Niin lähellä

mutta kuitenkin niin kaukana. Meidän ensimmäinen nolla.

Kisailtiin eilen KPSH:n kisoissa Kurkimäessä, Viiksi-Areenalla. Tuomarina toimi Hilpi Yli-Jaskari. Hän oli suunnitellut oikein mukavat radat ykkösille.

A-radalla pääsimme vain puomille, jonka alastulon yli Aava loikkasi. Kepit oli seuraava murheenkryyni. A ei kestä painetta, joka kisoissa tulee eikä lähde oikein yrittämäänkään pujottelua minun ohjatessa vasemmalta puolelta. Katsokaapa videolta, mikä ero on ohjauspuolella. Loppurata meni ihan hyvin. Minun myöhässä olo muutamissa kohdissa kostautui taas lahkeessa roikkumisena, mutta niistä ei onneksi sakotettu. Tuon keppisähläyksen takia tuli sitä kirottua yliaikaa taas...

Tulos 19,39

B-radalla Aava karkasi lähdössä, mikä ei todellakaan ole sen tapaista. Oikeastaan kaikki lähdöt oli todella huonoja. A ei yhtään malttanut pysyä paikoillaan vaan komensi jatkuvasti. Mur. Kepeille asti meni hienosti. A pysähtyi ennen keppejä, mutta koska ei ollut vielä lähtenytkään pujottelemaan siitä ei virheitä tullut. Harmillisesti varmistaessani puomin alastuloa Aava ajautui huonoon linjaan tullessaan kohti jalkojani, ja hyppäsi renkaan huonosti sillä seurauksella, että se hajosi. Voiko oikeasti olla huonompaa tuuria! Rengas ei meidän agilityhistorian aikana ole ikinä hajonnut, niin eikö nyt sitten, kun nolla olisi ollut kahden esteen päässä. Eihän tämäkään rata ollut sitä kaikista sujuvimpaa menoa, ohjaaja taas vähän myöhässä ja koira roikkui lahkeessa...

Tulos 5, sija 2

C-rata oli hyppäri. Eipä päästy oikein alkua pidemmälle, kun kosahti. Rengas hajosi taas. Mielessäni sitten muutaman ärräpään kirosin. Miten näin voi käydä kahdella peräkkäisellä radalla... Ylläripylläri, keppien aloituksesta tuli se toinen vitonen. Loppurata sitten meni ihan hyvin, paimennusyrityksiä lukuun ottamatta.

Tulos 10, sija 3

Tarkemmat tulokset löytyy täältä

Jälleen tehtiin kolme tulosta, mutta nollat vielä odotuttavat. Lähellä jo käytiin. Sijoille kivuttiin taas, kolmansissa kisoissa peräkkäin.

Poikakaverille laitettu tilaus menemään keppitelineestä, johon saan kotona odottavat aurausviitat tukevasti pystyyn. Lisäksi jo vilkuilin irtovuoroja treeneihin, jotta päästäs treenaamaan nuo kepit kuntoon.

Ostoslistalle on myös laitettava housut, joiden lahkeet ei lepata juostessa.

The 11-haaste

Kiitämme Paimenlaumaa the 11-haasteesta! 

1. Millainen on mielestäsi onnistunut treeni?

2. Kuinka koirasi palkkautuu?

3. Millaisella vaatetuksella useimmiten lenkkeilet?

4. Suositko aktivointileluja -tai pelejä?

5. Mikä on paras koiriin liittyvä tuotehankintasi ikinä?

6. Jos saisit ilmaiseksi minkä tahansa koiriin liittyvän tuotteen/koulutuksen, mikä se olisi?

7. Kuinka koirasi matkustaa?

8. Missä voisit mielestäsi kehittyä koiranomistajana?

9. Onko koira koskaan purrut sinua?

10. Pidätkö koiraasi paljon vapaana?

11. Mitkä ovat koirasi ulkonäön heikkoudet ja vahvuudet?

1.  Hyvänmielen treeni, jossa sekä koiralla että omistajalla on hauskaa,  ja että koirakon yhteistyö toimii. Treeni, jonka jälkeen ei voi muuta, kuin hymyillä.

2. Nameilla. Mitä parempi herkku, sitä tyytyväisempi koira. Toki myös kehut on tärkeässä roolissa, mutta ensijainen palkka on nami. Agilityssä käytössä on erikoisherkut, joita ei muulloin juurikaan tipu: kinkkua/nakkeja/juustoa/lihapullia pilkottuna.

