Ratatreeni

Tiistaina meillä oli viikoittaisissa agilitytreeneissä ison kentän ratatreeni. Kaksi treeniryhmää oli yhdistetty siten, että jokainen sai treeniaikaa pari-kolme minuuttia kahdesti. Siinä siis ehti vetää radan kisanomaisesti ja tarvittaessa treenata joitain tiettyjä kohtia. Rata ei ollut mitenkään kovin vaikea, vaan oikein mukava ja vauhdikas. Liikkeelle päästyämme tehtiin Aavan kanssa melko kelpo nolla.

Kerrankin sain treeneissä kisanomaisen fiiliksen. Vähän jännitti, muttei kuitenkaan liikaa. Jännitystä loi toinen treeniryhmä, jonka kaikki jäsenet kisaa kolmosissa tosi nopeilla ja taitavilla koirilla. Ehkä vähän jännitin epäonnistumista heidän seuratessa suoritusta. Jälkiviisaana voi kysyä itseltään: Miksi?  Oonhan mä nyt ennenkin treenannu ja kisannu ja ties ketä huippuja tai vähemmän huippuja siellä on ollu kattomassa enkä oo välittäny. Nih.

Eka kierros meni meiltä täysin siihen, ettei päästy lähtöä pidemmälle. Siis kirjaimellisesti. Aava ei millään malttanut jäädä odottamaan lähtöön vaan haukkui kuin hullu. Vihdoin kun sain sen istumaan, käskin odottaa ja otettuani yhden askeleen alkoi sama haukku-kuumumiskohtaus uudelleen. Tässä vaiheessa kello piippasi ja näin meidän vuoro oli ohi. Päätettiin valmentajan kanssa, että toisella kierroksella estetään Aavan liikkeelle lähtö pannalla. Koutsi piti Aavaa pannasta, jotta pääsin itse ohjaamaan ekan ja tokan hypyn väliin. Edelleen Aava yritti kaikkensa, ettei sen tarvitsisi odottaa. Heti kun se oli hiljaa ja istui paikallaan, annoin sille vapautuskäskyn ja päästiin vauhtiin. Siihenkin kirjaimellisesti. Aava nimittäin keräsi aikamoiset kierrokset lähtösekoilullaan.

Komentaa, komentaa vaan ei malta
© Katja S.

Takaakierrot meni suhteellisen hyvin siihen nähden, etten taaskaan muistanut riittävän ajoissa käskyttää äänellä, jonka vuoksi Aava kyseli epävarmasti ja meinasi käydä kenkään kiinni (etenkin 6 hypyllä). Olin siinä kohtaa myös ehkä himpun verran myöhässä.

Kontaktit oli todella mahtavat. Siis ihan törkeen makeet! Ei loikkimista tai malttamattomuutta, vaan hienot, hallitut juoksarit. Luulin, ettei Aava malttaisi tehdä kontakteja nätisti loppuun saakka, koska se kävi niin kierroksilla, mutta väärässä olin. Vähänkö olin tyytyväinen.

Samoin kepit. Siis mitä ihmettä. Vasemmalta puolelta ohjatessa ei minkäänlaista ongelmaa, ei siis mitään. Vauhtiakin oli mukavasti ja Aava kiristi tahtia, kun muistin kehua sitä koko keppisuorituksen ajan. Kun vaan tietäisin, miten saisin siirrettyä sen vauhdin, keppien suorittamisen ja oman ohjaukseni kisoihin. Joko kisajännitys saa Aavan epävarmaksi tai sitten vaan yksinkertaisesti ohjaan kepit kisoissa eri tavalla, koska ne menee niin hyvin treeneissä.

Juteltiin vielä omien vuorojeni jälkeen treeniryhmäläisten kanssa tuosta Aavan lähdöstä, ja kaikki, minä mukaan lukien ihmettelivät  miksi lähtö on mennyt tuollaiseksi. Vielä syksyllä ei ollut mitään ongelmaa ja Aava napotti istua paikoillaan tosi nätisti. Raivostuttavaa. Mutta nähtävästi tässä lajissa ei koskaan tulla valmiiksi, vaan aina löytyy joku asia mitä treenata.

Päätin, että nyt on pidettävä hetken aikaa kisataukoa ihan jo tuon järkyttävän lähdön takia. Nyt keskityn treenaamaan sen takaisin kuntoon ja katotaan niitä kisoja sitten vähän keväämmällä.

