Täyskymppi

13.10.2006 näki päivän valon Olkiahon-kennelin A-pentue. Tänään siitä on kulunut kymmenen vuotta. Muistan päivän tapahtumat kuin eilispäivän ja haikeudella mietin, ettei kymmenen vuotta ole mitenkään voinut kulua näin nopeasti. Mitä vanhemmaksi itse tulee, sitä nopeammin aikakin tuntuu menevän...

Kotikotona tarhassaan porskuttaa Aksu hyvissä voimissa, samat vanhat kujeet mielessään. Metsällä tämä harmaa poikamies ei ole käynyt, koska tyttöjen ja pienriistan hajut houkuttelevat hirviä enemmän. Jokuko hemmotellut pilalle? Ehei tietenkään...

ONNEA OLKIAHON AAT!

Nuoriherra Sawo Show'ssa 2007

Hirveä hammaslääkäri

Syyskuun puolivälissä käytin Aavan hammashuollossa, sillä suu oli mennyt hirveään kuntoon. Hammaskiveä kertyy turvotetun ruoan syömisestä eikä luonnollinen puhdistaminen onnistu, kun luut ovat pannassa. Lisäksi P4 oikealta oli lohjennut ytimeen asti ja se poistettiin.

Loistopalvelua saimme jälleen luottoklinikaltamme. Torstaina käytin Aavan tarkastuksessa ja toimenpideaika saatiin jo seuraavalle päivälle. Eläinlääkäri selitti taitavasti ja ymmärrettävästi maallikolle mitä tuleman pitää, joten luottavaisin mielin jätin Aavan heidän käsiinsä.

Aavan aika oli puoliltapäivin, mutta koska koulu sotki suunnitelmia, vein Aavan jo heti aamusta klinikalle ja koulun jälkeen hain tokkuraisen pikkupotilaan.

Toimenpiteen jälkeinen ilta meni anestesiatokkurasta toipuessa, mutta jo seuraavana päivänä Aava alkoi olla oma itsensä. Mukaan klinikalta Aava sai antibiootti- ja tulehduskipulääkekuurin, jotka menivät kuin huomaamatta juustokääröjen sisässä. Suu oli ymmärrettävästi kipeä muutaman päivän ajan, mutta parantui hyvin. Sulavat ompeleet irtosivat eikä apuja irtoamiseen tarvittu.

Ei paineita kisailusta

Voe kaaheeta! Kiirettä on sen verran pitäny, että muutama postaus on jääny luonnoksiin pyörimään ja odottamaan julkaisua.

Sunnuntaina 11.9. kaasuteltiin Varkauteen, jossa odotti kaksi tuomariharjoittelija Laura Mätön rataa. Kakkosia oli ilmottu yhteensä vain 4, joista kolme minejä. Tuomarit toivottivat runsaslukuisen kisailijaväen tervetulleeksi pilke silmäkulmassa.

Arvoin pitkään ilmottautua vaiko ei. Kakkosiin noustua kisainto on kadonnut johonkin syvään kivenkoloon, koska tavoitteita kisaamisen suhteen ei periaatteessa enää ole. Muutenkin olen ollut kiireinen enkä ole kaivannut kisatilanteessa tulevaa jännitystä elämääni, vaikka se niin kutkuttavaa onkin.

Ekana oli hyppyrata, joka oli simppeli eikä kikkailuja vaadittu. Aava kulki vähän hitaasti edellispäivän riehuttuaan 10-viikkoisen pennun kanssa. Itselle oli puhjennut flunssa enkä saanut puristettua itsestäni vauhtia vaikka kuinka yritin. Kepeillä olin ohjaamassa myöhässä ja Aava ajatui kakkosväliin. Maaliin vitosella ja hurjalla yliajalla. Sijoituttiin toisiksi, koska hyppyradalla oli vain 2 osallistujaa, molemmat gööttejä!