3. Vuoden ajasta ja säästä riippuen. Syksy, talvi ja kevät mennään tuulipuvun housuilla, softshellillä, trikoopipolla ja lenkkareilla. Kesällä sitten kevyemmin sortseissa ja t-paidassa tms.

4.  Aavalla on pari aktivointilelua. Perus-Kong on nykyisin liian helppo, mutta synttärilahjaksi saamaansa aktivointiluuta järsii mielellään.

5. Jaa-a.. Vaikea miettiä yhtä, joka ois ylitse muiden. Sanoisin, että agilityesteet, mutta ne ei varsinaisesti ole tuotehankinta, koska itse tehdyt ja tarvikkeetkin on "ylijäämää". 

Sanotaan vaikkapa kuljetushäkit (metalli ja kevyt). Niistä on korvaamaton apu kuljetuksen lisäksi myös treeneissä, näyttelyissä ja kisoissa tms. Aavan Pomppa on myös ollut mielestäni hyvä hankinta, vaikkei käyttäjä siitä itse kovin pidäkään.

6. Agilitykoulutus!

7. Pääsääntöisesti häkissä/koiraverkon takana auton takakontissa. Lyhyemmillä, muutaman kilometrin matkoilla Aava mielellään istuu etu- tai takapenkillä kurkkien samalla ikkunasta maisemia. Monesti et ehdi itse autoon, kun jo innokas matkustaja odottaa. Varmistaa tällä tavalla sen, ettei häntä vahingossakaan unohdeta.

8. Olen tehnyt virheitä, joita en tule toistamaan seuraavan koiran kohdalla. Joissain asioissa olen antanut liikaa periksi pentuaikana ja sehän on tietysti kostautunut nyt myöhemmin. Ärsytyskynnykseni on välillä erittäin matala, josta erityisesti Aava kuumuu ja siinäpä sitten molemmat komennamme toisiamme yhtä aikaa.

9. On. Koskaan ei kuitenkaan pahasti. Ollessani neljävuotias oli edesmennyt labradorimme oli innokas pentu, joka päätti keskenään pihalla ollessamme napata muutaman naskalin jäljen ranteeseeni. Pintanaarmuja pahempaa ei kuitenkaan käynyt, eikä koirapelkoa jäänyt.

Muutamat mustelmat on pohkeisiin tullut Aavan paimennusyrityksistä. Onneksi tuostakin tavasta on päästy pois, toisinaan enää lahkeet/kengät kiinnostaa *koputtaa puuta*

10. Hirvikoiria riistavietin takia luonnollisestikin vain irtipitoaikana metsässä. Aava on hihnassa lähinnä kaupungissa ollessa, yleisillä paikoilla, kotikotona yleisillä teillä lenkkeiltäessä, muuten suurimmaksi osaksi vapaana.

11. 

Aksu

Omaa silmää miellyttävä koko, väri ja yleisilme. Voisi olla hieman kookkaampi ja jykevämpi.

Aava

Kaunis ilme ja persoonallinen ulkomuoto. Saisi olla himppu jykevämpi kokonaisuudessaan, etuosa paremmin kehittynyt ja kyynäret tiiviimmät.

Moona

Kaunis, vaaleanharmaa väritys. Pää on epätyypillinen "lanttupää".

Laiskuuttani heitän haasteen vaan muutamalle blogille, mutta muutkin saa vastata oman mielenkiinnon mukaan!

Kirsula
Otso ja Etta 
Länsigöötanmaanpystykorva Aslak

1. Minkä rotuisen koiran ottaisit, jos et saisi valita nykyisiä rotujasi?
2. Miksi juuri se rotu?
3. Mitä lajeja haluaisit kokeilla koirasi kanssa?
4. Millainen on/olisi unelmien koira?
5. Mitä lajeja olet koko koirahistoriasi aikana kokeillut?
6. Miten ruokit koirasi?
7. Minkä ikäinen olit hankkiessasi ensimmäisen koirasi?
8. Pelottavin koiriin liittyvä muistosi?
9. Entä paras?
10. Kuka tai mikä sai kiinnostumaan koirista?
11. Millainen on tyypillinen päiväsi koirien kanssa?

Kevätkausi taputeltu

Syys- ja kevätkauden treenijakso on nyt takana. Tunteet ovat heilahdelleet laidasta laitaan niin koiralla kuin ohjaajallakin kauden aikana. Suurimmaksi osaksi ollaan kuitenkin pysytty niissä positiivisissa.

