Kesäpäivien viettoa

Taas kerran postaus jäi lojumaan liian pitkäksi aikaa, siitä yksinkertaisesta syystä, etten saanut vanhalla kaatumispisteessä olevalla koneella kotikotona kuvia käsiteltyä. Vihdoinkin töiden antaessa periksi pääsin kotiin kunnon koneelle ja näinpä tämäkin ongelma ratkaistu.

Kesää on vietelty enemmän ja vähemmän koirien kanssa puuhastellen. Omat päiväni kuluvat suurimmaksi osaksi töissä. Harvat vapaapäivät mielellään kuluttaa tekemällä juttuja, mitä työpäivinä ei ehdi tekemään.

Suurempia raportoinnin aiheita ei ole hetkeen tapahtunut. Käydään viikoittaisissa treeneissä ja touhutaan kotipihalla.

Treenit on menneet päänsääntöisesti hyvin. Olen kuitenkin huomannut, ettei työpäivän jälkeen treenatessa oma vireystila ole parhaimmillaan, joka sitten suoraan on vaikuttanut koiran tekemiseen. Valitettavan usein juuri meidän treeniaikaan alkaa sataa kaatamalla, mikä tietysti verottaa vauhtia vesi-inhosta kärsivältä koiralta. Epäilyistäni huolimatta radat on pääsääntöisesti saatu tehtyä yllättävän hyvin vesisateesta huolimatta. Joskus jopa kepitkin on onnistuneet paremmin, kuin ilman sadetta.

Hassua, miten sitä elää fiiliksen mukaan. Heikommin menneiden treenien jälkeen olen monesti päättänyt lopettaa kisaamisen, vaikka kisoja olisi kuinka katsottuna. Seuraavalla kerralla treenit useimmiten sujuvat lähes täydellisesti ja sen fiiliksen innoittamana olisin ilmoittamassa Aavan jokaisiin tulossa oleviin kisoihin, jos se olisi vaan mahdollista.

Turhauttaa, kun haluaisi päästä tavoitteisiin nopeasti, kaikki-mulle-heti-nyt-ihminen kun olen. Pienestähän se meillä on kiinni, ja kun palaset kunnolla loksahtaa paikoilleen, niin tavoitteisiinkin päästään. Meillä se vaan vaatii hieman enemmän kärsivällisyyttä ja aikaa.

Loppuun vielä salaperäinen lause: uudet tuulet puhaltavat elämässämme. Siitä lisää myöhemmin, pysykää kuulolla!

Heinäkuun mölleilyt

Oma seura järjesti eilen epikset, jonne sitten vapaapäivän iltaa lähdettiin kuluttamaan. Keli suosi ja sen myötä osallistujakin oli melko paljon. Palkintoja ei näissä karkeloissa jaettu, ja siksipä kisaavien radan tuloskin jäi hieman hämärän peittoon.

Osallistuin Aavan kanssa sekä mölli- että kisaavien radoille. Molemmat radat olivat mukavasti suunniteltuja, suoraviivaisia ja helppoja. Tossua sai tosissaan laittaa toisen eteen.

Ekalla eli mölliradalla starttattiin Aavan kans viimosina. Neiti ei olisi millään malttanut odotella hiljaa, kun näki toisten koirakoiden suorituksia odotusalueella. Odotuksen aikana olleesta malttamattomuudesta huolimatta se jäi hienosti odottamaan lähtöön. Rata oli lähes täydellinen nelosputkea lukuun ottamatta. Etenin itse liian aikaisin lähettämään putkeen ja jouduin himmaamaan vauhtiani samalla eri suuntaan siirtyen, joten vedin koiraa hieman mukanani, eikä putkeen meno ollut sujuva. Virheitä kuitenkin nolla!

Kisaavien radalla virheitä sateli ainakin puomin alastulokontaktilta ja kepeiltä. Todennäköisesti myös pari kieltoa 4 ja 14 putkilta. Nelosputkelle tullutta kieltoa en ymmärrä vieläkään. Luultavasti käsky tuli liian myöhään. Tarkoituksena oli tehdä vielä 12 ja 13 esteiden välissä persjättö, mutta keppisekoilu sekoitti ajatukset ja myöhästyin pahasti. Silti olin ihan tyytyväisin mielin molempien ratojen jälkeen. Lämpöisestä kelistä huolimatta vauhtia riitti molemmille radoille.