Nyt tai ei koskaan - agikisat Kuopiossa

Käytiin lauantaina serti-jahdissa ACE:n järkkäämissä kisoissa Kuopiossa. Tuomarina ykkösillä oli Marianne Fernström Ruotsista. Tykkäsin kovin hänen radoistaan. Olivat helpot ja suoraviivaiset. Mielestäni ne olivat juuri sitä, mitä ykkösissä pitääkin testata.

Tarjolla oli 4 rataa, joista ilmoitin Aavan kolmelle agiradalle. Asenteella Now or Never.

Aloitimme A-radalla, jolla ensimmäinen vitonen napsahti heti toisena esteenä olleella A:lla. Lisäksi tiistain treeneissä hinkatut kepit oli taas unohduksissa. Niistä selvittyämme matka jatkui hyvällä vauhdilla puomille, jossa Aava taas loikkasi. Tuloksella 15 maaliin. Voin kertoa, että nolla tuntui melko kaukaiselta haaveelta tämän radan jälkeen.

B-radalla ei ollut puomia, vaan sen tilalle tuli keinu. Sehän sopi meille oikein hyvin. Radalla ei kummempia ongelmia ollut. Pussin jälkeiselle putkelle en käskyttänyt ajoissa, niin Aava meinasi komentaa - ei virheitä kuitenkaan. Kepit oli helpommat, kun ohjasin ne oikealta puolelta eikä niiltä virheitä, vaikka aivan törkeän hitaat ne olikin. A:lla tarkoituksella himmasin ja vedin Aavan "nenästä" alas varmistaakseni virheettömyyden. Sitten oli enää viimeinen hyppy.

Ykkösluokka - done!

En millään meinannut uskoa, että nyt se sitten tuli. Niin kauan sitä odotettiin, taisteltiin, raivottiin, vaivuttiin epätoivoon... Vihdoin ja viimein!

Vitsailinkin, että Aava vaan taktisesti valitsi rodun kotimaasta olevan tuomarin, jolta vastaanotti SERTin.

Se tiesi sitä, että D-radalle jouduimme starttaamaan kakkosissa. Pitkä päivä oli siis tiedossa. Käväsimme välillä parin tunnin ajan kotosalla, koska kisapaikka oli kotoa vain 5 km päässä. Kumpikaan ei, koira enkä minä kyennyt asettumaan aloilleen ja suuntasimmekin takaisin kisapaikalle, kun ykkösten viimeistä rataa vasta aloiteltiin. Jostain syystä ykkösten palkintojenjaon aloittamiseen kului hirveästi aikaa, ja päästessämme starttaamaan 2D-radalle, oli aikataulu yli puoli tuntia myöhässä.

Mitään tavoitteita ei enää viimeiselle (vai pitäisikö sanoa ekalle) radalle ollut, koska pitkä päivä oli jo vienyt mehut molemmista. Kakkosten radat tuomaroi Sari Mikkilä.

Osasin jo odottaa, ettei rata tule sujumaan oppikirjan mukaan ja eihän se todella sujunutkaan. Aivan järkyttävää menoa. En ohjannut Aavaa kunnolla, jaloissa painoi jo sen verran, ettei oma liikkuminenkaan ollut kaunista katseltavaa ja lisäksi Aava viestitti omaa väsymystään ärsyttävällä tavallaan - "kengästä kiinni, ku et kerro mitä tehhä".

Enpä varmaan koskaan ole sellaista tuloslappua kouraani saanut, kuin tältä radalta ja toivottavasti en tule ikinä enää saamaankaan.... HYLyllä maaliin.

Kisapaikalla sai testata ilmaiseksi Inov8 X-taloneita yhdellä radalla ja tälle vikalle radalle iskin ne jalkaani. Muuten oli tosi hyvät kengät, mutta jostain syystä toinen painoi jalkapöytääni. Valikoimasta löytyi kuitenkin toisenmalliset, sopivat kenkulit ja ne sieltä "palkinnoksi" kotiutin.

Inov8 X-talon 190

Synttärityttö

Kultatytölläni tänään mittarissa 6 vuotta!

Pari viikkoa takaperin kävimme Pro Perron treeneissä ja Aava oli todella tsäpäkkänä, jolloin koutsi kysyi sen ikää ja ihmetteli suu auki, että eikö se koskaan aio rauhoittua. Minusta on vaan hyvä, että virtaa ja innokkuutta lajia kohti riittää. Näin voin olla varma, että koirakin on oikeasti onnellinen eikä tee sitä vaan miellyttääkseen minua.

Tälle vuodelle onkin jonkin verran suunnitelmia, mutta katsotaan miten pitkälle ne johtaa ja mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Eniten toivon kuitenkin terveitä, ilontäytteisiä päiviä ja hetkiä!

Paljon Onnea Ihahhurja Aat!

Kisakauden avaus Iisalmessa

Suuntasimme viime viikonloppuna Aavan kanssa avaamaan kisakautta Sawon Tassujen kisoihin Iisalmeen, joissa tuomarina oli Minna Väyrynen. Ilmotin Aavan kahdelle agilityradalle. Tiedossa oli myös Sakari-veljen ja Hermannin sekä heidän omistajansa tapaaminen pitkästä aikaa.

Sisko ja sen veli, kuin yö ja päivä
© Katja S.

Päivä alkoi C-radalla. Ilmeisesti parin viikon takaisesta kisajännitystä käsittelevästä luennosta tarttui jotain eväitä mukaan, koska jännitys ei missään vaiheessa kohonnut liiallisuuksiin. Silti, varsinkin oman vuoron lähestyessä saattoi tuntea perhosten liitelevän mahassa, mutta sain pidettyä jännityksen aisoissa.

Mitään paineita kummellekaan radalle en ottanut, vaikka viimeinen LUVA jälleen muistutti itsestään.

Lämppäiltiin kepeillä
© Katja S.

C-radalla matka hidastui kepeille, joilla Aava selvästi hämmentyi, muttei kuitenkaan siitä, etteikö se olisi tiennyt mitä tehdä. Ilmeisesti se jäi kuuntelemaan hallin ääniä, mutta sain sen kuitenkin houkuteltua mukaani virheittä. Loppurata sujui suhteellisen mukavalla temmolla A:n alastulokontaktivirhettä lukuun ottamatta ja maaliin saavuttiin pienellä yliajalla.

B-rataa lähdin tekemään nollatoive mielessä, mutta ilman paineita. Hienosti rata etenikin, vaan Aava jostain syystä jäi keikkumaan A:n harjalle ja siitä alastultuaan sinkosi nuuskuttelemaan rataa ympäröivän aidan takana olevaa elämää. Maaliin virheittä, mutta reilun kolmen sekunnin yliajalla. Ai, että ärsytti! Ärtymystä toki lisäsi se, että myöhemmin huomasin, että ko. aita oli peitetty. Ilmeisesti se osoittautui muillekin koirille hankalaksi kohdaksi.

Lohduttauduin sillä, ettei virheet tulleet esteosaamisen puutteesta vaan yksinkertaisesti siitä, että hajut ja äänet vetivät mukanaan. Nyt on hyvä lähteä seuraaviin kisoihin, koska nyt tiedän, että Aava kykenee nykyään kisavireessäkin keskittymään esim. keppien hakemiseen ilman komentamista tai epävarmuutta, vaikka näissä kisoissa kepit oli muuten ihan hirveät. Kun vaan saataisiin se vauhtikin sieltä kaiveltua esiin...

Treenilistalla on tällä hetkellä: kepeille vauhtia, puomille palkkaa ja lähtötreeniä.

Juoksujen aikana ja niiden jälkeen Aava tuppaa kuumumaan ja vetämään kovat kierrokset lähdössä. Ei malttaisi napottaa paikoillaan ollenkaan. Alusta asti olen ollut määrätietoinen ja antanut luvan lähteä, vasta sitten kun toivottu odottamismoodi on päällä. Kotona, lenkillä tms paikassa Aava odottaa mukisematta, mutta agilityhallit saa sen nostamaan kierrokset pilviin. Malttamattomuus aiheutti pienoisia probleemia yhteiskuvia otettaessakin. 

Lähes 6-vuotiaat
© Katja S.

Inna debytoi

Niin koitti hetki, jolloin Innankin oli aika debytoida kehässä, tuomarin edessä. Viime hetken treenit tehtiin edellispäivänä, jolloin hampaiden näyttäminenkin saatiin kehäkuntoon. Edessä oli jokavuotinen metsästyspystykorvien ja lappalaiskoirien jalostuspäivänäyttely, yksi suurimmista näille roduille järjestettävistä.

