Niin koitti hetki, jolloin Innankin oli aika debytoida kehässä, tuomarin edessä. Viime hetken treenit tehtiin edellispäivänä, jolloin hampaiden näyttäminenkin saatiin kehäkuntoon. Edessä oli jokavuotinen metsästyspystykorvien ja lappalaiskoirien jalostuspäivänäyttely, yksi suurimmista näille roduille järjestettävistä.
Jämptipennut arvosteli alunperin ilmoitetusta poiketen Hannu Talvi, kasvattajatuomari. Ulkopuolinen esittäjäkin löytyi, sillä samaan aikaan itse olin kehätoimitsijana toisessa kehässä enkä pystynyt Innaa esittämään. Yhteisen esiintymissävelen löytymiseen ei vieraan ihmisen kanssa tarvinnut tuhlata aikaa. Reippaasti ja nätisti oli Inna esiintynyt.
Narttupentuja 7-9kk -pentuluokassa oli yhteensä kuusi. Innaa ei sijoitettu, mutta kelpo arvostelun se sai. Jäämme odottelemaan neitosen kehittymistä aikuismaisemmaksi, minkä jälkeen mietiskellään seuraavia kinkereitä.
"Vaaleanharmaa. Mittasuhteiltaan riittävä. Keskikokoa hieman pienempi. Pää saisi olla kauttaaltaan pidempi. Tiivis, jäntevä runko. Hyväasentoiset vahvat raajat. Hieman pehmeä turkki. Häntä saisi kiertyä vielä enemmän reidelle. Normaali luonne ja liikunta."
Juhlapäivää vietettiin näyttelytreeneissä ja pikku hiljaa käytöstavat näyttelyitä silmällä pitäen alkavat löytyä. Ensi viikonloppuna käydään pyörähtämässä ensimmäisen kerran tuomarin edessä. Saa nähdä mitä tuleman pitää...
Vielähän tuo on ulkonäöltään ja käytökseltäänkin kovin pentumainen, mutta enemmän olisin huolissani mikäli se olisi jo kehitykseltään aikuinen ja "valmis". Pieni Innaliini!
Päätimme tämän vuoden kisakauden eilen oman seuran järjestämissä kisoissa. Tuomarina oli Minna Räsänen, joka oli meille tuttu uramme toisista kisoista. Ilmoitin Aavan vain kahdelle agilityradalle, koska hyppäriltä meillä on jo LUVA.
Koskaan aiemmin en ole kisoja jännittänyt montaa päivää ennen h-hetkeä. Nyt oli kuitenkin paljon mielessä asioita, jotka saivat polvet tutisemaan. Reilu 1,5 kuukautta treenitaukoa ja viimeisen ykkösluokan nollan tavoittelu. Siinäpä kerrakseen jänskättävää...
Lisäjännitystä loi lähtölista, jonka mukaan starttasimme A-radalle ensimmäisenä minikoirakkona. Onneksi medit ja maksit olivat ennen minejä. Täältä tarkempiin tuloksiin.
Jännitin aivan kauheasti A-radalle mennessä, minkä koirakin vaistosi ja karkasi radalle. Sain ohjat käsiini ennen kolmatta hyppyä valssaamalla. Aavalla oli ihan uskomaton draivi päällä ja ohjaaja sai totisesti pistää töppöstä toisen eteen. Vitosesteellä jätin Aavan epähuomiossa selän taakse ja se juoksi perässäni puomin ohi. Korjatessani Aava koski puomin ylösmenokontaktia kääntyi takaisin ja vasta sitten lähti suorittamaan sitä. Tästä episodista siis yhteensä 10rv. Lisäksi puomin jälkeisen putken jälkeen se kävi tuomaria tervehtimässä, josta ei virheitä, mutta paljon hukkaan heitettyä aikaa.
Siitä huolimatta olen erityisen tyytyväinen tähän rataan, sillä teimme tähänastisen kisauran parhaimmat kepit!! Putket sujuivat myös hienosti ja sijoituttiinkin virheistä huolimatta.
B-radan alussa Aava oli paremmin kuulolla ja malttoi odottaa lähdössä. Tehtiin nolla rataa aina kepeille asti, kunnes ohjasin huonosti ja vedin Aavan toiseen väliin. Keppien jälkeen jätin koiran jälleen selkäni taakse ja siinäpä oli tilaisuus Aavan vetästä väärään päähän putkea. Koirasta, jolle putkiinmenot oli ohjauksen takia hankalia, on tullut hienosti putkiin (itse)ohjautuva.
Hylsystä huolimatta olin tähänkin rataan tyytyväinen, koska näin miten kivaa koiralla oli pitkästä aikaa, millä innolla se työskenteli ja virheet olivat vain ja ainoastaan ohjaajan syytä.
Katsottaessa alkuvuoden ja loppuvuoden kisoja videolta ei uskoisi, että
sama koirakko on kyseessä. Niin paljon menty tämän vuoden aikana
eteenpäin, ja suurimmat kiitokset tästä kuuluu koutseillemme!
Vuoden alussa asetin meille tavoitteen "hullua tai ei, 2-luokkaan!". Siinä vaiheessa tavoite tuntui melko kaukaiselta haaveelta, mutta niinpä vaan 2 LUVAa napattiin ja viimeistä ykkösluokan nollaa lähdetään havittelemaan ensi vuoden puolella. Vaikka nolla odotuttaa vielä, laskin, että vuoden aikana käytiin 8 kisat, joissa 7:ssa päästiin palkinnoille (3:ssa kisoissa useammalla radalla). Lahjakortteja onkin hyvä nippu odottamassa ensi vuoden kisoja.
Valitettavaa taas todeta, että en taaskaan saanut ajoissa tätä postausta kirjoitettua ja se tulee ulos vasta nyt. Parempi myöhään, kuin ei milloinkaan...
Agilityn syyskauden vikat treenit olivat lokakuun alkupuolella. Syyskausi jäi siis lyhyeksi lähtiessäni suorittamaan työharjoittelua kauas kotimaisemista. Aavaa en valitettavasti mukaani voinut ottaa, joten se elelee kotikotona. Loppuvuonna emme näin olleen käy viikottaisissa treeneissä.
Täten on tullut myös tauotettua agilityä. Alunperin oli tarkoitus kisata useammat kisat loka-marraskuussa, vaan suunnitelmat muuttuivat ja edessä on yhdet kisat tämän vuoden puolella. Katsellaan sitten kevätkaudella uudelleen.
Koska treenikausi päättyi aikaisin, kokoan tärkeimpiä treeneissä tapahtuneita asioita.
Kepit joka treeneissä meni ongelmitta, ohjasin kummalta puolelta tahansa. Kepittelyn nopeutuu Aavan saadessa kehuja ja kannustusta.
Irtoaminen parantunut huikeasti. Enää ei tarvinnut olla putkensuulla heittämässä koiraa putkeen, vaan se haki sen jo useamman metrin päästä saadessaan selkeän ohjauksen.
Kontakteilla (puomin alastulo) ajoittain ongelmia. Runsaalla palkkaamisella päästy parempaan suuntaan.
Kaiken kaikkiaan syksy meni älyttömän hienosti agilitysaralla. Kepit on pieni peikko vieläkin. Ne sujuvat moitteitta, kunhan vain alkuun pääsee. Ilmeisesti en osaa ohjata keppien alotusta riittävän selkeästi ja Aavan on vaikea hakea niitä. Monilta virheiltä olisi vältytty mikäli ensimmäinen väli löytyisi sujuvasti.
Hallilla treenatessa tuntui, että Aavalle on tullut hirveästi lisää vauhtia, mutta voi olla että seinien sisällä treenaminen aiheutti kyseiset tuntemukset. Huippuahan se tietysti olisi, jos vauhtia olisi entisestään tullut lisää.
Nyt vaan peukut pystyyn, jotta saadaan kevätkaudelle treenipaikka, ja päästään takaisin treenien pariin hiomaan keppialoitukset sun muut kuntoon ja kehittämään taitojamme.
Innaliinille ikää 4 kuukautta. Paljon se on kasvanut. Tassut ovat jättimäiset, pää pieni ja takakorkeuttakin runsaasti. Odotettavissa siis vielä ulkomuodon muuttumista jämptimäisemmäksi...
Samalla kun kävin moikkaamassa pientä potilasta, näin pitkästä aikaa myös penskaa. Hienosti se on oppinut pennun perustaitoja, vaikka hieman ilkikurinen tuppaa olemaan. Ulkona irti ollessaan, tekee toisinaan juuri niin kuin haluaa eikä tottele luoksetulokäskyä, vaikka sen jo pienestä pitäen on hiffannut. Keskisormi pystyssä hokee mielessään "hää hää, ettepäs saa mua kiinni".
Lähes kaksi vuotta leikkauksen vaatineesta onnettomuudesta ja Aava tulee jälleen kipeäksi. Oksentaa, ei pysty asettumaan aloilleen ja on selkeästi kipeä. Tiedossa oli elläreissu. Epäiltiin suolitukosta.
Aava rauhoitettiin ja suolisto kuvattiin. Kuvissa ei onneksemme näkynyt vierasesineitä ja vaikutti muutenkin normaalilta. Vatsanalue myös palpoitiin, eikä siinäkään tullut esiin mitään normaalista poikkeavaa. Aavasta otettiin verikokeet, jotta saatiin varmistettua, ettei kyseessä ollut haimatulehdus. Arvo oli hieman yli viitearvon, muttei silti hälyyttävä. Diagnoosina vatsalaukun tulehdus. Silmässä huomattiin olevan verenpurkauma (joku kepukka tökännyt...?), johon saanut silmätipat.
Aava nesteytettiin ja se sai antibioottikuurin ja lisäksi kourallisen phv- ja happolääkkeitä. Mukaan saimme myös ruokailua koskevat ohjeet. Alkuun riisi-kana-linjalla ja siitä sitten pikku hiljaa takaisin normaaliin.
Aavan toipuminen on lähtenyt suhteellisen hyvin käyntiin. Toisinaan ruoka pulahtaa ulos ja aiheuttaa sen vuoksi hirmuista nälkää pienessä eläjässä.
Sairastumisen, rauhoituksen ja ab-kuurin vuoksi jouduimme pakolliselle sairauslomalle, ja kaavailemani kisat jäävät nyt käymättä. Aavan ehdoilla mennään, sen terveys on tärkeintä!
Mikäli toipuminen sujuu hyvin, harkitsemme käyvämme parit kisat varoajan umpeuduttua vielä ennen vuoden vaihdetta. Treenitauolla joka tapauksessa ollaan loppuvuosi minun suorittaessa työharjoittelua kaukana kotikontuja.
