin tälle radalle ensimmäisenä koirakkona. Alku oli niin lupaava. Olin lähes varma, että jos kepit menee hyvin, niin nollaa pukkaa. Vaan eipä pukannut. Jostain syystä Aava alkoi "oireilla" putkia eikä irronnutkaan niihin, kuten viime aikoina. Vitosputkelta tuli kielto ja se olikin radan ainoa virhe. Keinusta on tullut myös pieni peikko Aavalle. Yleensä se tykkää mennä sen, mutta oman seuran kisoissa keinu oli inhottava, ja ilmeisesti siitä oli jäänyt pieni kammo.

Palkintojen jaossa tuomari sanoi, että oli reilu ja ei antanut virheitä/hylkyä Aavan kenkäepisodeista, koska ei voinut olla varma onko se oikeasti tiukasti kiinni kengässä vai pitääkö vaan kevyesti suutansa kengän "ympärillä". No, eihän se koskaan siinä tiukasti kiinni oo.

C-rata oli B-rata toiste päin, pienin muutoksin. Tässäkään radassa ei pitänyt olla mitään erikoista, ihan piece of cake, mutta kun ei kulkenut niin ei kulkenut. Videolta yritin katsoa mistä ensimmäinen virhe puomin jälkeen tuli, koska mielestäni se kyllä osui kontaktipinnalle. Kielto jälleen sitten putkelta ja kepeiltä. Ne tajusin jo rataa tehdessä, mutta mistä tuo yksi vitska puomin jälkeen..?

Onneksi sain kaikki radat videolle, jotta oikeasti ymmärrän miksi virheitä taas tuli. Milloin opin ohjaamaan koiraani oikein? Tiedän tasantarkkaan miksi koira tulee radalla mm. komentamaan ja ottaa kengästä kiinni, mutten silti osaa vieläkään ohjata sitä oikein. Raivostuttavaa. 

Jostain syystä tuntui, ettei näissä kisoissa omat jalat oikein kulkeneet. Aavakin oli hieman hitaanpuoleinen, joten varmaan senkin takia en itsekään painellut täysiä, vaikka joissain kohdissa olisi pitänytkin. A- ja B-radoilla olisi luultavasti selvitty kepeiltä virheittä, jos olisin painellut nopeammin ohjaamaan. Toisaalta ryntään usein liian kovalla vauhdilla putkille ja joudun pysähtymään, jonka takia Aava alkaa kyselee et "eikö mennäkää tänne vai hä?" Tästä opiksi ja ensi kerralla onnistutaan. Jos jotakin positiivista haluaa hakea, niin ilman virheitä oltaisiin voitettu jokainen rata miniykkösten nopeimmilla ajoilla (ja oltaisiin nyt kakkosissa...).

Tällä viikolla ei ollut treenejä, joten omatoimisilla kotipihatreeneillä menty ja tehty lähinnä keppejä. Ensi viikosta alkaen treenaamme tiistaisin ja tarkoituksena ottaa heti kepit ja putket tehotreeniin. Voi himskutti, että ärsyttää, kun kepeille saatu hieman vauhtia lisää, niin jo selätetty putkiongelma tulee taas.

Kun ensimmäinen nolla on saavutettu, iski kova etenemishalu. Halutaan kakkosiin! Tiedän, että me pystytään siihen, mutta miksi me ei silti nousta? Miksi aina tulee virheitä? Miksi, oi miksi?