Seuraavan kerran olisi tarkoitus epistellä 6.8., kun oma treeniryhmä on järjestelyvastuussa.

Kesä kotikulmilla

Syystä tai toisesta tämä postaus unohtui lojumaan luonnoslaatikkoon. Joka tapauksessa muutama viikko on nyt totuteltu asustelemaan taas kotikotona. Kesätöiden takia oleskelen täällä, jotta työmatkakin olisi lyhyempi.

Aava on onnensa kukkuloilla, kun pääsee illalla luvan kanssa köllähtämään kainalooni. Kun ei tarvitse olla pitkiä aikoja yksikseen ja kun on joku, joka järjestää muutakin aktiviteettia, kuin palloleikkiä. Tai, en ole varma tuosta viimeisestä, nimittäin pallo sytyttää neitoa enemmän, kuin takapihalla olevat agilityesteet.

Pikkusen hymmyilyttää

Aava on juoksunsa juossut, ja parin viikon takaisissa agilitytreeneissä päästiinkin jo ihan tosissaan treenaamaan. Tehtiin tämän vuoden SM-kisojen minien karsintarataa, ja voi miten iloinen olin Aavan vauhdista ja tekemisestä ylipäätään. Pieniä, ohjaajan tekemiä mokia lukuun ottamatta meni todella hienosti. Ja ne kepit! Kotitreeni on tehnyt tehtävänsä ja vihdoin Aava osaa hakea sen oikean keppivälin ja lähteä kepittelemään mukisematta. Se ei vaan kestä sitä, että jään jälkeen ja niinpä minun pitää olla näyttämässä sille ajoissa ensimmäinen väli pitäen koko ajan liikettä yllä ja juosta pikkuisen edellä. Vauhtikin vielä kepeiltä puuttuu, mutta luulempa, että sekin löytyy kun riittävästi reenaillaan...

Aavaa ohjatessa olen oppinut miten tärkeä merkitys ohjaamisessa on jalkojen asennoilla. Vaikka käytän ohjaamisessani myös kättä, on se tavallaan vaan tukena, koska Aava seuraa lähes yksinomaan vain jalkojeni liikkeitä. On ihan turha yrittää kädellä huitoa suorittamaan estettä, jos jalat osoittavat väärään suuntaan.

Kontakteilla olen viime aikoina huomannut pientä loikkimista, varsinkin puomin alastulolla. Niitä ollaankin treenattu uusin vinkein ja saatu jo pikku hiljaa tuloksiakin aikaan. Kisahinku on hirmuinen, ja kovasti tekisi mieli lähteä taas kisaamaan. Joitain tulevia lähialueen kisoja olenkin vilkuillut, vaan harmikseni vuorotyö aiheuttaa omat ongelmansa.

Sadepäivä

Hätä alkaa olla kova. Avonaisesta ikkunasta nuuhkaisen raikasta kesäilmaa ja totean, nyt on aika lähteä. Vinkaisen merkiksi emännälleni. Hän tajuaa merkkini ja alkaa pukea. Istun ja odotan ovella. Ovi aukeaa ja pinkaisen riemuissani hihnan verran rappukäytävään emäntäni tullessa perässä. Alaovella olen vielä riemuissani, mutta tajuan tilanteen vasta päästessäni ulos. Vesisade.

Lähden inhosta huolimatta tepsuttamaan, sillä hädälleni on tehtävä jotain. Sisälle kun ei saa tehdä. Sade vain yltyy, mutta yritän olla ajattelematta sitä. Lirautan pikapisut puunjuurelle. Katson tilanteen olevan sen verta vakava, että on parempi kääntyä takaisin kotiin. Parinsadan metrin matka ulko-ovelle tuntuu pitkältä.

Kotiinpäin tepsuttaessa tuskaani lisää kovan tuulen voimasta lisääntyvä sade. Korvat luimussa, silmät sirillään painelen menemään. Vihdoin sisälle päästyä huokaisen. Nuolaisen tassuni kuivaksi ja ravistan ylimääräiset vedet. Ravistan vielä toisen ja kolmannenkin kerran. Sitten lähden kohti ihanaa mattoa, johon voin pyyhkiä ja kuivata itseni. Voi tätä riemua. 

