Onko koirani tosiaan vammainen?

Nyt kun kotona taas ollaan, niin pitäähän sitä itselleen jotakin virikettä vapaapäiville suunnitella. Viime viikonlopulle olin suunnitellut molemmille päiville ohjelmaa koiramaisissa merkeissä. Ensiksi lauantaina olin kuuntelemassa S. Mujusen luentoa koiran rakenteesta. Tässä hieman ajatuksiani luennon annista.

Luento oli mielenkiintoinen, ajatuksia herättelevä, ehkä hieman ärsyttäväkin. Jotkin asiat pääsivät luikahtamaan ihon alle ja sekös harmitti suunnattomasti. Luennoitsija varoitteli jo luennon alussa, että esille voi tulla asioita, jotka ärsyttävät. En missään nimessä sano, että luento olisi ollut huono, päinvastoin. Sain paljon uutta ajateltavaa ja uusia näkökulmia asioihin, mutta pienen purkautumisen se vaatii. En ala referoimaan luennon oppeja tänne, mutta joitakin mieleeni pyörimään jääneitä asioita haluan kirjoittaa auki. Jospa se helpottaisi.

Minulla on koira, joka on rodultaan länsigöötanmaanpystykorva. Kondrodystrofinen eli matalaraajainen rotu ja tällä kyseisellä yksilöllä vieläpä töpöhäntä. Tai oikeammin koira on hännätön. Koirallani on siis kehityshäiriö(itä). Tämän olen tiedostanut aiemminkin, mutta luennolla asia esitettiin mielestäni todella kärjistetysti. Rakenteeltaan peruskoirasta näin paljon poikkeavat koirat ovat vammaisia. Anteeksi mitä? Olen todella herkkä kaikelle tällaiselle ja tämänkaltaiset asiat jäävät helposti mieleeni pyörimään ja saavat savun nousemaan korvistani. Tuntui todella ikävältä kuulla tuollainen kommentti, vaikka tiedostan täysin, että koiran jalostuksen lähtökohtana on susi. En ole koskaan ajatellut, että Aava olisi jotenkin erityisen poikkeava saatika vammainen. Olen ajatellut, että se on koira, jolla on lyhyet jalat. Niinhän se onkin. Minun rakas koirani!

Tuon luennon jälkeen ajattelin, että pitääkö minun tosiaan rueta miettimään itselleni, jotain "normaalimpaa" rotua. Mietin, mikä olisi sellainen minulle sopiva rotu. Mietin, mietin, mietin. En keksinyt. Aiemminkin tosin olen miettinyt, että jos joku toinen rotu tulisi, niin mikä se olisi. Vielä en ole mihinkään lopputulemaan päässyt. On monia kivoja rotuja, mutta mikään ei ole vielä mennyt göötin ohi. Reilun seitsemän vuoden aikana tuo rotu on porautunut sydämeeni niin tiukasti, että ilman en pystyisi elämään. Länsigöötanmaanpystykorva on minun rotuni.

Hännättömyys aiheuttaa tietämättömissä runsaasti kysymyksiä. "Eikö sillä ole häntää?" "Kasvaako sille joskus häntä?" "Onko se typistetty? Sehän on kiellettyä!" ovat tulleet hyvin tutuiksi. "Juu, ei ole häntää. Se on luonnontöpö. Sillä ei ole koskaan ollut häntää eikä tule koskaan olemaan. Töpöhäntäisyys on rodun ominaisuus."
Töpöhäntäisyyden aiheuttaa T-Box-mutaatio. Geenin koira saa jommalta kummalta vanhemmaltaan ja geenin saanut koira on aina töpöhäntäinen. Töpöhäntäinen, elävä koira on aina heterotsygootti. T-Box-mutaatio homotsygoottisena on letaali ja aiheuttaa yleensä koiran kuoleman jo varhaisessa sikiövaiheessa. Joskus koirat syntyvät, mutta niillä on vaikeita kehityshäiriöitä. Sen vuoksi töpö-töpö-yhdistelmät jalostuksessa ovat kiellettyjä. (Kennelliitto.) Minusta luonnontöpöhäntäisyys on hauska rodunominaisuus, vaikka se onkin mutaation aikaan saamaa. Itse olen jo niin tottunut hännättömään koiraan, että minusta olisi outoa, jos sille yhtäkkiä ilmestyisi täyspitkä häntä. Hännän pituudella ei itselleni ole juurikaan merkitystä. Kaikki hännättömän ja pitkähäntäisen välillä on minulle normaalia eivätkä aiheuta minussa kummastelua, saati ajatuksia siitä, että koira olisi sen vuoksi jotenkin vammainen.

Luennolla tuli esiin, että hännätöntä koiraa on vaikeaa lukea. En allekirjoita. En, vaikka kuka sanoisi mitä. Ainakaan meidän hännättömän koiran lukemisessa ei ole mitään ongelmia. Aava ei heiluta pyllyä ikään kuin yrittäisi heiluttaa häntäänsä. Jotkut koirat ilmeisesti sitä tekevät. Aava ilmehtii ja viestii silmillään sekä korvillaan. Tiedän vain katsomalla sitä silmiin, mitä on neidillä mielessä. Nykyään muita koiria nähdessä en edes kiinnitä huomiota häntään, vaan luen koiraa ilmeiden ja eleiden perusteella. Minusta hännättömänkin koiran lukeminen on helppoa.

Vaikka en olekaan kasvattaja, on göötti mielestäni rakenteeltaan kondrodystrofisista roduista terveimmästä päästä. Tällaisessä käsityksessä minä olen, vaikkakaan en muihin kondrodystrofisiin rotuihin ole juurikaan, ulkonäköä enempää, perehtynyt. Nämä siis perustuvat täysin omiin käsityksiini ja mielipiteisiini. Göötin raajoissa on pituutta verrattuna mm. corgiin tai mäyräkoiraan. Rotumääritelmässä määritellään, ettei maan ja rintakehän syvimmän välinen etäisyys saa olla vähempää kuin 1/3 säkäkorkeudesta (Länsigöötanmaanpystykorvat ry). Maavaraa on siis reilusti. Kropan rakenne ei ole raskas vaan mielestäni sopusuhtainen, yksilöstä riippuen tietysti. Aava on rotunsa edustajaksi hyvin sirorakenteinen. Sillä on muun muassa kevyt etuosa, se saisi olla hitusen korkeampi ja kokonaisuudessaan massavampi, muttei kuitenkaan liian raskas. Olen kuitenkin sitä mieltä, että Aavan luuston kuntoon nähden sen rakenteen keveys on vain eduksi.

Aasin siltana päästäänkin gööttien luuston terveyteen. Kondrodystrofisuus altistaa luuston kehityshäiriöille. Aavallahan lonkat on D/D ja kyynäret 1/1. Sen selkä on kuvattu epävirallisesti terveeksi, silloin Kennelliitto ei vielä lausunut gööttien selkiä. Tämän perusteella joku voisi väittää, että kondrodystrofisuus sen on aikaan saanut. Tilastollisesti gööteissä (2010-2017 syntyneet) on prosentuaalisesti eniten B-lonkkaisia koiria. Kyynäret puolestaan ovat terveet (0/0) 81 % tutkituista koirista. Selän osalta tilastoja on vain spondyloosista ja 98 % koirista on sen osalta terveitä. Gööteiltä lausutaan myös välimuotoinen lanne-ristinikama (LTV) ja nikamien epämuotoisuus (VA) sekä uusimpana kalkkeutuneet välilevyt (IDD). (KoiraNet-jalostustietojärjestelmä.) 

Gööteilläkin on omat ongelmansa, mutta väittäisin sen silti olevan suhteellisen terve rotu. Göötit kantavat rasitteenaan niille tyypillistä retinopatiaa (J175), jonka tutkimiseen on onneksi ottauduttu hyvin. Tuskin on rotua, jolla ei mitään ongelmia olisi. Gööteillä selän pituus suhteessa raajojen mataluuteen altistaa myös selkävaivoille, mutta käsitykseni mukaan gööteillä niitä on vähän. Gööttien selkiä on kuvattu tähän mennessä aika vähän, koska rotuyhdistys ei vielä käsitykseni mukaan vaadi selkälausuntoa jalostukseen käytettäviltä koirilta. Koko ajan selkiä kuvataan enemmän ja parempaan suuntaan ollaan menossa.

Pelkkä rakenne ei tietenkään sanele kaikkea, vaan myös koiran muulla terveydellä ja hyvällä luonteella on itselleni todella paljon painoarvoa. Göötti rotuna on säilynyt vuosikymmeniä hyvin samantyyppisenä. Niin kauan kun sen kasvatuksessa pyritään säilyttämään alkukantaisuus ja rotutyyppi samankaltaisena eikä terveydestä ja luonteesta tingitä, niin kauan minulla on göötti. Minusta tässä ollaan juuri oikealla tiellä gööttien jalostuksen kannalta. Hyvä niin. Kukaan ei ole kuitenkaan sanonut, etteikö toinen rotu, mahdollisesti sen löydyttyä voisi astua kuvioihin, mutta göötti on ja pysyy.

Minun mielestäni göötti ei todellakaan ole vammainen rotu! Sillä on vain rodulle tyypillisiä erityisiä ominaisuuksia.
Pieni, suuri koira!