Pienen empimisen jälkeen päädyin ilmoittamaan Aavan KPSH:n järjestämiin kisoihin. Nämä olivat periaatteessa ensimmäiset kisat kakkosluokassa, vaikka yksi startti nousun jälkeen käytiinkin pyörähtämässä. Tuomarina oli Eeva-Liisa Pohjanen.
Mitään odotuksia tai tulostavoitteita en osannut asettaa, mutta jännityksen hallinta oli sitäkin suurempi haaste. Ensimmäisen rataantutustumisen aikana sain mielen rauhalliseksi, koska hyppäri oli ykkösluokan tasoa.
Hyppärillä rahkeet olisivat riittäneet nollaan, mikäli olisin ohjannut tarkemmin. Ensimmäinen vitonen tuli keppien lopussa, kun pysähdyin, käännyin Aavaa kohti ja lopetin kannustamisen. Aava jätti viimeisen välin pujottelematta, mikä on sille aika harvinaista. Mutta se kesti vasemman puolen ohjauksen ja haki kepit hienosti kisavireessä! Loppusuoralla pingoin suoraan ja tein persjätön kolmanneksi ja toiseksi viimeisen esteen väliin, mutten muistanut katsonut koiraa ja ohjannut tarkasti, jolloin se juoksi mun perässä hypyn ohi. Olisin periaatteessa ehkä kerennyt korjata, mutta koska alla oli jo vitska, ajattelin että ihan sama, kun se ei nolla olisi kuitenkaan. Siispä HYL.
B-rata oli haastava, joku kentän laidalla totesi sen olleen jopa kolmosluokan rata. A:n kontakti meni hyvin, vaikka pelkäsin Aavan loikkaavan minun perään tehdessäni persjätön. Jostain syystä tänään millään radalla onnistunut kierrot hypyille vaan Aava jokaisessa kohdassa tuli jaloille ja alkoi pelleillä. Kepeille oli vaikea kulma, joka sekoitti Aavan pasmat täydellisesti. Se lähti haahuilemaan eikä meinannut suostua edes irtonaisena esteenä tehdä niitä. Lopulta saatiin ne tehtyä. Sen jälkeen jouduin omin silmin todistamaan asiaa, mitä en ikinä olisi uskonut näkeväni tuon koiran tekevän kesken agilityradan. Totaalinen jäätyminen. Katsoin ja käskytin koiraa ja ihmettelin ääneen miksi se vaan tillottaa silmät pyöreinä paikoillaan, että "mitäs tässä, en mä nyt haluu tehhä mitää". Koska en millään saanu koiraa liikkeelle, lähdettiin sylikyydillä kohti maalia.
Viimeisenä menty A-rata oli lähes sama kuin B, mutta vaan takaperin. Aava karkasi, mutten siinä vaiheessa ehtinyt tajuamaan tilannetta ja viheltämään peliä poikki vaan jatkoin juoksemista. Vasta kolmosputkella tajusin, että "piru vieköön, mitä ihmettä minä teen", mutta jatkoin silti matkaa, koska koira oli jo ehtinyt radalle. HYL saatiin puomin jälkeisen hypyn jälkeen olleesta puomi-putki erottelusta, jossa Aava loikkasi selkäni taakse ja koski puomia.
Jos jotakin hyvää kaikilta radoilta haluaa löytää, niin hyvät kontaktit (paitsi A-radan A) sekä hyvä, joskin katkonainen vauhti.
Lähtö/odotustilanteita olen pyrkinyt treenaamaan ihan lenkilläkin. Tajusin, että Aava kerää kierroksia minun ollessa lähellä eikä kestä yhtään, jos yritän liikkua kauemmas siten, että rintamasuuntani on kohti sitä. Parhaiten se pysyy paikoillaan, kun käskytän voimakkaasti odottamaan samalla kääntäen selän ja osoittamalla kädellä odottamaan. En vaan edelleenkään ymmärrä, mistä se tämän ongelman keksi. Mutta olishan tämä nyt liian helppoo, jos kaikki tuon otuksen aivotukset ymmärtäis...
Tällä hetkellä ei itselläni ole juurikaan kisaintoa, joten voidaan rauhassa keskittyä treenaamiseen. Varmasti kisauran päättämisellä tähän vuoteen on vaikutusta siihen, ettei enää kakkosluokassa ole hirveän suuria tavoitteita. Siksi oma kisaintokin varmasti kärsii. Onneksi kisaaminen on vain osa agilityä eikä vaatimus harrastuksen jatkumiselle. Parin viikon päästä siirrytään treenaamaan kokonaan ulkokentälle, joten katsotaan miten se vaikuttaa. Aiemmin se ei ainakaan ole vaikuttanut juurikaan ja koira toiminut, kuten yleensäkin, joten toivotaan samaa nytkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti