Suuntasimme viime viikonloppuna Aavan kanssa avaamaan kisakautta Sawon Tassujen kisoihin Iisalmeen, joissa tuomarina oli Minna Väyrynen. Ilmotin Aavan kahdelle agilityradalle. Tiedossa oli myös Sakari-veljen ja Hermannin sekä heidän omistajansa tapaaminen pitkästä aikaa.
 | ||
| Sisko ja sen veli, kuin yö ja päivä © Katja S. |
Päivä alkoi C-radalla. Ilmeisesti parin viikon takaisesta kisajännitystä käsittelevästä luennosta tarttui jotain eväitä mukaan, koska jännitys ei missään vaiheessa kohonnut liiallisuuksiin. Silti, varsinkin oman vuoron lähestyessä saattoi tuntea perhosten liitelevän mahassa, mutta sain pidettyä jännityksen aisoissa.
Mitään paineita kummellekaan radalle en ottanut, vaikka viimeinen LUVA jälleen muistutti itsestään.
 | |
| Lämppäiltiin kepeillä © Katja S. |
C-radalla matka hidastui kepeille, joilla Aava selvästi hämmentyi, muttei kuitenkaan siitä, etteikö se olisi tiennyt mitä tehdä. Ilmeisesti se jäi kuuntelemaan hallin ääniä, mutta sain sen kuitenkin houkuteltua mukaani virheittä. Loppurata sujui suhteellisen mukavalla temmolla A:n alastulokontaktivirhettä lukuun ottamatta ja maaliin saavuttiin pienellä yliajalla.
B-rataa lähdin tekemään nollatoive mielessä, mutta ilman paineita. Hienosti rata etenikin, vaan Aava jostain syystä jäi keikkumaan A:n harjalle ja siitä alastultuaan sinkosi nuuskuttelemaan rataa ympäröivän aidan takana olevaa elämää. Maaliin virheittä, mutta reilun kolmen sekunnin yliajalla. Ai, että ärsytti! Ärtymystä toki lisäsi se, että myöhemmin huomasin, että ko. aita oli peitetty. Ilmeisesti se osoittautui muillekin koirille hankalaksi kohdaksi.
Lohduttauduin sillä, ettei virheet tulleet esteosaamisen puutteesta vaan yksinkertaisesti siitä, että hajut ja äänet vetivät mukanaan. Nyt on hyvä lähteä seuraaviin kisoihin, koska nyt tiedän, että Aava kykenee nykyään kisavireessäkin keskittymään esim. keppien hakemiseen ilman komentamista tai epävarmuutta, vaikka näissä kisoissa kepit oli muuten ihan hirveät. Kun vaan saataisiin se vauhtikin sieltä kaiveltua esiin...
Treenilistalla on tällä hetkellä: kepeille vauhtia, puomille palkkaa ja lähtötreeniä.
Juoksujen aikana ja niiden jälkeen Aava tuppaa kuumumaan ja vetämään kovat kierrokset lähdössä. Ei malttaisi napottaa paikoillaan ollenkaan. Alusta asti olen ollut määrätietoinen ja antanut luvan lähteä, vasta sitten kun toivottu odottamismoodi on päällä. Kotona, lenkillä tms paikassa Aava odottaa mukisematta, mutta agilityhallit saa sen nostamaan kierrokset pilviin. Malttamattomuus aiheutti pienoisia probleemia yhteiskuvia otettaessakin.
 |
| Lähes 6-vuotiaat © Katja S. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti