Tavoitteet 2018

Katse tarkasti kohti tulevaa

Edellisessä postauksessa hieman sivusinkin viime vuoden tavoitteiden täyttymistä. Tavoitepostauksesta on muodostunut jo perinne, joten annetaan palaa. Tässä siis viime vuoden tavoitteiden analysointi. Jotta pääsen taas vuoden päästä arvioimaan tavoitteiden saavuttamista, niin on asetettava tavoitteet myös tälle vuodelle.

VUOSI 2017

• Aavalle eläkelaji tms. 

Säännöllistä harrastusta tai uutta lajia ei vielä aloitettu. Dobo Recovery-kurssi käytiin, mutta säännöllisyys jäi harrastuksesta puuttumaan.

• Agilitytoiminnassa mukana oleminen

Talkoilin kerran tai pari seuran kisoissa kokopäivän ajan. Kävin katsomassa parit kisat muuten vaan. Seurasin silmä kovana arvokisoja livestreamilta ja tuttujen koirakoiden tuloksia pienemmistäkin kisoista. Sääntöuudistusta tuli myös seurattua.

• Koirayhdistystoiminnassa mukana oleminen

Göötti- ja agilitypiirien lisäksi kuulun myös paikalliseen metsästyspystykorva- ja lappalaiskoirayhditykseen, vaikka en isosti jämptiemme kanssa harrasta. Ajauduin kohta jo kaksi vuotta sitten ko. yhdistyksen näyttelyjaostoon ja hetimiten minut valittiin näyttelyjaoston sihteeriksi, joten hommia on riittänyt. Olin mukana järjestämässä metsästys- ja lappalaiskoirien isoa erikoisnäyttelyä, Jalostuspäiviä, sekä syksyllä muutaman roturyhmän ryhmänäyttelyä.

• Kouluttautuminen ja luennot

Kesäkuussa kävin S. Mujusen Koiran rakenne luennolla ja koiran kotihierontakurssin.

VUOSI 2018 

• Säännöllinen harrastus Aavan kanssa
- Rally-toko, dobo, nosework kiinnostaisi 

• Terveyttä koirille
- Voiko koiranomistaja muuta koirilleen toivoa? 

• Agilityn koulutusohjaajan peruskurssi
- Kiinnostaa kovasti, mutta epäilen, onko minusta kumminkaan... Alustavasti olen seuralle ilmoittanut kiinnostukseni. 

• Koirayhdistystoiminta
- Toiminnassa mukana pysyminen

• Kouluttautuminen ja luennot
- Mikäli kohdalle sopiv(i)a osuu, niin ehdottomasti! 

Pähkinänkuoressa: Vuosi 2017

Huh! Huokaisen helpotuksesta, koska vuotta 2018 on kuljettu jo hyvän matkaa. Viime vuosi kului yhdessä hujauksessa eikä ikävä tule. Kaiken kaikkiaan vuosi oli vähän joka kantilta katsottuna raskas. Aikaa harrastuksille tuntui olevan kovin niukasti, kun vapaa-aikaa ei muutenkaan hirveästi ollut. Loogisesti toivonkin, ettei tämä vuosi ole aivan yhtä hurjaa lentämistä.

Selatessani viime vuoden postauksia läpi, ei voi hirveästi hurrata postaustahdille saatika sisällölle. Melko nuhjuiselta vaikuttaa, mutta siitä ei voi syyttää kuin itseään. Perinteiset vuodesta toiseen toistuvat synttäripostaukset ja hyvän joulun toivotukset... No, mutta yritys hyvä kymmenen. Onpahan itselle vähän porkkanaa, että tänä vuonna tsempattaisiin ja oltaisiin hieman edellisvuotta aktiivisempia bloginkin suhteen.

Koiratouhujen osalta viime vuoden voi selkeästi jakaa muutamaan kategoriaan, perusarkitouhuja en nyt mukaan lue.

AGILITY. Vuosi 2017 startattiin Aavan agilityuran loppuhuipennuksella, kinkunsulatteluepiksillä loppiaisena. Tuloksena tuplanolla.

Agilityn väliaikainen lopettaminen on ollut itselleni aika kova paikka. Pahin harmitus siitä, ettei itse kentälle pääse iskee, kun somesta lukee agilitykaiffaireiden menestyksestä. Oikeasti luen uutisia innoissani ja olen onnellinen heidän puolesta, mutta harmistun siitä, etten itse tällä hetkellä pääse kokeilemaan mihin pystyn.

Toisaalta tämä tauko on tehnyt itselleni hyvää, sillä se on laittanut ajattelemaan asioita eri näkökulmista. Tosi paljon harmittaa ja mietityttää se, että asiat on pitänyt oppia vasta kantapään kautta. Tästä on suunta vain ylöspäin.

Yksi viime vuoden huippuhetkistä agilityn saralla Aavan uran lopettamisen jälkeen oli ehdottomasti treenaaminen kelpie Albertin kanssa kesällä. Harmillisesti treenikerrat jäivät vain tähän yhteen aikataulullisten ongelmien vuoksi.

TERVEYS. Kevään edetessä Aava alkoi enenevissä määrin näyttää merkkejä kivuistaan ja alkukesästä se sai pelätyn diagnoosin. Siitä alkoi elämänmuutos. Yksi kova pala lisää nakerrettavaksi. Alkuun teki kipeää puhua, mutta nyt alkaa jo helpottaa.

Vaikka röntgenkuvat olivat hurjan näköisiä maallikonkin silmään, olen ollut positiivisesti yllättynyt, miten hyvin kivut on saatu hallintaan. Alussa olin varma, ettei tästä selvitä, mutta tässä sitä ollaan ja porskutetaan eteenpäin.

Aava pärjää tällä hetkellä hienosti. Se touhuaa reippaasti ulkona ja on ihan kaikessa mukana. Kivut ovat pysyneet hyvin hallinnassa eikä tarvittavaa kipulääkettä ole tarvinnut antaa. Myös masu-ongelmat on tällä hetkellä hyvin balanssissa.

HARRASTAMINEN. Aavan kanssa harrastaminen jäi lähes ajatusasteelle. Yhtenä tavoitteena viime vuodelle olin asettanut eläkelajin löytymisen. Kehittelin ja mietin vaikka mitä mielessäni, mutta en vaan saanut juuri mitään aikaiseksi. Loppuvuodesta käyty Dobo Recovery -kurssi oli oikeastaan ainut mitä höntsäilyn lisäksi tehtiin. Se olikin oikein onnistunut kokeilu ja iski kipinää jatkaa Doboa.

Itse olen toki ollut monenlaisessa mukana. Olin mukana järjestämässä erikois- ja ryhmänäyttelyitä, kehiksenä niin virallisessa näyttelyssä kuin mätsäreissäkin, talkootunteja kertyi kisatalkoista ja opiskelua koiran rakenteesta ja kotihieronnasta.

Yritys ja halu pysyä kärryillä on kova. Se, ettei käy säännöllisissä harjoituksissa ei tarkoita sitä, etteikö muuten voisi olla toiminnassa mukana. Toivoisin tulevalta vuodelta hieman enemmän vapaa-aikaa, jotta voisin aktivoitua vielä lisää.

Kun joulu on...

DOBO-päiväkirja: osa 2

TREENI IV: 6.11.

Toiseksi viimeinen treeni koostui pääosin omatoimisesta treenaamisesta aiemmissa treeneissä annettujen koirakkokohtaisten ohjeiden mukaisesti. Me käytettiin suurin osa tästä treenistä puolipallojen kanssa touhutessa. Alkuun tehtiin omatoimisesti lämppävenytykset ja taivutukset ja sama toistui myös tunnin päätteeksi.

HUOMIOITA TREENIN AIKANA

TASAPAINOTYYNY: Otettiin alkulämpän jälkeen muutamat tassunannot luunmuotoisella tasapainotyynyllä. Aava tarjosi näpäkästi, vaikka selkeästi tyynyn kiikkeryys vähän ällötti. Tähän väliin täytyykin todeta, että Aava rohkaistui hienosti tasistyynyjen kanssa viikko viikolta.

PERUUTTAMINEN: Koska olin saanut itselleni jonkun päähänpinttymän kouluttaa Aavalle sujuva peruuttaminen, käytin treenin alusta hetken peruuttamisen parissa. Harmillisesti tuntui, ettemme vaan etene siinä. Aava ei hahmota mitä tulisi tehdä enkä minä osaa neuvoa. Miten raivostuttavaa... Muutaman onnistuneen toiston jälkeen siirryttiin tekemään puolipallojumppaa.

PUOLIPALLOT: Kouluttaja jäi katsomaan meidän tekemistä tuodessaan puolipallot meille. Vähänkö hävetti, kun olin etukäteen lähettänyt koutsille sähköpostitse päiväkirjaa edelliseltä kotitreeniviikolta ja olin hehkuttanut miten hienosti Aava tarjoaa.

Aava kerjäsi kuola valuen kädessäni olevia nameja, muttei tehnyt istumisen ja maahanmenon lisäksi muuta. Koutsi jätti meidät kahdestaan ja tekemisen meininki löytyi samantien. Tyyppi alkoi haroa tassuillaan puolipalloja hulluna namin kuvat silmissä kiiluen. Pian oltiin pallojen päällä kolmella ja neljälläkin tassulla, vaikka kotona lapasista väsätyillä möykyillä se ei onnistunut. Aava teki kuin olisi treenannut enemmänkin. Olin kyllä itsekin hieman hämmästynyt, miten paljon pienessä päässä oli ehtinyt tapahtua treenimäärään nähden.

Huikkasin koutsille treenin lomassa, että "kato mitä tää tekee!". Koutsi oli ihmeissään, sillä hetki sitten meno oli ollut aivan toista. Totesin, että Aava taitaa paineistua, kun liian lähellä on muitakin minun lisäkseni tuijottamassa. Emäntäänsä tullut, vai miten se menikään... Enhän mä itekkää tykkää tehä töitä, jos joku on koko ajan niskassa vahtimassa mitä teen, nih!

HUOMIOITA TREENIN JÄLKEEN

Ei ontumista tai kipuilua.

KOTITREENIVIIKKO

PUOLIPALLOT: Lapasmytyillä treenattiin ja yritettiin kovasti panostaa takatassuosumiin. Se oli sangen hankalaa, kun kevyet mytyt pyörivät jaloissa. Oikeat puolipallot eivät samalla tavalla liiku ja osumia tulee melkeinpä pakosti.

TASSUNANNOT: Näitä tehtiin paljon, koska ovat nopeita ja helppoja ihan perusarjen keskelläkin.

PERUUTTAMINEN: Edellä mainituista syistä oli tätäkin treenattava, vaikka tämähän ei meidän omaan treeniohjelmaan varsinaisesti sisältynytkään.

TREENI V: 13.11.

Viimeinen treeni. Fiilis oli samalla niin haikea, mutta onnellinen. Treeniin sisältyi fyssarin lopputarkki ja omatoiminen tekeminen.

FYSSARIN HUOMIOITA 

Aloitettiin tuntia omatoimisella touhuamisella, kunnes koitti aika viimeisen fyssarin tarkastuksen. Aava sai valtavasti kehuja monelta eri osa-alueelta. Sekä kouluttaja että fysioterapeutti totesivat Aavan kehittyneen kurssin aikana valtavasti. Sen kehonhallinta oli parantunut superpaljon eikä tekeminen enää kurssin viimeisellä kerralla ollut yhtä huteraa kuin alussa.

Meidän välinen yhteistyö oli kuulemma upeaa jo kurssin ekalla kerralla, mutta kurssin edetessä se vain parani. Samoin Aavan keskittymiskyky. Kurssin aikana se joutui opettelemaan maltillisuutta ja ajattelemaan paljon. Ei voinut vaan rämäpäisesti hihhuloida ympäriinsä. Aavan puolustukseksi totean edelleen, että sen oli aluksi selkeästi vaikea ymmärtää, ettei me mentykään agilitytreeneihin.

Lihaskunto alkoi vahvistua treenien myötä ja myös parin ensimmäisen treenin jälkeen tulleiden ontumisten poisjääminen oli merkki, että jotakin kehitystä siellä on tapahtunut. JES JES!!

Asia, mistä olen erityisen ylpeä, oli kehut Aavan taitavasti tehdystä ylälinjavenytyksestä. Liike on vaikea, etenkin pitkäselkäiselle koiralle, mutta Aavalta kyseinen venytys on sujunut alusta lähtien aivan oppikirjan mukaan, vaikka omistaja hieman sitä aluksi epäröikin (tai siis ehkä enemmän omia taitojaan ohjata).

HUOMIOITA TREENIN AIKANA 

PUOLIPALLOT: Näitähän me sitten alettiinkin treenata ihan todenteolla. Vahvisteltiin takatassuosumia ja Aava teki upeasti töitä. Jälleen kerran.

TASSUNANNOT: Tehtiin tassunantoja tasapainotyynyllä ja -laudalla. Lauta on Aavalle selkeästi mukavampi alusta ja se kiipesi laudalle epäröimättä. Tassuja se antaisi varmaan loputtomiin, kun vaan olisi riittävästi namia tarjolla. Hassua, koska muuten se inhoaa tassujen koskettamista. 

DOBO-päiväkirja: osa 1

Viikot vaan vilisevät eteenpäin ja reilu viikko sitten maanantaina huomasin, että edessä on viimeinen DOBO Recovery -kurssin treenikerta. Olen pitänyt teenipäiväkirjaa viikko viikolta, joten on aika koostaa treenihuomiot myös tänne. Treenipäiväkirjan olen jakanut kahteen osaan selvyyden vuoksi. Ensimmäisen treenin huomioita olikin listattuna edellisessä DOBO-postauksessa, joten edetään suoraan treeniin kaksi.

Huomiona, että ennen jokaista treeniä tehtiin omatoimisesti 10-15 minuutin lämppälenkit. Myös jäähdyttelylenkit pyrittiin tekemään niiltä osin kuin prinsessa suostui loskassa kulkemaan. 

TREENI II: 23.10.

Toinen treeni alkoi avaavilla taivutuksilla, venytyksillä sekä kiepeillä ja kasi-liikkeillä. Näin saatiin koiran lihaksia lämpimäksi ennen varsinaisia tehtäviä.

Toisen treenin teemana oli sivuaskeleen opettelu sekä jumppavälineisiin tutustuminen. Ensituntumaa otettiin myös peruuttamiseen. Treeni päättyi lopputaivutuksiin ja venytyksiin, jotka olivat kestoltaan hieman pidempiä lämppävenytyksiin nähden.

HUOMIOITA TREENIN AIKANA

Jokaisen treenin aikana tein havaintoja Aavan tekemisestä, käyttäytymisestä, liikkumisesta jne. Tarkkailin jatkuvasti tuleeko esiin mm. ontumista, kieltäytymistä ja oikomista tehtävissä. Jokaisen treenin aikana olin myös tarkkana siitä, että liikkeet tehdään oikein ja pyysinkin etenkin alkuun paljon ohjausta, jotta en omalla toiminnallani aiheuttaisi hallaa kuntoutumiselle.

TAIVUTUKSET JA VENYTYKSET: Huomioin jo ensimmäisen viikon jälkeisissä kotitreeneissä, että Aava taipuu sekä lämmittely- että lopputaivutuksissa selkeästi paremmin oikealle. Taivutusten aikana tuin Aavaa kevyesti kädelläni takaosasta välttääkseni takaosan liikkumisen. Mikäli takaosa liikkuu taivutuksen aikana, menee sen hyöty, sillä liike ei enää silloin venytä lihaksia. Ero oikealle puolelle taipumisessa näkyi siten, että takaosa pysyi paremmin hallinnassa eikä Aava tukeutunut käteeni niin voimakkaasti tai lähtenyt pyörimään taivutuksen mukaan. Vasemmalle puolelle taivuttaessa Aava tarvitsi huomattavasti enemmän tukea.

Venytyksistä myös ylälinjaliike aiheutti päänvaivaa ohjaajalle, koska en oikein hahmottanut miten koiran pitäisi liikkua.

SIVUASKEL: Sivuaskeleen opettaminen oli minulle vaikeaa sillä ollessani koiran edessä en suoraan sanottuna nähnyt miten sen tappijalat liikkuvat. Sen mitä näin, huomasin, että Aava tulee mielellään suoraan riman yli eikä ota sivuaskeleita (mikä agilitytausta?). Kouluttaja kuitenkin sanoi katsoessaan kauempaa, että kyllä se niitä sivuaskeleitakin otti. Oli muuten äärimmäisen hankala palkata oikeasta liikkeestä, kun en nähnyt mitä siellä koiran kropan alla tapahtuu.

TASAPAINOTYYNYT: Sivuaskeltreenin jälkeen päästiin tutustumaan jo hieman enemmän tasapainotyynyihin, joista ainakin itse olin tosi innoissani. Aluksi kokeiltiin luunmuotoista, korkeampaa ja hieman kiikkerämpää tasapainotyynyä. Aava tarjosi hienosti etuosaansa tyynylle ja houkuttelemalla myös takaosa saatiin kyytiin. Hytinät tyynyllä oli melkoiset ja Aavan ilmekin vähän kauhistunut. Tuin tyynyä jaloillani aika reilusti, jotta Aavan olisi alkuun mukavampi olla siinä. Tehtiin lyhyitä seisomisia tyynyllä ja huilattiin välillä, minkä jälkeen kokeiltiin uudestaan. Rohkeasti Aava lähti kiipeämään tyynylle uudestaan eli traumoja ensikosketuksesta ei jäänyt. Kiikkeryyden vuoksi kouluttaja toi vielä tavalliset tasapainotyynyt, joilla Aava oli jo selkeästi rennommin.

PERUUTTAMINEN: Tunnin lopuksi, vielä ennen lopputaivutuksia, aloitettiin peruutuksen harjoitteleminen. Aava oli siinä vaiheessa jo niin väsynyt, ettei sen keskittymiskyky riittänyt. Taisi myös ohjaaja olla vähän pyörällä päästään eikä tajunnut mitä pitäisi tehdä ja mistä palkata. Koira tarjosi istumista ja komensi, kun palkkaa ei herunut. Ohjaajan ensimmäinen ahdistus taisi iskeä tässä vaiheessa: "Ei me ikinä opita tätä!"

HUOMIOITA TREENIN JÄLKEEN

Kuten ensimmäisen treenin jälkeen, niin myös nyt Aava ontui oikeaa etujalkaansa kotiinpäästyämme. Se sai särkylääkettä, nukkui yön rauhallisesti eikä seuraavana päivänä oireita ilmaantunut. Seuraava päivä otettiin rauhallisesti, jotta koira pääsisi palautumaan treenistä kunnolla. Myöhemmin viikon aikana ei ontumista tai muita oireita näkynyt.

KOTITREENIVIIKKO

Kotitreenit olivat olennainen osa kurssia, sillä tunti kerran viikossa olisi ollut liian lyhyt aika tulosten näkymiselle. Toisella kotitreeniviikolla harjoitukset painottuivat peruuttamisen opetteluun, sivuaskeltreeniin ja venytyksiin. Ko. viikolla kotitreenejä tehtiin 2 ja molemmat olivat kestoltaan noin tunnin mittaisia. Saimme kouluttajalta kotitreeniohjeet, joita alettiin heti hyödyntää.

Kotitreenien jälkeen ontumista tai muita oireita ei tullut esille.

PERUUTTAMINEN: Tätä treenattiin paljon. Vireystilan ollessa kohdillaan ja naksutin kun oli käytössä, alkoi Aava hienosti tajuta mistä on kyse ja tarjosi peruuttamista mielellään. Sheippaamalla edettiin ja nyt alkuun Aava sai palkkaa parista taaksepäin suuntautuvasta askeleesta.

SIVUASKEL: Varsinainen murheenkryyni ja ohjaajan inhokkiliike. Kotona otin kameran mukaan treeneihin ja videokuvasin Aavan liikettä takaapäin, jotta saisin jotain selkoa tuleeko niitä sivuaskeleita vai ei.

VENYTYKSET: Venytykset ja taivutukset oli mukana jokaisessa kotitreenissä sekä alkuun että loppuun. Lisäksi tehtiin paljon myös kaseja ja kieppejä sekä tassunantoja eri korkeuksille ja suunnille.

TREENI III: 30.11.

Ennen kolmatta treeniä olin kouluttajaan yhteydessä sähköpostitse omasta epävarmuudesta liikkeiden ohjauksessa ja kerroin myös Aavan ontumisesta viikkotreenin jälkeen. Kouluttaja ja fysioterapeutti olivat pohtineet meille sopivia liikkeitä etukäteen ontumisasian huomioiden. Tällä treenikerralla oli mukana myös fysioterapeutti, joka teki välitarkastusta.

Treeniin sisältyi peruuttamista, venytyksiä ja taivutuksia, tikapuu/esteratakävelyä ja fyssarin antamien ohjeiden toteuttamista.

FYSIOTERAPEUTIN VÄLITARKASTUS

Ensimmäiseksi fysioterapeutti otti puheeksi Aavan ontumisen. Hän kävi läpi koiran ja totesi, että ontuminen on luultavasti johtunut upottavilla alustoilla (eli tasapainotyynyillä) tehdyistä harjoituksista. Saimme ohjeeksi kokeilla tehdä kovalla tasapainolaudalla tassunantoja sekä aloittaa puolipalloihin tutustuminen.

Fyssarin tutki Aavan eikä löytänyt kummallisuuksia siitä. Oikea polvi ei enää luksoinut samalla tavalla. Aluksi fyssari kerkesi jo sanoa, ettei polvi luksoisi ollenkaan, mutta ilmeisesti se kuitenkin napsahti pari kertaa tarkemmin tutkiessa. Itse en ole koskaan huomannut polven luksoivan, niin on ollut hankala seurata sitä. Enkä kyllä uskallakaan mennä kovasti kokeilemaankaan, josko se luksoisi.

Toin fyssarille esille, että olen huomannut Aavan taipuvan paremmin oikealle. Hän pyysi näyttämään ja totesi saman, muttei oikein osannut sanoa mistä se johtuu. Vasemmalle puolelle suuntautuvia treenejä hän kannusti tekemään paljon. Hän totesi myös, että vauhtia pitäisi saada edelleen hitaammaksi kiepeissä ja kaseissa, jotta niistä olisi oikeasti jotakin hyötyä.

HUOMIOITA TREENIN AIKANA

PERUUTTAMINEN: Treenin alkuun kävimme kouluttajan kanssa läpi peruuttamisen. Tämä siis pyynnöstäni siksi, etten itse ollut täysin varma mitä koiran tulee tehdä ja mistä palkitaan jne. Kotitreenin ansiosta peruuttaminen sujui viikkotreeneissä jo melko hyvin ja pikkuhiljaa aloin vaatia enemmän ja enemmän.

YLÄLINJAVENYTYS: Pyysin kouluttajalta apuja myös ylälinjavenytykseen samoista syistä kuin peruuttamiseen. Ventyksen olen ohjannut täysin oikein ja Aava on myös tehnyt sen hienosti, sitä en vaan itse tiennyt tai ollut varma asiasta. Helpotti kummasti kun sai taas kädestä pitäen ohjausta ja luottoa omaan tekemiseen. Muut venytykset ja taivutukset sujuivat hyvin.

TIKAPUU/ESTERATAKÄVELY: Tämä oli myös yksi niistä liikkeistä, joista en itse kovinkaan pitänyt. Liike itsessään on erittäin hyvä kehittämään lihaskuntoa, mutta luulen, että muut asiat vaikuttivat siihen etten siitä tykännyt. Ensinäkin oli tosi vaikeaa hallita Aavaa hihnassa kävellen sen vierellä, kun toinen hyppii iloloikkia agilityn toivossa. (Huoh, meillä molemmilla taitaa olla ikävä kentille...) Itseäni ärsytti suunnattomasti myös se, kun sain Aavan rauhallisesti kävelemään ja hamuamaan nameja rimojen välistä, se oikoi liikkeessä pompauttamalla takaosan yli jalkojen yksi kerrallaan noston sijaan. Etujalat se kyllä nosti ihan oppikirjan mukaisesti. Runsailla toistoilla tulosta olisi varmasti alkanut tulla, mutta kun neidillä oli hankaluutta löytää keskittymiskykyä näin rauhalliseen toimintaan, niin turhauduin itse ja siirryin mielummin seuraavaan tehtävään. Täysii tai ei ollenkaan, eiku?

TASSUNANNOT TASAPAINOLAUDALLA: Fyssarin välitarkin jälkeen lähdettiin heti kokeilemaan uusia liikkeitä. Aava kipusi matalalle tasapainolaudalle varmasti, vaikka kiikkerä alusta vähän taas jännittikin. Pyysin Aavaa istumaan laudalle, tuin lautaa ja pyysin tassuja. Tassu kerrallaan hieman epäröiden tassut lähtivät nousemaan ja palkkasin alkuun ihan yhdestäkin tassunannosta (tasaisella alustalla pyydän aina pidempää sarjaa "TASSU-TOINEN" käskyllä ennen palkkausta). Tasapainon löydyttyä alkoi huima tassujen huitominen. Aavasta näki miten se nautti tekemisestä ja varmasti ainoa asia sen päässä sillä hetkellä oli "namin takia teen ihan mitä vaan". Huippuhetkiä!

PUOLIPALLOT: Tunnin lopuksi harjoteltiin vielä puolipalloja. Koskaan aiemmin ei kumpikaan meistä ollut tehnyt niiden kanssa mitään, joten oli aloitettava ihan alusta. Lähdettiin opettamaan koskemista sheippaamalla. Aluksi oli tavoitteena vaan saada koira koskemaan palloja tassullaan. Aava turhautui jonkin verran, kun ei tajunnut mitä pitää tehdä. Joka palkkauksen jälkeen huomasi, miten sen päässä raksuttaa. Vielä tämän treenin aikana Aava ei selkeästi painanut tassuaan pallolle, vaan vahingon kautta hipaisuista palkkailin sitä.

HUOMIOITA TREENIN JÄLKEEN

Aava oli väsynyt ja painui suoraan kotiinpäästyä nukkumaan. Se ei ontunut heti treenin jälkeen tai seuraavina päivinä.

KOTITREENIVIIKKO

Aava leikki ja painiskeli Innan kanssa sisällä valvotusti viikon aikana, mutta oireen oiretta se ei näyttänyt. Kotitreenit sujuivat hyvin ja niitä ehdittiin varsinaisesti tehdä vain yhden kerran noin 1 tunnin treeni.

PERUUTTAMINEN: Sujui jo paremmin. Selkeästi ei vieläkään peruuta muutamaa askelta pidempään, mutta suunta on hyvä.

TASSUNANNOT: Kotoa ei tasapainolautaa löydy, niin sovelsin tassunantoja tasaisen alustan treeniin. Pyysin melko pitkiä sarjoja eri tasoille ja Aava teki tosi innostuneesti ja keskittyneesti.

PUOLIPALLOT: Kotoa ei myöskään löydy oikeita puolipalloja, joten jouduin soveltamaan tässäkin. Näpersin vanhoista lapasista pehmeät mytyt ja alettiin treenata. En vieläkään ihan täysin käsitä mitä neidin päässä oli tapahtunut treenittöminä päivinä. Vaikka tekemäni puolipallot poikkesivat paljonkin oikeista, Aava tuntui tajuavan heti mikä on jutun juoni. Huomioiden sen, ettei kunnollisia osumia viikkotreenissä ehtinyt tulla, suoriutui Aava aivan mielettömän upeasti tehtävästä. Tuskin ehdin edes pyytää (tässä vaiheessa ei edes ollut käskysanaa) tassun tarjoamista mytylle, kun Aava huitoi menemään molemmilla etutassuilla. Aivan uskomatonta kehitystä ja tästä jos mistä näin, miten koira prosessoi asioita myös levossa.

Koosteet kahdesta viimeisestä treenistä ja fysioterapeutin lopputarkastuksesta myöhemmin julkaistavassa treenipäiväkirjan osassa 2.

Hirveä ikävä

Neiti Pullaposki treenaa

Jokasyksyinen hirvenmetsästyskausi on hyvällä mallilla. Itseasiassa meidän koirien osalta se on jo ohi, ellei lisälupia hirvien kaatamiseen jaeta. Tämä blogi on ollut kovin Aava-painotteinen, mutta koska perheeseen kuuluu myös mainioita hirvikoiria, on syytä mainita lyhyesti niidenkin saavutuksista tämän syksyn osalta.

Koirien treenaaminen jahtikautta varten aloitettiin jo kesällä pyörälenkkien muodossa. Elokuun 20. päivän koitettua treenaamaan on päässyt myös metsään, kun koirien irtipitoaika alkoi. Sinne vuorollaan pääsi juoksemaan molemmat työskentelevät hirvikoiramme, Moona ja Inna.

Lokakuussa Moona avasi jahtikauden hienosti haukkumalla kaksi hirveä heti ensimmäisenä päivänä. Toisen se liikutti isäni eteen ja toisen passimiesten eteen. Moonalla oli muutenkin hyviä haukkuja ja sen tulos tälle syksylle oli 4 kaatoa. Nämä kaadot mukaanlukien Monulle on kaadettu yhteensä 18 hirveä. Loppukauden se on joutunut olemaan pakollisella huilitauolla juoksujen vuoksi.

Inna on aloittanut kunnollisen hirvityöskentelyn vasta tänä syksynä ollessaan reilu pari vuotias. Viime vuoden syksyllä se vielä juoksenteli pitkin metsiä ja teitä sen kummemmin kiinnostumatta itse asiasta.

Tänä syksynä sille oli asetettu tavoitteeksi tositoimiin syttyminen, vaikkakin sen pitäisi tulla esiin ihan viettien ansiosta. Ensimmäisissä kunnollisissa "treeneissä" Inna oli alkuun varautunut ja arkaili pidemmälle hakulenkille lähtöä. Treenin myötä se rohkaistui hienosti ja oikeaa työskentelyäkin alkoi pikkuhiljaa löytyä. Jahtikauden alun se harjoitteli Moonan rinnalla.

Viime lauantaina oli Innan aika hypätä suuriin saappaisiin Monsterin ollessa juoksutauolla. Inna täytti nuo saappaat erinomaisesti. Ensimmäinen kaato saatiin heti samana päivänä. Eikä saaliskaan ollut ollenkaan huono, vaan 6 piikkinen sarvipää. Se oli myös seuran viimeinen hirvi tälle vuotta ellei edellä mainittuja lisälupia myönnetä.

Ensimmäisen kaadon myötä rohkeutta on tullut roppakaupalla lisää. Neitonen tekee hyvää hakulenkkiä eikä perässä liikuskeleva ohjaaja kiinnosta samalla tavalla kuin ennen. Hyvä niin. Malttia ja mielenkiintoa pitäisi saada vielä himpun verran lisää, sillä seuratessaan jälkeä mielenkiinto lopahtaa ellei saalista tavoiteta riittävän nopeasti. 

Pieneen kokoonsa nähden Inna liikkuu metsässä ketterästi ja nopeasti. Hakulenkkejä se tekee noin 11km/h vauhdilla kun vastaavat Moonalla ovat 5-8km/h. Nopeimmillaan Inna on pistellyt menemään hirvien perässä 25km/h. Merkit ovat hyvät ja tähän tahtiin jatkaessa neidistä vielä kuoriutuu erinomainen hirvikuningatar. Saas nähdä vieläkö tälle vuodelle saataisiin ensimmäinen HIRV-koetulos Innalle.

DOBOillaan

Aavalle olen katsellut uutta harrastusta jo tosi pitkään, mutten vaan ole saanut otettua itseäni niskasta kiinni, jotta tekisin asian eteen jotain konkreettista. Ehkä yhtenä syynä siihen, että uuden harrastuksen löytyminen on viivästynyt, on se, että olen jännittänyt Aavan suhtautumista halliolosuhteisiin, joissa ei tehdäkään agilityä. Harmittaisi tosi paljon, jos treenit menisi ihan hukkaan sen vuoksi, ettei koira kykenisi keskittymään. Muutama viikko sitten kuitenkin päätin, että nyt on aika ottaa yhteyttä johonkin suuntaan. Päädyin ilmoittamaan Aavan Dobo Recovery kurssille.

Kurssi on tarkoitettu erityisesti sellaisille koirille, joilla on jokin vaiva tai kuntoutuksen tarve, kuten Aavalla nivelrikko. Kouluttaja ja eläinfysioterapeutti suunnittelevat harjoitusohjelman jokaiselle koiralle yksilöllisesti, ottaen huomioon niiden taustat. Kurssi sisältää viisi käytännön harjoituskertaa, kotiharjoitukset ja fysioterapeutin tarkastukset alussa ja puolivälissä kurssia. Aloitettiin kurssi viime maanantaina.

Ensimmäisellä kerralla tehtiin meille jo ennestään tuttuja venyttelyjä, tutustuttiin erilaisiin välineisiin ja fyssari tarkasti Aavan. Venyttelyohjeita oltiin saatu joskus aiemmin hierojalta ja niitä päästy etukäteen hyödyntämään kotioloissa ns. tietämättä. Luulen, että tekeminen olisi ollut jäykempää ilman "ennakkoharjoittelua".

Alkuun Aava keräsi kierroksia hallilla luullessaan päässeensä agiliitämään. Alkulämmittelyn aikana sen oli hankala keskittyä ravaamiseen ja hyppeli epämääräisesti iloloikkiaan ja veti hihnassa. Pian se kuitenkin hiffasi, ettei me mentykään agilitytreeneihin ja rauhoittui kuuntelemaan ohjeita.  Haukkumalla se ei juurikaan komentanut koko tunnin aikana, mistä olin positiivisesti yllättynyt. Alkuvillin jälkeen Aava jaksoi keskittyä todella kivasti koko tunnin ajan ja kouluttajat kehuivat meidän välistä suhdetta ja yhteistyötä. Nyt on taas helpompi miettiä jatkoja harrastamiselle.

Fyssarin mukaan Aavan lihastasapaino on symmetrinen molemmilta puolilta ja totesi, että koiralle on usein parempi ja lohdullisempi tilanne se, että nivelrikkoa on sekä etu- että takaosassa eikä pelkästään toisessa. Tällöin koira jakaa rasituksen tasaisesti eikä käytä pelkästään vain esimerkiksi etuosaansa. Sentään jotakin hyvää tässä peikossa...