Jämptipennut arvosteli alunperin ilmoitetusta poiketen Hannu Talvi, kasvattajatuomari. Ulkopuolinen esittäjäkin löytyi, sillä samaan aikaan itse olin kehätoimitsijana toisessa kehässä enkä pystynyt Innaa esittämään. Yhteisen esiintymissävelen löytymiseen ei vieraan ihmisen kanssa tarvinnut tuhlata aikaa. Reippaasti ja nätisti oli Inna esiintynyt.

Narttupentuja 7-9kk -pentuluokassa oli yhteensä kuusi. Innaa ei sijoitettu, mutta kelpo arvostelun se sai. Jäämme odottelemaan neitosen kehittymistä aikuismaisemmaksi, minkä jälkeen mietiskellään seuraavia kinkereitä.

Pahoittelut puhelinlaadusta ©J.K.

Tuomarin mielipide:

"Vaaleanharmaa. Mittasuhteiltaan riittävä. Keskikokoa hieman pienempi. Pää saisi olla kauttaaltaan pidempi. Tiivis, jäntevä runko. Hyväasentoiset vahvat raajat. Hieman pehmeä turkki. Häntä saisi kiertyä vielä enemmän reidelle. Normaali luonne ja liikunta."

Inna 7kk

Tänään tuli Innalle täyteen 7 kuukautta.

Juhlapäivää vietettiin näyttelytreeneissä ja pikku hiljaa käytöstavat näyttelyitä silmällä pitäen alkavat löytyä. Ensi viikonloppuna käydään pyörähtämässä ensimmäisen kerran tuomarin edessä. Saa nähdä mitä tuleman pitää...

Vielähän tuo on ulkonäöltään ja käytökseltäänkin kovin pentumainen, mutta enemmän olisin huolissani mikäli se olisi jo kehitykseltään aikuinen ja "valmis". Pieni Innaliini!

Tavoitteet vuodelle 2016

Jälleen olisi käsillä se aika vuodesta, kun on mietittävä tavoitteet edessä olevalle vuodelle.

Viime vuodelle tavoitteet olivat seuraavanlaiset, ja näin ne saavutettiin.

Tavoitteita Aavalle

• Keppien vahvistuminen molemmin puolin ohjatessa
• Parempaan suuntaan mentiin, kaipaavat vielä hiomista.
• Treenejä ja epiksiä mahdollisimman paljon 
• Treenit toteutui hyvin, lukuunottamatta 2,5kk taukoa loppuvuonna.
• Kisakentille
• Käytiin 8 kisat vaihtelevalla menestyksellä
  
• Hullua tai ei... 2-luokkaan!
• Ihan ei siihen kyetty. Lähellä se kuitenkin oli ja viimeistä LUVAa metsästellään alkuvuonna.
• Säännöllisesti hierontaa
• Ei toteutunut

Aksulle

• Terveyttä
• Kesällä iho-oireita, jotka korjaantuivat ruokavalion muutoksella.
• Syksyllä hirvikontakteja
• Kerran - pari 

Moonalle

• 2x HIRV1-tulosta > Käyttövalio
• Ei toteutunut. Rahkeet olisi riittäneet, vaan ei tullut ilmoitettua kokeisiin.
• Syksyllä hirvikontakteja ja kaatoja
• Toteutui. Useita kymmeniä hirvikontakteja ja  x kaatoja.
  

Itselle

•  Kehätoimitsijaksi pätevöityminen
• Toteutui heti tammikuun lopussa.
• Varmistelun karsiminen agilityssä, jotta koirakaan ei olisi niin epävarma
• Edistystä on tapahtunut
• Agilityssä ohjaaminen pystyasennossa > vauhtia. Luulen kai tiedostamattomasti, ettei koira näe ohjaustani ellen kumartele
• Edistystä. Ylipäätään ohjauksen ajoittaminen ja rytmittäminen parantui huimasti.
• Agilityä aina satasella, vaikka kuinka ei huvittaisi
• Siihen pyrittiin
• Treenipäiväkirjan pitäminen edelleen
• Toteutui

Tavoitteet 2016

• Aava 2(3)-luokkaan
• Aavan kisauran todennäköinen päättäminen onnistumiseen
• Toinen laji agilityn rinnalle
• Innalle näyttelyreissuja ja hirvikontakteja
• Aksulle pitkää ikää ja mukavia eläkepäiviä
• Moonalle lisää hirvikontakteja + valioituminen
• Kaikille koirille terveyttä