Ratatreeni

Tiistaina meillä oli viikoittaisissa agilitytreeneissä ison kentän ratatreeni. Kaksi treeniryhmää oli yhdistetty siten, että jokainen sai treeniaikaa pari-kolme minuuttia kahdesti. Siinä siis ehti vetää radan kisanomaisesti ja tarvittaessa treenata joitain tiettyjä kohtia. Rata ei ollut mitenkään kovin vaikea, vaan oikein mukava ja vauhdikas. Liikkeelle päästyämme tehtiin Aavan kanssa melko kelpo nolla.

Kerrankin sain treeneissä kisanomaisen fiiliksen. Vähän jännitti, muttei kuitenkaan liikaa. Jännitystä loi toinen treeniryhmä, jonka kaikki jäsenet kisaa kolmosissa tosi nopeilla ja taitavilla koirilla. Ehkä vähän jännitin epäonnistumista heidän seuratessa suoritusta. Jälkiviisaana voi kysyä itseltään: Miksi?  Oonhan mä nyt ennenkin treenannu ja kisannu ja ties ketä huippuja tai vähemmän huippuja siellä on ollu kattomassa enkä oo välittäny. Nih.

Eka kierros meni meiltä täysin siihen, ettei päästy lähtöä pidemmälle. Siis kirjaimellisesti. Aava ei millään malttanut jäädä odottamaan lähtöön vaan haukkui kuin hullu. Vihdoin kun sain sen istumaan, käskin odottaa ja otettuani yhden askeleen alkoi sama haukku-kuumumiskohtaus uudelleen. Tässä vaiheessa kello piippasi ja näin meidän vuoro oli ohi. Päätettiin valmentajan kanssa, että toisella kierroksella estetään Aavan liikkeelle lähtö pannalla. Koutsi piti Aavaa pannasta, jotta pääsin itse ohjaamaan ekan ja tokan hypyn väliin. Edelleen Aava yritti kaikkensa, ettei sen tarvitsisi odottaa. Heti kun se oli hiljaa ja istui paikallaan, annoin sille vapautuskäskyn ja päästiin vauhtiin. Siihenkin kirjaimellisesti. Aava nimittäin keräsi aikamoiset kierrokset lähtösekoilullaan.

Komentaa, komentaa vaan ei malta
© Katja S.

Takaakierrot meni suhteellisen hyvin siihen nähden, etten taaskaan muistanut riittävän ajoissa käskyttää äänellä, jonka vuoksi Aava kyseli epävarmasti ja meinasi käydä kenkään kiinni (etenkin 6 hypyllä). Olin siinä kohtaa myös ehkä himpun verran myöhässä.

Kontaktit oli todella mahtavat. Siis ihan törkeen makeet! Ei loikkimista tai malttamattomuutta, vaan hienot, hallitut juoksarit. Luulin, ettei Aava malttaisi tehdä kontakteja nätisti loppuun saakka, koska se kävi niin kierroksilla, mutta väärässä olin. Vähänkö olin tyytyväinen.

Samoin kepit. Siis mitä ihmettä. Vasemmalta puolelta ohjatessa ei minkäänlaista ongelmaa, ei siis mitään. Vauhtiakin oli mukavasti ja Aava kiristi tahtia, kun muistin kehua sitä koko keppisuorituksen ajan. Kun vaan tietäisin, miten saisin siirrettyä sen vauhdin, keppien suorittamisen ja oman ohjaukseni kisoihin. Joko kisajännitys saa Aavan epävarmaksi tai sitten vaan yksinkertaisesti ohjaan kepit kisoissa eri tavalla, koska ne menee niin hyvin treeneissä.

Juteltiin vielä omien vuorojeni jälkeen treeniryhmäläisten kanssa tuosta Aavan lähdöstä, ja kaikki, minä mukaan lukien ihmettelivät  miksi lähtö on mennyt tuollaiseksi. Vielä syksyllä ei ollut mitään ongelmaa ja Aava napotti istua paikoillaan tosi nätisti. Raivostuttavaa. Mutta nähtävästi tässä lajissa ei koskaan tulla valmiiksi, vaan aina löytyy joku asia mitä treenata.

Päätin, että nyt on pidettävä hetken aikaa kisataukoa ihan jo tuon järkyttävän lähdön takia. Nyt keskityn treenaamaan sen takaisin kuntoon ja katotaan niitä kisoja sitten vähän keväämmällä.