Silakan ruodintaa

Tämän illan treeneistä jäi sen verran hampaankoloon, että haluan ruotia niitä täälläkin. Teemana oli kädetön ohjaaminen.

1. Uskomatonta, miten koira aistii ohjaajan vireystilan

Olin stressannut aiemmin päivällä ollutta tenttiä koko edellisviikonlopun. Siitä selvittyäni kiiruhdin koulusta suoraan hakemaan Aava mummolasta ja sieltä treeneihin. Väsymys, verensokerit alhaalla: soppa on valmis. Hermot meinasi mennä koko ajan ja Aava hoksasi voivansa kokeilla tahallaan mitä ja minkä verran kestäisin.

2. Aktivointi ennen treenejä

Pelkät hihnalenkit ei riitä meidän neidille treenipäivinä. Ensimmäinen kierros treeneissä menee (lähes) täysin koiran ylimääräisen energian purkamiseen. Se tietysti vie motivaatiota ohjaajalta, kun mikään ei ota onnistuakseen.

Tänään en tietenkään voinut vaatia isovanhemmiltani riehumista koiran kanssa jäisten teiden ja pihamaan takia.

Toisaalta liika aktiviteettien järjestäminen treenipäivänä näkyy kuitenkin koiran väsymisenä ja kuumumisena (jälleen kerran). Haluan treenata koiran ehdoilla tehden sen verran toistoja kuin koira kestää lopettaen onnistuneeseen suoritukseen. En halua syödä muiden ongelmien lisäksi enää sen motivaatiota!

3. Kuumuminen

Rataa suoritettaessa epävarmojen tilanteiden tullessa se tuijotti minun jalkoja ja odotti hetkeä jolloin hyökätä (lue: tarttua lahkeeseen). Yleensä en itse sitä huomaa, mutta tänään kädetöntä tehdessä kiinnitin siihen huomiota. Myös lähdössä se välillä kuumuu (jos ohjaaja kuumuu), muttei siinä napsi lahkeista.

Esimerkkinä radalla tapahtunutta: keppejä Aava ei osannut hakea pelkän vartalo-ohjauksen ja käskyjen perusteella vaan juoksi vierelläni tuijottaen MINUA eikä edessä olevaa estettä. Epävarmuus iski ja hampit lahkeeseen. Kädellä ensimmäisen välin näytettyäni kepit menivät hyvin.

4. Yksivärinen tummansininen putki

Kuulostaa ehkä typerältä, mutta olen alkanut epäillä, että hallilla oleva yksivärinen putki on Aavalle mörkö. Aiemmin en sitä tajunnut, mutta tänään sopivassa kohdassa istuessani ja rataa möllöttäessä syttyi lamppu. Putkiongelmat, joita meillä on lähiaikoina ollut, on tapahtuneet juuri ko. putken kohdalla. Kyseinen putki on ollut viimeisimpien muistikuvieni mukaan mutkana lähiaikoina. Mietin onko putki muita putkia pimeämpi ja siksi hankalampi koiralle? Onko putkella sattunut joskus jotain vai olisiko putkessa ollut joskus jotain Aavan mielestä hirveää? Pohdinkin, että olisi mielenkiintoista kokeilla ko. putkea suorana, aiheuttaisiko edelleen hirvitystä...

Tosin ohjauksellakin on oma osuutensa.

Voiko olla edes mahdollista, että koira vierastaisi yhtä tiettyä putkea?

Pallopeliä!

Kotiin päästyämme se silti oli maailman ihanin ja paras, vaikka reeneissä ohjaajan aivoon ottikin. En voi syyttää koiraa kaikesta, koska se lukee minua kuin avointa kirjaa ja siksipä on itsellä monesti peiliin katsomisen paikka.

Välillä alkaa yksinkertaisesti vaan kypsyttämään se, että ongelmista ei päästä ja samoja asioita joudutaan hinkkaamaan satoja toistoja eikä edistystä tunnu välillä tapahtuvan. Toisaalta olen kiitollinen siitä, että päästiin palaamaan takaisin aksaradoille. Otan opiksi virheistä, pohdin mitä voisin tehdä toisin ja ehkä seuraavan kerran osaan toimia toisin.

Kaiken kaikkiaan kädetön ohjaaminen kaikkine haasteineen oli mielenkiintoista. Huomasin omalla kohdalla, kun käsillä ohjaaminen oli "kielletty" ei osannut käyttää myöskään ääntänsä. Oli vaan olo, etten saa tehdä muuta kun juosta ja väännellä kroppaa. Koutsit lupailivat myös äänetöntä ohjausta jossakin välissä, joka voi myös olla melko jännä kokemus.