Koirahierontaa oppimassa

Onnellinen koira

Reilu viikko sitten viikonloppuna kävin opiskelemassa koiran kotihierontaa. Kurssin vetäjänä oli Aavan vakiohieroja. Aava oli tietysti mukana ja nautti saamaastaan lihaskäsittelystä. Kurssille osallistui meidän lisäksi 5 muuta koirakkoa.

Kurssi alkoi parituntisella teoriaosuudella. Sen aikana kahlattiin läpi perusteita hieronnalle (miksi hierotaan ym.), opiskeltiin koiran anatomiaa lihaksiston ja luuston osalta sekä opeteltiin ja harjoiteltiin hierontaotteet. Hieronnan perusperiaatteet ovat itselleni tuttuja, mutta koskaan kertaus ei ole pahitteeksi. Anatomiaosuutta odotin erityisellä mielenkiinnolla, sillä anatomia, olipa kyse ihmisestä tai eläimestä, on minusta tosi kiinnostavaa ja vie mukanaan. Sellainen yksi lempparijuttu.

Ennen oppien kokeilemista käytännössä, käytiin läpi hierontaotteet. Hierontaotteet tuntuivat teoriassa helpoilta ja testatessa niitä parin kanssa, ne sujuivat mielestäni ok. Mutta aloittaessani koiran käsittelyä, tuntui se jotenkin haasteelliselta. Ehkä jännitin, kun en ollut aivan varma mitä olen tekemässä, vaikka vetäjä oli opastamassa. En muuten jostain syystä ollut koskaan aiemmin tullut ajatelleeksi, että pelkkä silittely on periaatteessa hierontaa. Nyt se tuntuu ihan loogiselta.

Aava rauhoittui käsittelyyn mielestäni paremmin, kuin mitä hierojan hierottavana, vaikkakin häiriötekijöitä oli suuressa hallissa enemmän. Mihinkään täydelliseen nollatilaan se ei rentoutunut, vaan herkästi reagoi esimerkiksi muiden koirien ääniin ja oven kolahteluun. Myös kireitä kohtia hierottaessa se reagoi muun muassa asentoa vaihtamalla ja käsiä nuolemalla. Hierominen tuntui itsestäni mukavalta, kun alkuun oli päässyt. Tuntui hyvältä, että pystyn itse jotenkin auttamaan jumissa olevaa koiraa ja oli myös mahtavaa nähdä, miten koira nautti käsittelystä.

Olin odottanut kurssin järjestämistä jo jonkin aikaa. Käsillä tekeminen on minulle tärkeää ja halusin oppia, miten voin hyödyntää omia näppejäni koiran kanssa. Tietenkään en lyhyen kurssin jälkeen ole ammattilainen ja pahimmat jumit me hierotetaan edelleen ihan oikealla ammattilaisella. Silti on siistiä, että perusteet on takataskussa ja niitä voi hyödyntää koiran olon helpottamiseen. Vaatii kovasti harjoittelua, että varmuus hierontaan löytyy ja sen vuoksi olen nyt alkuun tyytynyt hieromaan Aavaa vain hyvin hyvin kevyesti. Itseasiassa en edes ole varsinaisesti sitä hieronut kurssin jälkeen. Sivelyjä olen jonkin verran tehnyt, mutta muuten olen vain lämpöhoitoa antanut jumisille alueille. 

Kuten sananlasku kuuluu, harjoitus tekee mestarin.