Kesäkuun treeniraportti

Kesäkuun treenit on saatu pakettiin ja on aika tiivistää ajatukset myös tänne. Jos suinkin aika ja muu elämä antaa myöten, on tarkoitus jatkaa kuukausittaisten treeniraporttien kirjoittamista. Pidän edelleen perinteistä vihkopäiväkirjaa treeneistä, mutta koen hyväksi rustata treeneistä myös tänne. 

Kesäkuun ensimmäisistä treeneistä olimme poissa töiden takia.
Ratapiirrokset ovat suuntaa antavia.

8.6. treeni

Kesän alun jälkeen luotto koiraan on taas kunnossa ja yhteistyö sujuu todella hyvin. Näiden asioiden myötä myös treenit on sujuneet hyvin. Nollia tai ainakin lähes ollaan tehty joka treeneissä. Tässä treenissä meille haastavimmat kohdat oli 2 sekä 17 & 18 esteiden välinen sylkkäri. Pienellä hionnalla nekin saatiin kuntoon. Kyse oli lähinnä omasta sijoittumisesta ja kun sain oman liikkeen pidettyä yllä, myös koira ymmärsi mitä tehdä. 

Kepit olivat radalla hitaahkot ja jouduin vedättämään Aavaa, jolloin itse ajauduin lähelle 15 putkea. Nopeuteni ansiosta kerkesin ohjaamaan hyvissä ajoin 16 hyppyä ja siitä eteenpäin mentiin normaaliin tapaan. Aluksi koetin ohjata 18 siten, että jatkan ohjausta loogisesti vasemmalta puolelta puomia. Sylkkäri tuossa kohtaa osoittautui Aavalle hankalaksi ja lopulta ohjasin vetämällä Aavan putken suulta vasemmalla kädellä puomille ja siitä puomin oikeaa puolta kohti viimeistä estettä. Juoksuaskelia se vaati, mutta kerkesin hyvin ohjaamaan lopun.

Treenin lopuksi otettiin vielä 2 putkelle ohjausta. Ensin ohjasin pakkovalssilla odottaen putken suulla. Lopulta tajusin, ettei paikaltaan ohjaaminen ole meidän juttu, vaan omalla liikkeellä vien koiraa eteenpäin. Niinpä annoin koiralle lähtöluvan ollessani muutaman askeleen päässä putken suulta, otin muutaman askeleen eteenpäin ja pakkovalssasin. Ja sehän onnistui.

22.6. treeni

Aava oli jotenkin todella laiskanoloinen ja liikkui huonosti. Näin jälkeen päin ajatellen se johtui varmasti Aavan kropassa olevista jumeista, joita hierojalla on nyt koetettu availla. Myös olin myös itse näissä treeneissä väsynyt eikä tekeminen oikein huvittanut. Juoksin kyllä, mutta hitaasti. Sen takia myös aika monesti kosahti. Olin myöhässä ja poikkesin monessa kohtaa suunnitelmastani, joten eka veto meni plörinäksi. Toisella vedolla skarppasin ja rata mentiin molempiin suuntiin puhtaasti puomin alastulovirheitä lukuun ottamatta.

Radan sai siis mennä molempiin suuntiin ja lopuksi mentiinkin se päinvastaisessa numerojärjestyksessä ilman ongelmia (jos puomia ei lasketa). Ekalla kierroksella oma ajoitus 2 & 3 hypyn väliin oli myöhässä ja jouduin tekemään takaaleikkauksen, vaikka olin suunnitellut siihen meille paremmin sopivaa persjättöä. Sen jälkeen sekoilin 8 hypyllä enkä tehnyt vastakäännöstä ajoissa. Loppu meni ihan ok. Päinvastaisessa järjestyksessä rata oli helpompi ja siksi se sujuikin niin hyvin. Niin päin tehtiin rata vain kerran, koska koira alkoi väsyä.

Puomi tuntuu nyt olevan vähän riesa. Välillä Aava malttaa ottaa sen hyvin, mutta sitten kun ei ota niin ei ota sitten millään. Koetan säännöllisesti palkata sitä oikeasta suorituksesta, mutta ilmeisesti kyse on enemmänkin maltista kuin osaamisesta. En hyväksy ollenkaan, jos kontakteja roiskitaan ja niinpä rata ei jatku mikäli niitä ei suoriteta oikein ja kunnolla.

29.6. treeni

Alku sujui hyvin aina 6 putkelle saakka. Aava ei jostain syystä tajunnut ollenkaan mitä sen pitäisi tehdä, vaikka pimeät putkikulmat ovat tuttuja sille. Uusintayrityksellä se kieltäytyi jopa menemästä 5 putkeen vaikka juoksin lähes toiseen päähän putkea ikään kuin vastaan. Lopulta muutaman yrityksen jälkeen saimme kuin saimmekin sen sujuvaksi ja Aava tiesi ilman ohjaustakin minne sen pitää mennä.

Kontaktilta sain etumatkaa ja kerkesin tekemään persjätön ja menin ohjaamaan kepit oikealta puolelta. Ne meni ok, vaikka osittain olivatkin hitaat. Välistäveto kuvio meni nappiin samoin kuin 18 & 19, vaikka alussa niissä olikin vaikeuksia. SUPEERRRR TYTTÖ ja palkkaa naamaan! 

Treeni oli pitkästä aikaa kunnon hyvänmielen treeni, joka sai hymyn huulilleni ja nauttimaan yhdessä tekemisestä koiran kanssa. Vaikka nautin jokaisesta hetkestä ja treenistä (niin hyvässä kuin pahassakin) koiran kanssa, niin nämä tällaiset fiilikset on vain sitä jotain. Aava on ihan paras! Agility on ihan parasta! Vitsi me ollaan hyviä, JES!

Lopuksi keskusteltiin hetki koutsin kanssa treenistä. Hän kehui nopeuttani sekä ohjaustani ja sanoi minussa olevan hyvin potentiaalia myös nopeamman koiran ohjaajaksi ja kyselikin olisiko tiedossa esimerkiksi lainakoiraa. Mutta kun ei vaan oikein taida olla. Harmi sinänsä.