Aksaradalla Aava loikkasi puomin alastulon, vaikka treeneissä näyttikin hienoa osaamistaan juoksupuomista. Keppien jälkeen osoitti rintamasuuntani hypylle, vaikka määränä oli mennä putkeen. Siitäpä hylky siis. Ja ettei kontaktiosaamisella päästä kehumaan, Aava teki aivan kauhean lentokeinun, josta itsekin hämmennyin enkä tajunnut ottaa sitä uudestaan. Aan se näytti juoksevan mallikkaasti alas asti.

Vaikka radat ei kaunista katseltavaa olekaan, oli ihana, kun virheistä ja muista huolimatta ei ärsyttänyt. Meillä oli mukava kisapäivä ja se on tärkeintä. Vuodenvaihde lähenee hurjaa vauhtia, joten nautitaan nyt näistä hetkistä treenaten ilman tavoitteita...

Treeniraportti 8/16

Elokuista treenaamista häiritsi Aavan heinäkuun loppupäivinä alkaneet juoksut. Tekniikkakohdat piti jättää suosiolla tekemättä, samoin kontaktit ja kepit, koska Aava ei vieläkään ole sulattanut sydäntään juoksupöksyille. Pöksyt on käytössä vain treeneissä, koti- ym. oloissa niitä ei tarvita.

Elokuussa treenaaminen jäi tähän yhteen kertaan, sillä elokuun eka viikolla kenttä oli vuokrattu Sawo Show'lle. Korvauskerrallekaan ei valitettavasti päästy oman Lontoon reissun vuoksi. Parit muut treenit jätin väliin Aavan juoksujen ja ajanpuutteen vuoksi. Harmittaa, mutta uskon, ettei pieni breikki tehnyt ollenkaan huonoa.

Nyt syyskuussa palajamme hallille ja treenataan vielä syyskausi ennen Aavan aksauran lopettamista. Jostain syystä kisainto on ollut kadoksissa jossakin kiven kolossa eikä vieläkään meinaa oikein innostaa, vaikka parille radalle Varkauteen ensi viikonlopulle ilmot laitoinkin. Luultavasti otetaan nyt ihan rauhallisesti ja kisataan jos kisataan. Ainakin loppuvuodesta olisi tarkoitus kisata seuran 20-vuotiskisoissa ja päättää ura todennäköisesti niihin.

10.8.

Teemana oli takaakierrot, pakkovalssit ja irtoaminen. Yksi veto mentiin ratana, jonka jälkeen totesin, että on parempi vain rallatella jotakin helppoa. Kepeille en ees yrittänyt, koska tiesin jo runsaalla kokemuksella ettei Aava niitä pöksyt jalassa tule menemään, joten kakkosputkelta kurvasin suoraan 12 putken päähän, siitä kontakteille ja normisti eteenpäin.

Aava irtosi tosi huonosti putkiin ja oli muutoinkin ihan törkeän hidas. Istahti jopa puomille, koska ahdisti ja ällötti niin paljon. Teema vaihtui meidän osalta rallatteluksi ja johan typy innostui, vaikkakin vauhti oli edelleen hidas.

Nyt oli hyvä mahis antaa aikaa lähdössä odottamiselle, joka on edistynyt tosi huimasti. Useimmiten Aava jää entiseen, rauhalliseen tapaansa odottamaan tule-käskyä, mutta ajoittain muistaa testata ohjaajansa hermoja. Vaadi, vaadi ja vaadi - niin hyvä tulee.

Sivuhuomatuksena vielä, että koska keli vaihtui treenien aikana niin viileäksi, ettei t-paidalla enää tarennut, testattiin ensimmäistä kertaa treeniolosuhteissa BoT. Aava antoi sen olla paikoillaan eikä yrittänytkään jälttää sitä hampeillaan. Vaikutuksista liikkumiseen ja tekemiseen on vaikea sanoa, koska kentällä Aavan pyllyssä mukana kulki hirvittävä ongelma.

Treeniraportti 7/16

Heinäkuu tuntui työntäyteiseltä ja kahtena peräkkäisenä keskiviikkona satuin olemaan iltavuorossa. Olisin halutessani voinut vaihtaa vuorot, mutta pähkäilyä säästääkseni päätin tehdä ne. Paikalla treeneissä oltiin heinäkuun ekat ja vikat treenit.

6.7.2016 
Sää oli hieman epävakainen kyseisenä treenipäivänä ja kentällä isojakin vesilammikoita. Aava oli kuitenkin sellaisessa vireessä, ettei tuntunut huomaavankaan kentän olevan märkä. Töppöstä sai laittaa jälleen toisen eteen, kun vauhti oli niin huima. Oispa muuten kiva, kun joskus sais mitattua etenemää treeneissäkin. Eihän se vaatis kuin radan mittaamisen ja ajanoton. Tällä radalla Aava painatteli parhaimmillaan lähemmäs 4,5m/s luulen ma, vaikkei mitään mitattukaan virallisilla parametreilla vaan ihan omalla mutulla.

Nollailtiin tätä rataa useampaan otteeseen, vaikka ihan ekalla vedolla en taas kyennyt ajoittamaan ohjaustani kepeille oikein ja Aava paineli toiseen väliin. Korjaus ja onnistuminen, sitten menoks taas. Aava irtosi hyvin hypyille ja siitä näki miten innoissaan se oli. Sanoisin, että yksi parhaimmin onnnistuneista treeneistä koko kesänä. Suoritukset meni nappiin, kuten myös meininki oli ihan mahtava.

27.7.2016
"Ja eikun vaan kolmosluokkaan..." tuumasi sijaistava koutsi treenin jälkeen. Kehui koiran nopeutta, yhteistyötä ja taitoa. Millä fiiliksillä saikaan lähteä ajelemaan kotia kohti hymy korvissa asti loistaen. Ihan huippua!

Helteen ja kiireiden takia tein vaan yhden kierroksen, mutta eipä haitannut yhtään, kun se meni niin nappiin. Luulen, ettei koirakaan olisi jaksanut yhtään pidempään treenata. Ekalla vedolla ei vielä nollattu, koska en taaskaan osannut ajoittaa kepeille lähestymistä ja jäin liian pitkäksi aikaa odottamaan koiraa ja siten olin myöhässä näyttämässä keppejä. Se hiottiin kuntoon ja sittenpä se olikin nolla siinä. 11 hypyllä tein niistosokkarin, jota ei ole tullut miesmuistiin tehtyä, mutta se sujui ilman ongelmia.

Voisin sanoa hieronnasta olleen apua, sillä Aava liikkuu agilityradoilla niin paljon paremmin kuin aiemmin. Mutta tuskin itsekään kovin hyvin kykenisi liikkumaan, jos siellä sun täällä lihakset olisivat kireät ja kovat kuin kivet.

Jumit avautuu

Lopuista kolmesta hierontakerrasta teen koosteen tähän yhteen postaukseen. Hierontakertoja pakettiin kuului neljä, joista ensimmäisestä voi lukea täältä. Aava oli ensimmäisellä kerralla jumissa sieltä sun täältä. Hieronnan myötä saatiin kireyksiä avattua ja Aava muuttui hieman rennommaksi. Myös liike muuttui selvästi puhtaammaksi ja joustavammaksi.

30.6. Toinen hieronta

Ensimmäisen ja toisen hieronnan välillä sain ohjeeksi antaa Aavalle lämpöhoitoa muutaman kerran. Se toteutui kaksi kertaa viikon aikana ja Aava näytti nauttivan lämpötyynystä. 

Toinen hierontakerta alkoi hyvin. Aava tallusteli reippaasti hierontahuoneeseen eikä jännittänyt tilannetta. Se meni patjalle istumaan ja antoi hierojan käsitellä istuessa reagoimatta. Kylkimakuu oli edelliskerralla erittäin haastava. Tällä kerralla Aava malttoi aluksi olla kylkimakuullakin oikein hyvin. Ehdin jo toivoa, että haasteet olisi selätetty, vaan eipäs nuolasta ennen kun tipahtaa. Jumikohtien käsittely sai aikaan kovaa sätkintää ja koira pyrki ylös. Hieroja sai käsiteltyä Aavan siitäkin huolimatta.

Tällä kertaa tarkoitus oli keskittyä takaosan käsittelyyn, mikä jäi ensimmäisellä kerralla vähemmälle. Molemmissa takajaloissa oli kireyttä etu- ja sisäreisissä, jotka kuitenkin saatiin hieronnalla hieman rennommiksi. Selästä löytyi edelleen kireyttä, mutta oli kuitenkin jo alkanut pehmetä ja  rentoutua edelliskerrasta. 

Ohjeeksi saimme jatkaa lämpöhoitoa muutaman kerran viikossa. Lisäksi hieroja neuvoi hyviä venytyksiä, joilla saadaan liikkuvuutta selkään. Lisäksi sovitettiin lopuksi BoT-verkkoloimea ja sellainen lähti tilaukseen.

7.7. Kolmas hieronta
 
Aava sai viikon aikana lämpöhoitoa 3 kertaa ja venytyksiä tehtiin neljänä päivänä. Venytykset olivat selkeästi haasteellisempia oikealle taivuttaessa, joka johtunee selän toispuolisista kireyksistä.

Aavan liike on hierontakertojen myötä muuttunut rennommaksi, jonka myös hieroja totesi kolmanteen hierontaan mennessä. Kolmannen hieronnan tarkoitus oli keskittyä etuosan ja selän käsittelyyn. Vasemmalla puolella oli kireyksiä etujalassa, selässä sekä etureidessä.

Aava pystyi ensimmäistä kertaa rentoutumaan kunnolla. Se nautti etenkin etuosan (etujalka, niska, kaula ja lavat) hieronnasta ja painoi silmänsä kiinni. Vasemmassa etusessa tuntui aluksi rutinaa, joka loppui käsittelyn aikana. Hierojan mukaan etuosan kireydet alkavat pikkuhiljaa avautua. Selän käsittelyyn Aava reagoi voimakkaasti. Rintarangan lopussa, vasemalla puolen oli todella kireä kohta. Sen hieronta teki selvästi kipeää.

Ensin hierottiin vasen puoli ja kylkimakuulla olo sujui ja Aava silminnähden nautti hieronnasta. Kylkeä käännettäessä nautinto loppui ja teimme hierojan kanssa kovan työn, että saatiin Aava pysymään kylkimakuulla. Jännä, että näin selkeät puolierot voi olla, mutta näköjään voi. Lopuksi hieroja käsitteli selkää Aavan ollessa normaalissa makuuasennossa. Namien ja käskyjen voimalla saatiin selkä käsiteltyä kokonaan. Lopuksi Aava sai kertaalleen laserhoitoa selkäänsä ja lapojen alueelle.

Vielä ennen viimeistä hierontaa saimme ohjeet jatkaa lämpöhoitoa ja venyttelyjä.  Lisäksi pidetään totuttelun jälkeen BoT:a päivittäin.

14.7. Neljäs hieronta

Viikon aikana venyttelyt ja lämpöhoito jäi vähäiseksi reissaamisen vuoksi. Pari kertaa niitä ehdittiin tekemään. Aava totutteli BoT:iin muutaman kerran noin parin tunnin ajan kerrallaan. Haastetta BoT:n käyttöön tuo se, että pelkään Aavan tuhoavan sen. Talvisin käytössä olevasta Pompasta on kaulus pureskeltu, kun neiti ei oikein välittäisi takkien pukemisesta. Onneksi Pompan pureskelu on tähän asti jäänyt vain pukemiseen, jonka jälkeen se on jättänyt takin rauhaan. Totuttelu siis vaatii sen, että Aava on koko ajan valvovan silmän alla.

Viimeisen hieronnan aluksi katsottiin liikkeet. Ne ovat parantuneet, etujalat ovat paremmassa asennossa ja selässäkin näkyy liikettä. Oikean takajalan liike ei ole täysin puhdas ja takajalkojen lihaksissa huomattiin pieni koko ero. Lisäksi oikean etujalan hauislihas on huomattavasti korostuneempi kuin vasemman.

Aava sai kahdesti laserhoitoa, aluksi lannerangan oikealle puolelle kipupisteeseen ja lopuksi lapojen alueelle. Selässä ei muita kireyksiä tuntunut. Lavat on edelleen kireät, vasemmalta puolen enemmän.  Aava ei millään olisi halunnut asettua hierottavaksi ja halusi jatkuvasti määrittää itse asennon. Välillä se kävi hierojan sylissäkin, kun muuten hieronnasta ei meinannut tulla mitään.

Takajalat Aava antoi hieroa hienosti eikä niissä kireyksiä tuntunut. Tosiaan huomattiin takajalkojen lihaksien koko ero, joka todennäköisesti johtuu siitä, että Aava käyttää oikeaa takajalkaansa vähemmän. Siitä johtuen se käyttää oikeaa etustaan enemmän ja hauislihas on sen vuoksi korostunut. Saatiin ohje seurata erityisen tarkasti takajalkojen käyttöä ja kannustaa Aavaa istumaan myös suorassa tai vasemmalla kankulla.

Seuraava hieronta on noin kolmen viikon kuluttua. Nyt jatketaan venyttelyjä sekä syvien lihasten vahvistamista. Katsotaan sitten, mitä lihaksille kuuluu.

Kesäkuun treeniraportti

Kesäkuun treenit on saatu pakettiin ja on aika tiivistää ajatukset myös tänne. Jos suinkin aika ja muu elämä antaa myöten, on tarkoitus jatkaa kuukausittaisten treeniraporttien kirjoittamista. Pidän edelleen perinteistä vihkopäiväkirjaa treeneistä, mutta koen hyväksi rustata treeneistä myös tänne. 

Kesäkuun ensimmäisistä treeneistä olimme poissa töiden takia.
Ratapiirrokset ovat suuntaa antavia.

8.6. treeni

Kesän alun jälkeen luotto koiraan on taas kunnossa ja yhteistyö sujuu todella hyvin. Näiden asioiden myötä myös treenit on sujuneet hyvin. Nollia tai ainakin lähes ollaan tehty joka treeneissä. Tässä treenissä meille haastavimmat kohdat oli 2 sekä 17 & 18 esteiden välinen sylkkäri. Pienellä hionnalla nekin saatiin kuntoon. Kyse oli lähinnä omasta sijoittumisesta ja kun sain oman liikkeen pidettyä yllä, myös koira ymmärsi mitä tehdä. 

Kepit olivat radalla hitaahkot ja jouduin vedättämään Aavaa, jolloin itse ajauduin lähelle 15 putkea. Nopeuteni ansiosta kerkesin ohjaamaan hyvissä ajoin 16 hyppyä ja siitä eteenpäin mentiin normaaliin tapaan. Aluksi koetin ohjata 18 siten, että jatkan ohjausta loogisesti vasemmalta puolelta puomia. Sylkkäri tuossa kohtaa osoittautui Aavalle hankalaksi ja lopulta ohjasin vetämällä Aavan putken suulta vasemmalla kädellä puomille ja siitä puomin oikeaa puolta kohti viimeistä estettä. Juoksuaskelia se vaati, mutta kerkesin hyvin ohjaamaan lopun.

Treenin lopuksi otettiin vielä 2 putkelle ohjausta. Ensin ohjasin pakkovalssilla odottaen putken suulla. Lopulta tajusin, ettei paikaltaan ohjaaminen ole meidän juttu, vaan omalla liikkeellä vien koiraa eteenpäin. Niinpä annoin koiralle lähtöluvan ollessani muutaman askeleen päässä putken suulta, otin muutaman askeleen eteenpäin ja pakkovalssasin. Ja sehän onnistui.

