Voe kaaheeta! Kiirettä on sen verran pitäny, että muutama postaus on jääny luonnoksiin pyörimään ja odottamaan julkaisua.
Sunnuntaina 11.9. kaasuteltiin Varkauteen, jossa odotti kaksi tuomariharjoittelija Laura Mätön rataa. Kakkosia oli ilmottu yhteensä vain 4, joista kolme minejä. Tuomarit toivottivat runsaslukuisen kisailijaväen tervetulleeksi pilke silmäkulmassa.
Arvoin pitkään ilmottautua vaiko ei. Kakkosiin noustua kisainto on kadonnut johonkin syvään kivenkoloon, koska tavoitteita kisaamisen suhteen ei periaatteessa enää ole. Muutenkin olen ollut kiireinen enkä ole kaivannut kisatilanteessa tulevaa jännitystä elämääni, vaikka se niin kutkuttavaa onkin.
Ekana oli hyppyrata, joka oli simppeli eikä kikkailuja vaadittu. Aava kulki vähän hitaasti edellispäivän riehuttuaan 10-viikkoisen pennun kanssa. Itselle oli puhjennut flunssa enkä saanut puristettua itsestäni vauhtia vaikka kuinka yritin. Kepeillä olin ohjaamassa myöhässä ja Aava ajatui kakkosväliin. Maaliin vitosella ja hurjalla yliajalla. Sijoituttiin toisiksi, koska hyppyradalla oli vain 2 osallistujaa, molemmat gööttejä!
Aksaradalla Aava loikkasi puomin alastulon, vaikka treeneissä näyttikin hienoa osaamistaan juoksupuomista. Keppien jälkeen osoitti rintamasuuntani hypylle, vaikka määränä oli mennä putkeen. Siitäpä hylky siis. Ja ettei kontaktiosaamisella päästä kehumaan, Aava teki aivan kauhean lentokeinun, josta itsekin hämmennyin enkä tajunnut ottaa sitä uudestaan. Aan se näytti juoksevan mallikkaasti alas asti.
Vaikka radat ei kaunista katseltavaa olekaan, oli ihana, kun virheistä ja muista huolimatta ei ärsyttänyt. Meillä oli mukava kisapäivä ja se on tärkeintä. Vuodenvaihde lähenee hurjaa vauhtia, joten nautitaan nyt näistä hetkistä treenaten ilman tavoitteita...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti