Agilityn kesäkausi

Näköjään elämä ollut alkusyksyn ajan sen verran kiireistä, etten ole ehtinyt kesäkauden treenien tapahtumia tiivistää. Laitetaanpa asia nyt kuntoon.

Alkukesän ohjatut treenit verrattuna loppukesän ohjattuihin olivat kuin yö ja päivä. Molemmat, minä sekä Aava kehityttiin ihan huimasti menneen kesän aikana. Ajattelin keväällä, että kesätöiden ajan ollessani kotikotona ehdin treenaamaan myös kotona itsenäisesti. Ei se kuitenkaan ihan niin mennyt, mutta jotakin ehdittiin tekemään. Kotona treenattiin lähinnä keppejä, jotka on vahvistuneet hirmu paljon.

Treenipäiväkirjasta löytyy alkukesältä muun muassa tällaisia merkintöjä

• kepit inhottavat, lähdössä kuumuu
• putkeenmenot hankalia, lähdössä kuumuu, kepit hitaat, puomin alastulo
• kuumuu, näpsii, lähtö ontuu, kepit hitaat, puomin alastulo!!, putkiällötys
• vire melko hyvä (juoksut + pöksyt), ohjaus pitää olla selkeää
• rataa hienosti

Nämä nyt ovat siis yksittäisiä poimintoja merkintöjen joukosta. En koe tarpeelliseksi lähteä kirjoittamaan kaikkea uudelleen tänne.

© Leena

Sitten loppukesältä seuraavanlaisia huomioita

• lähdössä odotti hienosti, kepit radanosana hienosti, putkeen lähetykset mahtavia, mahtava vauhti ja yhteistyö, nollarataa!
• mahtava vauhti, putkeenmenot jälleen upeita, kepeille menossa ongelmia muuten hienoa kepittelyä, nollarataa!
• Maksien SM-karsintarata: lähes täydellistä, kepeille meno ainoa ongelma, muuten nollaa hienolla vauhdilla
• pakkovalssit + pimeät putkikulmat ok, keppejä irrallisena + radanosana > hyvin meni, leikkaava ohjaus putkelle onnistui

Kaikkea en ollut muistanut kirjata ylös, varsinkin keskikesän treenejä on jäänyt paljon merkkaamatta. Uskomatonta miten pienessä ajassa ollaan silmin nähden kehitytty. Suurin kiitos siitä kuuluu tietysti koutseille, jotka osasivat tarttua oikeisiin kohtiin ja viedä meitä treeneillään eteenpäin. Suurin juttu, mikä kesän aikana muuttui, on se, että minä ohjaajana ymmärsin ajoituksen merkityksen meidän työskentelyssä. Ymmärsin, ettei minun tarvitse välttämättä olla koko ajan koiran edellä, jos vain ohjaus on määrätietoista ja selkeää. Opin kesän aikana ajoittamaan ohjaustani paremmin, ja siten koirakin ymmärtää mitä siltä vaadin. Näpsiminen ja komentaminen haukkumalla johtuvat puhtaasti siitä, ettei koira tiedä mitä sen pitää tehdä.

Hyvänä esimerkkinä edellä mainitusta on esimerkiksi putkelle ohjaus. Ennen ryntäsin kovalla vauhdilla, paljon edellä koiraa kohti putken suuta, jolloin jouduin pysäyttämään vauhtini juuri ennen kuin koira oli lukinnut putken. Sen seurauksena koira kääntyi kohti, alkoi haukkua ja tarttui kiinni kengästä tai housunlahkeesta.

Nykyisin pyrin ajoittamaan vauhtini siten, että tavallaan keilaan koiran putkeen. Maltan odottaa koiraa pidempään ja rinnakkain liikkuessa näytän jalalla ja kädellä suunnan samalla hieman kyykistyen ja käskyttäen äänellä. Koira irtoaa ja hakee putken. Yleisesti ottaen putkista on tullut varmat ko. ohjauksen ansiosta.

Kepeille on saatu varmuutta omatoimisella kotitreenillä. Jos niitä olisi treenattu vain ohjatuissa viikkotreeneissä, tuskin olisimme nyt tässä pisteessä. Rakas poikaystävänihän kyhäsi keväällä meille lattaraudasta ja aurauskepeistä virallisilla mitoilla olevat kepit. Ne ja naksutin ovat olleet kovassa käytössä. Sen mitä kesällä ehdittiin kotona treenata, tehtiin keppejä.

Keväällä Aava ei osannut ollenkaan hakea ensimmäistä väliä ja kepittely oli muutenkin epävarmaa eikä se osannut ollenkaan jos ohjaisin väärältä vasemmalta puolelta. Nyt ollaan siinä pisteessä, että A tekee keppejä ohjasin kummalta puolelta tahansa, myös radanosana. Ensimmäinen väli on vieläkin hieman epävarma, mutta sen löydettyään pujottelu onnistuu. Vauhti on vielä melko hidas. Kannustusta ja kehuja saadessaan vauhti kasvaa ja kepittelystä tulee varmempaa.

Aava tekee myös itsenäisesti keppejä, mutta silloin tekeminen ei ole niin varmaa kuin vierellä kulkiessa. Harjotusta siis vielä tarvitaan.

© Leena

Kevääseen asti varma, nätti lähdössä napottaminen muuttui yhtäkkiä kuumumiseksi ja haukkumiseksi. Sitkeällä käskyttämisellä ja vaatimisella sain Aavan takaisin ruotuun.

Laji, missä ei koskaan tule valmiiksi. Laji, jossa taistelet koko ajan jonkun ongelman kanssa, selätettyäsi yhden tulee uusi tilalle. Siksikö se kiehtoo? Siksi varmaan.