Suunnitelmana oli, jos Aava olisi aloittanut juoksunsa ajallaan, pitää huhtikuun ajan kisataukoa ja päästä toukokuussa ns. vapaasti kisaamaan, ilman "nyt-se-alottaa-juoksut" pelkoa. Merkit juoksujen alkamisesta oli maaliskuun lopussa selvät, mutta silti ne ei vieläkään ole tulleet. Saas nähdä päästäänkö kisaamaan lähiaikoina ollenkaan. Pakollista taukoa tulee agilityyn (paitsi kotiaksaan) muutenkin jossain vaiheessa, kun kesätreenit on kentällä, jossa ei juoksuisella nartulla saa treenata. 

Voihan jurrrrkele!

Kevätkauden tähtihetkinä mainittakoon vielä näin erikseen

• Paluu kisakentille
• 2x palkinnoille, vaikkei kisakirjaan merkintöjä tullutkaan
• Ensimmäinen kisanolla epiksistä

Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen kevätkauden kulkuun, vaikka välillä on niitä huonompiakin hetkiä ollu. Ihana treeniryhmä, ihanat koutsit! Ilman heitä ei me oltais tässä pisteessä enkä varmaan olisi kisailemaankaan lähtenyt.

Paljon tuli koirasta ja sen kommervenkeistä opittua tämän kevään (ja myös syksyn) aikana. Parhaimmat onnistumiset saadaan aikaan toisella (ja kolmannella) kierroksella, kun se jaksaa keskittyä eikä käy hirveillä ylikierroksilla. Tosin se väsyy älyttömän nopeasti, joten pitää osata vetää oikeasta narusta oikeaan aikaan, mikäli sille haluaa jotakin saada korvien väliin.

Treenipäiväkirjaa selatessa huonommat jaksot treeneissä on osunut alkuvuoteen ja eikä nyt loppukevään treeneistä merkintöjä heikommin menneistä treeneistä ole.

Viimeisimpiä merkintöjä lukee hymyssä suin: "hienoa putkiin irtoamista ja vauhtia" "vauhdin hurmaa" "hyvä vauhti" "mahtavia keppejä" "kepit eri kulmista hienolla vauhdilla"...

Kesäkauden treenejä odotan mielenkiinnolla, koska ikinä ei olla treenattu ulkokentällä. Kisattu on kylläkin, eikä siinä mitään ongelmaa. Toivon mukaan koiran motivaatio säilyy treenatessakin. Lisäksi saamme uudet koutsit, joista toinen on minulle ennestään tuttu, vieläpä göötisti! Hänellä varmasti on kokemuksia myös gööttien huonoista puolista agilityssä ja osaa neuvoa meitä juurikin göötistin näkökulmasta.

Ja jottei totuus unohtuisi.. Olenpa minä kaunis!

Nimpparisankarit

Maanantaina Akseli vietti nimipäiväänsä. Keskiviikkona oli vuorossa Aava, joka pääsi ensimmäistä kertaa viettämään nimipäiväänsä. Siksipä tämän erikoisen päivän johdosta halusin muistaa oikein kunnolla molempia sankareita. Toki ennen tätäkin Aavaa muistettiin virallisen nimen mukaan Aunen päivänä.

Hauska muuten, että Aavan nimipäivä on 25.3. eli päivälleen kuukauden päästä syntymäpäivästä!

Juhlinnat sujuivat herkkuja kuolaten ja niitä maistellen. Parit nimpparitanssitkin vedettiin ja lisäksi Aksu totesi Aavan juoksun alkavan päivänä minä hyvänsä.

Rakkaimmat ikiliikkujat Aava-Vaava ja Akseli-Nakseli

Kisailut kasarin tahtiin

Hieman emmittyäni olin ilmoittanut Aavan ACEn kisoihin. Teemana 80-luku. Käytiin juoksemassa 2 Esa Muotkan tuomaroimaa mukavaa rataa, mutta nollat edelleenkin antavat odottaa itseään. Miniykkösiä oli ilmoitettu vain 5. Lähtölistojen tultua haukoin henkeäni. Numerolla 1 starttasimme me, jota olin jo ennen ilmoakin jännittänyt ja meinannut jättää ilmon sen takia laittamatta.

Eniten jännitti muistaisinko rataa, mutta toisaalta yritin pitää ajatukset posiitivisina ja mennä ilman paineita. Lähdössä ei enää jännittänyt sen enempää kuin yleensäkään. Olin siis saanut itseni psyykattua enkä ottanut paineita ekana starttaamisesta.

A-rata

A-radan nollatoiveet katosivat ekalla esteellä. Jostain syystä Aava lähestyi hyppyä huonosti ja rima tuli alas. 5. esteen jälkeen Aava haistoi kuvaamassa olleen poikaystäväni ja pinkaisi aidan varteen haistelemaan. Olin ihan äimänä, koska Aava ei koskaan ole tuolla tavalla karannut eikä viime kisoissakaan poikaystäväni kiinnostanut ollenkaan. *

Karkauksen jälkeen se hyppäsi vitoshypyn uudelleen, joten siitäpä hylky. Loppurata meni ihan ok, keppien alku hieman vielä ontuu.

B-rata

B-radalla kepeille meno oli taas vaikeaa vaikka yritin ottaa Aavan haltuuni siten, ettei se kuumuisi minun pysähtymisestä. Aava ei kestä jos liikkeeni pysähtyy radan aikana missään vaiheessa, mutta myös asennollani on väliä. Tuli todettua tämä viime treeneissä. Kielto siitä joka tapauksessa tuli. Rata eteni mukavalla temmolla aina pituudelle asti, jonka jälkeen Aava TAAS karkaisi. Virheitä tästä ei kuitenkaan tullut, mutta aikaa kului. Puomin kontaktilta tuomarin käsi nousi ja minä olin myöhässä ohjaamassa putkelle, joten pientä hermostumista oli havaittavissa koirassa. Tulos tehtiin, jossa ei kuitenkaan hirveästi kehumista ole. 10rv + 7,20s yliaikaa.

Jokseenkin olen aika pettynyt aina, kun tuloslistalla ratavirheiden lisäksi aikavirhe on plussalla. Tiedän, että kun meillä sujuu niin ajat alittuu (ainakin ykkösluokassa). Ja vaikka yliajat johtuu aina jostain, jolloin rata ei sujukaan suunnitelmien mukaan, niin mielessäni kiroan "@&%¤ yliaika". Mielummin vaikka hylky, kun yliaikaa.....

Tällä kertaa meillä oli onni matkassa. Kaksi koirakkoa teki nollan ja kaksi hylyn, joten palkintopallille päästiin näissäkin kisoissa.

Putkeen lähetykset molemmilla radoilla (ysi ja kymppiputkille) onnistuivat hienosti eikä Aavakaan joutunut yhtään arpomaan mitä pitäisi tehdä. Taikasana taitaa olla määrätietoiset ja selkeät "putkeen" käskyt, onnistuu nimittäin paremmin kuin "putkeenputkeenputkeen".

Tuomari totesi kättelyssään, että olisi meille sen nollankin suonut, joten kaipa tuomaritkin näkevät meissä potentiaalia. Kaksi kertaa palkinnoille ollaan päästy ja kaksi kertaa meille on samasta asiasta sanottu ja kehuttu.

Nyt vähän harmittaa, kun ensi viikonlopun kisat menevät meiltä ohi. Aavan juoksut alkavat todennäköisesti ihan näillä näppäimillä, joten en halunnut riskeerata. Jännäsin näitäkin kisoja olisiko päästy osallistumaan. Seuraavan kerran kisoja mietinnässä toukokuussa ulkokentillä.

*) Viime kisoissa Aava karkasi B-radan kepeiltä, koska oli saanut ennen rataa vainun juuri saapuneista porukoistani ja luuli ratahenkilöä tutuksi. Silloin ei poikaystävästä ollut mitään väliä. Tällä kertaa pelkästään poikakaverini oli mukana ja ilmeisesti Aavan piti löytää joku tuttu. Yleensä se ei välitä poikakaveristani. Tästä viisastuneena taidan pyytää seuraavilla kerroilla kuvaajaksi muita kuin perheenjäseniä.

Ei nollat empimällä tule

Viime maanantain treenin jälkeisestä huonosta fiiliksestä johtuen jouduin pohtimaan todella tarkasti ilmoitanko Aavan seuraaviin lähiseudun kisoihin. Lisäksi takaraivossa kolkuttelee, että jos Aava aloittaakin juoksunsa etuajassa ja kisat jäävät käymättä.

Sain tehtyä päätökseni ja ilmoitin Aavan kahdelle radalle. Edellisen treenin surkuttelu on lopetettava ja suunnattava katse seuraavia treenejä ja kisoja kohti. Nollat ei empimällä tule, eikä varsinkaan jos olisin päättänyt jättää kisat tietoisesti välistä. Muutamia vuosia sitten olin lähes vastaavassa tilanteessa, kun mietin ilmoitanko koiran näyttelyyn vai en. Ilmoitin, ja ensimmäinen SERTihän se silloin napsahti. Toivoa sopii, jos historia toistaisi itseään.

