Nyt tai ei koskaan - agikisat Kuopiossa

Käytiin lauantaina serti-jahdissa ACE:n järkkäämissä kisoissa Kuopiossa. Tuomarina ykkösillä oli Marianne Fernström Ruotsista. Tykkäsin kovin hänen radoistaan. Olivat helpot ja suoraviivaiset. Mielestäni ne olivat juuri sitä, mitä ykkösissä pitääkin testata.

Tarjolla oli 4 rataa, joista ilmoitin Aavan kolmelle agiradalle. Asenteella Now or Never.

Aloitimme A-radalla, jolla ensimmäinen vitonen napsahti heti toisena esteenä olleella A:lla. Lisäksi tiistain treeneissä hinkatut kepit oli taas unohduksissa. Niistä selvittyämme matka jatkui hyvällä vauhdilla puomille, jossa Aava taas loikkasi. Tuloksella 15 maaliin. Voin kertoa, että nolla tuntui melko kaukaiselta haaveelta tämän radan jälkeen.

B-radalla ei ollut puomia, vaan sen tilalle tuli keinu. Sehän sopi meille oikein hyvin. Radalla ei kummempia ongelmia ollut. Pussin jälkeiselle putkelle en käskyttänyt ajoissa, niin Aava meinasi komentaa - ei virheitä kuitenkaan. Kepit oli helpommat, kun ohjasin ne oikealta puolelta eikä niiltä virheitä, vaikka aivan törkeän hitaat ne olikin. A:lla tarkoituksella himmasin ja vedin Aavan "nenästä" alas varmistaakseni virheettömyyden. Sitten oli enää viimeinen hyppy.

Ykkösluokka - done!

En millään meinannut uskoa, että nyt se sitten tuli. Niin kauan sitä odotettiin, taisteltiin, raivottiin, vaivuttiin epätoivoon... Vihdoin ja viimein!

Vitsailinkin, että Aava vaan taktisesti valitsi rodun kotimaasta olevan tuomarin, jolta vastaanotti SERTin.

Se tiesi sitä, että D-radalle jouduimme starttaamaan kakkosissa. Pitkä päivä oli siis tiedossa. Käväsimme välillä parin tunnin ajan kotosalla, koska kisapaikka oli kotoa vain 5 km päässä. Kumpikaan ei, koira enkä minä kyennyt asettumaan aloilleen ja suuntasimmekin takaisin kisapaikalle, kun ykkösten viimeistä rataa vasta aloiteltiin. Jostain syystä ykkösten palkintojenjaon aloittamiseen kului hirveästi aikaa, ja päästessämme starttaamaan 2D-radalle, oli aikataulu yli puoli tuntia myöhässä.

Mitään tavoitteita ei enää viimeiselle (vai pitäisikö sanoa ekalle) radalle ollut, koska pitkä päivä oli jo vienyt mehut molemmista. Kakkosten radat tuomaroi Sari Mikkilä.

Osasin jo odottaa, ettei rata tule sujumaan oppikirjan mukaan ja eihän se todella sujunutkaan. Aivan järkyttävää menoa. En ohjannut Aavaa kunnolla, jaloissa painoi jo sen verran, ettei oma liikkuminenkaan ollut kaunista katseltavaa ja lisäksi Aava viestitti omaa väsymystään ärsyttävällä tavallaan - "kengästä kiinni, ku et kerro mitä tehhä".

Enpä varmaan koskaan ole sellaista tuloslappua kouraani saanut, kuin tältä radalta ja toivottavasti en tule ikinä enää saamaankaan.... HYLyllä maaliin.

Kisapaikalla sai testata ilmaiseksi Inov8 X-taloneita yhdellä radalla ja tälle vikalle radalle iskin ne jalkaani. Muuten oli tosi hyvät kengät, mutta jostain syystä toinen painoi jalkapöytääni. Valikoimasta löytyi kuitenkin toisenmalliset, sopivat kenkulit ja ne sieltä "palkinnoksi" kotiutin.

Inov8 X-talon 190