Hirveä ikävä

Neiti Pullaposki treenaa

Jokasyksyinen hirvenmetsästyskausi on hyvällä mallilla. Itseasiassa meidän koirien osalta se on jo ohi, ellei lisälupia hirvien kaatamiseen jaeta. Tämä blogi on ollut kovin Aava-painotteinen, mutta koska perheeseen kuuluu myös mainioita hirvikoiria, on syytä mainita lyhyesti niidenkin saavutuksista tämän syksyn osalta.

Koirien treenaaminen jahtikautta varten aloitettiin jo kesällä pyörälenkkien muodossa. Elokuun 20. päivän koitettua treenaamaan on päässyt myös metsään, kun koirien irtipitoaika alkoi. Sinne vuorollaan pääsi juoksemaan molemmat työskentelevät hirvikoiramme, Moona ja Inna.

Lokakuussa Moona avasi jahtikauden hienosti haukkumalla kaksi hirveä heti ensimmäisenä päivänä. Toisen se liikutti isäni eteen ja toisen passimiesten eteen. Moonalla oli muutenkin hyviä haukkuja ja sen tulos tälle syksylle oli 4 kaatoa. Nämä kaadot mukaanlukien Monulle on kaadettu yhteensä 18 hirveä. Loppukauden se on joutunut olemaan pakollisella huilitauolla juoksujen vuoksi.

Inna on aloittanut kunnollisen hirvityöskentelyn vasta tänä syksynä ollessaan reilu pari vuotias. Viime vuoden syksyllä se vielä juoksenteli pitkin metsiä ja teitä sen kummemmin kiinnostumatta itse asiasta.

Tänä syksynä sille oli asetettu tavoitteeksi tositoimiin syttyminen, vaikkakin sen pitäisi tulla esiin ihan viettien ansiosta. Ensimmäisissä kunnollisissa "treeneissä" Inna oli alkuun varautunut ja arkaili pidemmälle hakulenkille lähtöä. Treenin myötä se rohkaistui hienosti ja oikeaa työskentelyäkin alkoi pikkuhiljaa löytyä. Jahtikauden alun se harjoitteli Moonan rinnalla.

Viime lauantaina oli Innan aika hypätä suuriin saappaisiin Monsterin ollessa juoksutauolla. Inna täytti nuo saappaat erinomaisesti. Ensimmäinen kaato saatiin heti samana päivänä. Eikä saaliskaan ollut ollenkaan huono, vaan 6 piikkinen sarvipää. Se oli myös seuran viimeinen hirvi tälle vuotta ellei edellä mainittuja lisälupia myönnetä.

Ensimmäisen kaadon myötä rohkeutta on tullut roppakaupalla lisää. Neitonen tekee hyvää hakulenkkiä eikä perässä liikuskeleva ohjaaja kiinnosta samalla tavalla kuin ennen. Hyvä niin. Malttia ja mielenkiintoa pitäisi saada vielä himpun verran lisää, sillä seuratessaan jälkeä mielenkiinto lopahtaa ellei saalista tavoiteta riittävän nopeasti. 

Pieneen kokoonsa nähden Inna liikkuu metsässä ketterästi ja nopeasti. Hakulenkkejä se tekee noin 11km/h vauhdilla kun vastaavat Moonalla ovat 5-8km/h. Nopeimmillaan Inna on pistellyt menemään hirvien perässä 25km/h. Merkit ovat hyvät ja tähän tahtiin jatkaessa neidistä vielä kuoriutuu erinomainen hirvikuningatar. Saas nähdä vieläkö tälle vuodelle saataisiin ensimmäinen HIRV-koetulos Innalle.