Kisauran ensimmäinen

"Sitä voi valjastaa voimansa, jos uskoo siihen voivansa" Juju

Tänään kisailtiin Kuopion Sorsasalossa kotikentällä. Aava ilmoitettu jälleen kaikille mahdollisille radoille, joista kaksi olivat agilityratoja ja yksi hyppyrata. Tuomarina ykkösillä oli Anne Viitanen. Radat eivät olleet helpoimmasta päästä, mutta kuitenkin sujuvia ja mukavia. Rataantutustumisissa sai aivoja käyttää, miten minkäkin kieputuksen selvittäisi virheittä.

Lähes täydellisesti menneiden viime torstaiden treenien jälkeen lähdin luottavaisin mielin kisaamaan. Treeneissä mentiin siis maksien SM-karsintarataa, joka sujui tosi mukavasti. Uskalsin sen perusteella siis odotella kisoista jonkinmoisia tuloksia. Totuus kuitenkin lävähti vasten kasvoja heti ensimmäisellä radalla. Tarkat tulokset löytyy täältä.

Palkinnot ansaitsevat suuret kiitokset. Aiemmin kisaurani aikana ei meille tällaista määrää palkintoja ole tullut.

A-rata oli agilityrata, joka sisälsi kaikki kontaktit. Päästiin radalla viidennelle esteelle (putki) hyvin, kunnes Aava muisti vanhat kepposensa. Ei ollut yhtään kuulolla eikä mennyt putkeenkaan. Seuraavalla putkella sama homma. Loppujen lopuksi kepeillä kolmannen kiellon tullessa hylkäännyimme. Keinulle asti päästiin, tosin Aava teki siinä jotain mitä ei ikinä ole tehnyt. Kiipesi keinua puoleenväliin ja kääntyi alas. Siinä vaiheessa päätin jättää leikin sikseen.

Olin ihan äimänä koiran käytöksestä, mutta muistellessani ohjaustani, syy löytyi hyvin nopeasti. Aava tarvitsee todella määrätietoisen ohjauksen ja selkeät (äänekkäät) käskyt. Olin niin jännittynyt ja lukossa, etten saanut ohjatessa sanaa suustani riittävän selkeästi, jos ollenkaan. Tämä rata ei valitettavasti tallentunut kameralle.

B-rata oli hyppyrata. Lähdin tekemään rataa ilman odotuksia, mutta psyykkasin itseni käskyttämään koiraa selkeästi. Irtoamiset putkiin ja kepeillemeno oli ihan erilaista mitä ensimmäisellä radalla. Rata eteni hienosti, vaikka keppejä jänskäsin. Kepit meni hienosti ja mielessäni huokaisin ensimmäisen kerran. Kun viimeinen putki oli suoritettu ja päästiin loppusuoralle, uskalsin jo toivoa sen tapahtuvan, ja niin siinä kävikin. Ensimmäinen virallinen nolla kera LUVAn sieltä tuli! Niin kauan ollaan tahkottu ja taisteltu, välillä kyyneleitä vuodatettu ja oltu lopettamassa kisaamista, mutta sieltä se vihdoin tuli. Ihan sanoinkuvaamattoman huikeeta!

Paineet oli poissa C-agilityradalle mennessä ja ajatuksena oli mennä samalla moodilla, kuin edellinen rata. Tällä radalla ei ollut puomia. Aava jumittui toisena esteenä olleelle keinulle ja se piti "vetää nenästä" alas. Keppejä ei hakenut vaan juoksi perässäni, joten kielto. Keppien lopussa hätäilin persjättöön ja Aava jätti viimeisen välin pujottelematta. Loppurata sujui hyvin, tosin huomasi että lämpö ja kaksi edellistä rataa oli imeneet mehut koirasta (ehkä myös ohjaajasta) eikä vauhti ollut samanlaista, kuin edellisillä radoilla. Vaikka yliaikaa himpun tulikin, se ei nollan jälkeen harmittanut ollenkaan.