Aavan harjoitukset tullaan räätälöimään siten, että etu- ja takaosa saavat yhtä paljon treeniä. Saimme ensimmäiseksi ohjeeksi hidastaa vauhtia liikkeitä tehtäessä, koska nopeassa vauhdissa harjoitukset eivät ole yhtä tehokkaita eivätkä kehitä lihaksistoa samalla tavalla. Esimerkiksi kieppi (koira pyörii ympäri paikoillaan) ja kasi (koira tekee kahdeksikkoa ohjaajan jalkojen välissä) olivat niitä liikkeitä, joissa on kiinnitettävä erityistä huomiota hitauteen.

Alkutarkastuksen jälkeen päästiin tutustumaan esterataan, tasapainotyynyihin ja muihin syvää lihaksistoa kehittäviin välineisiin. Varsinaisia dobopalloja ei vielä kokeiltu. Fyssari korosti, ettei Aava saa hyppiä esteitä esteradalla vaan ne tulee suorittaa kävellen. Arvaatteko mitä teki Aava? Tartteeko edes kertoa...?

Kouluttaja levitteli etukäteen juustopaloja esteiden juurelle. Ideana oli, että koira kulkisi koko ajan nenä maassa herkkuja hamuten ja suorittaa esteet kävellen. Lihaksiston kehittyminen tässäkin perimmäisenä tarkoituksena. Pari ensimmäistä Aava hyppäsi surutta, vaikka pidin sitä napakasti hihnassa. Vähitellen liike muuttui siihen, että Aava käveli etuosallaan, mutta ponnisti takaosansa esteiden yli. Eli puoliksi käveli ja puoliksi hyppäsi. Koska rimat olivat vain toisesta päästä koholla, yritin liikuttaa Aavaa siitä, missä rima oli matalimmillaan, mutta silti Aava saattoi loikata.

Tuohon tarvitaan paljon treeniä ja itse on oltava tarkkana, miten antaa koiran mennä. En enää kaipaisi yhtään lisäharmia Aavan terveydentilan suhteen, joten haluan tehdä kaikkeni sen eteen, ettei mitään pahaa kävisi.

Aava testasi tasapainotyynyä omaan tahtiinsa. Aluksi se nousi tyynylle etutassuillaan ja kampesi vähän ajan kuluttua kokonaan tyynylle. Hurjat tutinat käynnistyi, kun Aava seisoi tyynyllä. Täytyy myöntää, etten ollut ajatellut tyynyjen olevan niin tehokkaita. Siinä todella näki konkreettisesti miten lihaksisto, eri toten syvälihaksisto teki töitä. Taisin jäädä vähän koukkuun, kun ehdin jo ajatella sellaisen hankkimista.

Lopuksi tehtiin tassun antamista. Kouluttajan mukaan Aava oli niin PRO tavallisessa tassun tarjoamisessa, että päästiin suoraan siirtymään seuraavalle tasolle. Harjoiteltiin tassun nostamista eri tasoille ja sivuille. Kokeiltiin myös tassun antamista koiran seistessä. Siinä alkoi olla jo vähän haastetta Aavallekin. Vielä ennen tunnin loppumista tehtiin samoja venytyksiä, kuin alussa ja oli mielenkiintoista huomata, miten koira taipui ihan eri tavalla kuin tunnin alussa.

Kouluttajat kehoittivat tarkkailemaan koiran vointia samana iltana ja seuraavana päivänä. Jo kotiinpäästyä huomasin Aavan ontuvan oikeaa etujalkaansa. Pitkään aikaan Aava ei ollut tarvinnut kipulääkettä, mutta nyt sille sitä annoin yötä vasten. Kipulääke auttaa tehokkaasti, mikä on tietysti tosi hyvä juttu. Kipulääkkeen aiheuttamilta vatsavaivoiltakin vältyttiin. Tiistaina en enää huomannut oireita, joten en myöskään kokenut tarpeelliseksi antaa lääkettä. Tiistaina pidettiin "pakollinen" lepopäivä työpäiväni takia. Myöhemminkään ei oireita ole ilmaantunut, vaan Aava on palautunut hyvin treenistä.

Mielenkiinto koiran kehonhuoltoa kohtaan kasvaa koko ajan. Aiemmin myönnän olleeni enemmänkin vauhdin ja tekemisen ystävä ja unohtanut kehonhuollon omallakin kohdalla, mutta ajattelutapani alkaa vähitellen muuttua. Toki aiemminkin olen tiedostanut, että säännöllinen hieronta, fysioterapia ja osteopatia ym. ovat riittävän levon ohella tärkeä osa kokonaisuutta urheilevan koiran (ja ihmisen) kohdalla, mutta se, että asiaan voi vaikuttaa myös arkisessa elämässä on alkanut kiinnostaa entistä enemmän ja siihen myös kiinnittää nykyään huomiota herkemmin.

Kurssin edetessä raportoin huomioistani ja pyrin pitämään pientä treenipäiväkirjaa. Siten on helpompi itsekin pysyä kartalla etenemisestä ja vaikutuksista. Myös kouluttajan ja fyssarin on helpompi tarvittaessa muokata harjoituksia sopivimmiksi, kun on näyttää jotakin kättä pidempää.