22.6. treeni

Aava oli jotenkin todella laiskanoloinen ja liikkui huonosti. Näin jälkeen päin ajatellen se johtui varmasti Aavan kropassa olevista jumeista, joita hierojalla on nyt koetettu availla. Myös olin myös itse näissä treeneissä väsynyt eikä tekeminen oikein huvittanut. Juoksin kyllä, mutta hitaasti. Sen takia myös aika monesti kosahti. Olin myöhässä ja poikkesin monessa kohtaa suunnitelmastani, joten eka veto meni plörinäksi. Toisella vedolla skarppasin ja rata mentiin molempiin suuntiin puhtaasti puomin alastulovirheitä lukuun ottamatta.

Radan sai siis mennä molempiin suuntiin ja lopuksi mentiinkin se päinvastaisessa numerojärjestyksessä ilman ongelmia (jos puomia ei lasketa). Ekalla kierroksella oma ajoitus 2 & 3 hypyn väliin oli myöhässä ja jouduin tekemään takaaleikkauksen, vaikka olin suunnitellut siihen meille paremmin sopivaa persjättöä. Sen jälkeen sekoilin 8 hypyllä enkä tehnyt vastakäännöstä ajoissa. Loppu meni ihan ok. Päinvastaisessa järjestyksessä rata oli helpompi ja siksi se sujuikin niin hyvin. Niin päin tehtiin rata vain kerran, koska koira alkoi väsyä.

Puomi tuntuu nyt olevan vähän riesa. Välillä Aava malttaa ottaa sen hyvin, mutta sitten kun ei ota niin ei ota sitten millään. Koetan säännöllisesti palkata sitä oikeasta suorituksesta, mutta ilmeisesti kyse on enemmänkin maltista kuin osaamisesta. En hyväksy ollenkaan, jos kontakteja roiskitaan ja niinpä rata ei jatku mikäli niitä ei suoriteta oikein ja kunnolla.

29.6. treeni

Alku sujui hyvin aina 6 putkelle saakka. Aava ei jostain syystä tajunnut ollenkaan mitä sen pitäisi tehdä, vaikka pimeät putkikulmat ovat tuttuja sille. Uusintayrityksellä se kieltäytyi jopa menemästä 5 putkeen vaikka juoksin lähes toiseen päähän putkea ikään kuin vastaan. Lopulta muutaman yrityksen jälkeen saimme kuin saimmekin sen sujuvaksi ja Aava tiesi ilman ohjaustakin minne sen pitää mennä.

Kontaktilta sain etumatkaa ja kerkesin tekemään persjätön ja menin ohjaamaan kepit oikealta puolelta. Ne meni ok, vaikka osittain olivatkin hitaat. Välistäveto kuvio meni nappiin samoin kuin 18 & 19, vaikka alussa niissä olikin vaikeuksia. SUPEERRRR TYTTÖ ja palkkaa naamaan! 

Treeni oli pitkästä aikaa kunnon hyvänmielen treeni, joka sai hymyn huulilleni ja nauttimaan yhdessä tekemisestä koiran kanssa. Vaikka nautin jokaisesta hetkestä ja treenistä (niin hyvässä kuin pahassakin) koiran kanssa, niin nämä tällaiset fiilikset on vain sitä jotain. Aava on ihan paras! Agility on ihan parasta! Vitsi me ollaan hyviä, JES!

Lopuksi keskusteltiin hetki koutsin kanssa treenistä. Hän kehui nopeuttani sekä ohjaustani ja sanoi minussa olevan hyvin potentiaalia myös nopeamman koiran ohjaajaksi ja kyselikin olisiko tiedossa esimerkiksi lainakoiraa. Mutta kun ei vaan oikein taida olla. Harmi sinänsä.