Lähdetään jälleen hakemaan kisakokemusta rennolla fiiliksellä ilman pakkonolla tavoitteita. Tehdään maanantain treeneissä kisanomainen treeni ja katsotaan mihin rahkeet riittää kisoissa.

Peukut pystyyn, että Aava malttaa olla juoksematta vielä ensi viikon!

FB:n gööttiryhmässä kiertää namihaaste, johon mekin nyt otettiin osaa. Nätisti Aava malttoi odotella, vaikka kuola suupielistä valuikin ja joutui pitämään katseensa suurimmaksi osaksi pois nameista välttyäkseen kiusaukselta.

Muutoksia koulutusmetodeissa

On jo aikakin muuttaa ajatukset teoiksi. Olen päättänyt (ja aloittanutkin osaa) tehdä muutoksia joihinkin koulutusmetodeihin agilityn saralla.

2on2off-kontaktit juoksukontakteiksi

Jo kesällä yritin siirtyä näihin, mutta syksyn treeneissä kuitenkin halusin vielä yrittää pysäytyskontakteja. Vuoden vaihteessa totesin, että nyt on aika vaihtaa. Syy miksi vaihdoin oli puhtaasti vauhti. Aava ei jostain syystä koskaan hiffannut pysäytyskontaktien tarkoitusta ja ennakoi himmaamalla vauhtia paljon ennen kontaktialuetta. Saattoipa se jäädä keikkumaan A:n harjallekin.

Alusta asti, uudestaan kontaktien opetusta ei onneksi tarvinnut aloittaa, vaan alastulo pitää saada varmemmaksi ja itsenäisemmäksi.

Vaihdon jälkeen totesimme yhteistuumin koutsin kanssa, että 

a) kontaktit on nopeammat

b) juoksukontaktit sopivat paremmin meille

c) pitkähkörunkoiselle, matalaraajaiselle koiralle 2o2o-asento voi olla epämieluinen/haasteellinen, minkä takia Aavakin ehkä sitä karttoi

Vielä toistaiseksi joudun alastulossa hieman varmistamaan ja "vetämään nenästä" Aavaa. Joka treeneissä meillä ei ole kontakteja ja siksipä tuloksien näkyminen voi viedä jokusen tovin. Onneksi kevät ja kesä on tulossa ja pääsen pian virittelemään omatekoiset kontaktit kotikodon takapihalle.

Kuumumiseen puututtava tarkemmin ja herkemmin

En koskaan pääse tästä ongelmasta mikäli en ota "kovia otteita" käyttöön. Tarkoitus on alkaa pitämään tiukkaa linjaa siitä, mikä agilityssä on sallittua ja mikä ei. 

Ensiaskeleita asian parantamiseksi olen ottanut tiedostamalla

a) mikä on ongelma

b) mistä ongelma johtuu

Askeleita tarvitaan lisää, jotta päästään päämäärään. Tästä lähtien, jos koira näyttää kuumumisen merkkejä, yrittää paimentaa/komentaa näpsimällä tai haukkumalla: tekeminen LOPPUU siihen.

Muistakaa siis sivusta meidän menoa seuraavat muistuttaa asiasta, jos itse yritän katsoa läpi sormien tai en itse tajua puuttua asiaan.

Superpalkkaa putkille ja kepeille

Vaikka putket ja kepit ei enää sinällään ole todellinen ongelma, tarvitsee ne vahvistusta ja paljon lisää treeniä. Putkista nimenomaan mutkaputket, joille lähettäessä joudun ohjaamaan hirttämällä. Lisäksi (mutka)putkille irtoaminen aiheuttaa ohjaajalle välillä harmaita hiuksia. Suorat putket ja putket muuten useimmiten sujuvat ongelmitta.

Kepit sujuvat jo varsin hyvin. Radanosana ne pitää ohjata edelleen pelkästään oikealta puolelta. Irrallisena esteenä ne menee ihan ok myös "väärältä" (vasemmalta) puolelta ohjatessa.

Tarkoitus olisi saada näille mahdollisimman paljon treeniä yksittäisinä esteinä käyttäen palkkana naksutinta ja superpalkkaa, joka poikkeaa tavanomaisesta.

***

Jottei meno menisi liian totiseksi, loppukevennyksenä video Aavan syömisen jälkeisestä rutiinista.