Pieksämäellä kisailtiin

Lähdettiin Paimenlauman kanssa 27.9. aamuna varhain kisareissulle kohti Pieksämäkeä. Siellä meitä odotti Sari Mikkilän kolme simppeliä agilityrataa. Kisapaikalla oltiin vajaa tunti ennen ensimmäistä rataantutustumista ja ehdittiin hyvin lämmittelemään koirat aivan mahtavissa maastoissa.

Reilu viikko ennen kisoja laittelin ilmoa menemään, ja siitä lähtien aloin psyykkaamaan itseäni ja Aavaa nolla-ajatuksilla. Juttelin Aavalle ja sovittiin, että nolla tehdään.

Tuloksiin tästä

A-rata

A-radalla Aava eteni hienosti, vaikka ohjaaja olikin jännityksestä jäykkänä eikä estekäskytkään aina osuneet oikeiksi. Kepit ei lähteneetkään sujumaan luontevasti, vaikka treeneissä niitä on tehty radanosana ja niissä menneet nappiin. Aava ei kuitenkaan ylittänyt ensimmäistä väliä, joten virheitä ei tullut. Loppusuoralla Aava ei edennytkään ja meinasin kompuroida sen päälle. Pelastukset tuotti tulosta ja maaliin päästiin virheittä. Kisakirjaan merkinnät nollasta ja LUVAsta.

Oltiin lisäksi nopeimmat nollan tehneet ja voitettiin.

B-rata

B-radalla pääsimme kepeille, jolloin taas hätäilin, ehkä vähän myöhästyin, eikä ensimmäinen väli taaskaan meinannut löytyä. Tällä kertaa ensimmäinen väli ylitettiin kuonon mitalla ja vitonen napsahti. Aalla en varmistanut riittävästi ja alastulolta vitonen. Maaliin päästiin kympillä ja sijoitus oli kuudes.

C-rata alkoi hyvin, kunnes noin puolivälissä mieleeni juolahti ajatus, miten hienosti rata meneekään. No, ohjaus herpaantui ja puomia edeltävältä hypyltä kielto. Lisäksi taas hätäisesti valssasin keppien oikealle puolelle, jolloin Aava luikahti väärään väliin. Jälleen kympillä maaliin ja sijoitus viides.

C-rata

Ihan tyhmää, kun ei uskalla luottaa koiraansa kisatilanteessa. Jälkiviisaana hyvä miettiä, olisiko kepeiltä selvitty virheittä, mikäli en olisi ohjannut niitä oikealta puolelta. Treeneissä olen tarkoituksella pyrkinyt ohjaamaan vasemmalta puolelta, jotta se vahvistuisi. Eka väli löytyy treeniradoilla hienosti ongelmitta ohjasi kummalta puolelta tahansa, joten olisi nyt vaan pitänyt luottaa. Varsinkin, kun C-radalla ei olisi ollut mitään menetettävää, kun nolla oli sössitty aiemmin.

En olisi arvannut, että heti ensimmäisellä radalla saataisiin nolla, koska usein ne menevät koiran osalta pelkkään energianpurkamiseen ja pelleilyyn. En saanut voittonollan jälkeen enää tsempattua itseäni riittävästi kahdelle jälkimmäiselle radalle, vaikka varovasti ajattelinkin, että serti olisi enää yhden nollan päässä. Olisihan se nyt ollut liian helppoa, että tämän vuoden tärkein tavoite agilitysaralla olisi täytetty näin aikaisin.