Lopuksi käyn nukkumaan pienenpienelle sykkyrälle omalle tyynylleni eteiseen. Huh, olipa seikkailu.

 

En muute varmaa lähe enää ulos

Seuraavan uloslähdön aikaan vilkaisen emäntääni silmiin. Hän vannottaa, että sää on jo parempi. Kuulemma aurinkokin paistaa. Jotta varmistuisin asiasta, nuuhkaisen ulko-oven katoksen alla ilmaa. Mielestäni ilma on vielä liian kostea.

Emäntäni saa houkuteltua minut liikkeelle. Samaan aikaan muistan hätäni. Totean, että sää alkaa kuitenkin olla siedettävä. Nautin auringon säteistä täysin siemauksin. Nyt ei ole kiire. Ehdin hyvin jättämään viekottelevat hajuni ympäristön uroskoirien iloksi. Matka jatkuu kesäilmaa nuuhkutellen ja kotona minua odottaakin kupillinen maukasta aamupalaa. 

Mietin, kunpa kesä olisi aina tällainen. Saisi kuunnella lintujen viserrystä, tepsutella kaikessa rauhassa samalla nuuhkien, lämmöstä ja auringosta nauttien. Liian kuuma ei tarvitsisi olla.

Hormonit hyrrää

Meidän tytöt juoksee. Moona oli ehtinyt aloittaa juoksunsa aiemmin ja sai Aavankin hormonit hyrräämään. Luulin Aavan juoksun olleen ns. hiljainen kiima maaliskuun lopussa, mutta ilmeisesti se ei silloin sitä kuitenkaan ollut, koska se nyt juoksee ihan oikeasti.

Sopivastipa osasi Aava-tyttönen juoksunsa aloittaa heti kisojen jälkeisenä päivänä. Siinä ehkä selitystä myös koiran kisakäytökselle. Lauantaina se ei vielä näyttänyt mitään ulkoisia merkkejä juoksujen alkamisesta, mutta eilen illalla huomasin sen puhdistelevan jatkuvasti itseään.

Täytyy ottaa selvää, miten treenaaminen nyt onnistuu. Kuulemma treenikentän säännöt sanovat yhtä ja käytäntö toista juoksuisten narttujen osalta.

Parit epikset jäävät juoksujen takia käymättä, mutta ehkä ihan hyvä antaa viime kisojen jälkeisen pölyn laskeutua.

Niin on nätisti kepit jonossa. Kyllä nyt kelpaa...

Kotikisojen hyllyttelyt

Kotikisoista Kuopion Sorsasalossa ei siis jäänyt kerrottavaa jälkipolville. Agilityuran pohjanoteeraus, check.

En olisi ikinä uskonut millaisia raivon, häpeän, pettymyksen ja jopa vihan tunteita joudun käymään läpi agilityn parissa. Okei, vaikeetahan meillä aika ajoin on ollut, tunnemylläkkää on käyty läpi ennenkin. Tämä kuitenkin oli kuitenkin jotakin, mitä en koskaan kuvitellut kohdalleni.

Kari Jalonen tuomaroi ykkösien radat. Mielestäni radat olivat haastavia ykkösien radoiksi. Ihan tehtävissä kuitenkin, mutta kun vertaa esimerkiksi viime viikonlopun ratoihin, niin monta mutkaa enemmän sai vääntää. En tykänny!

Aavan näkökenttä oli tänään rajoittunut tuijottamaan vain jalkojani. Se kävi hirveillä ylikierroksilla radoilla eikä malttanut ollenkaan keskittyä. Kepit ontui ja pahasti. Keppien aloitus on se meidän suurin ongelma, mutta tänään se ei lähtenyt ollenkaan pujottelemaan. Osuutensa varmaan oli myös säällä ja ulkokentällä, vaikka siinä ei ole aiemmin ollut ongelmaa. Pahimman ketutuksen hälvettyä avasin videot ja katsoin radat läpi monta kertaa. Omalla ohjauksellani oli osuutensa virheissä (myöhässä, liian edellä, kumarassa, hidasta ohjausta, liikaa varmistelua jne.), mutta suurin osa mielestäni tuli kuitenkin koiran keskittymisvaikeuden takia.

Sää oli tosi inhottava. Koleaan keliin lisättynä kovat tuulenpuuskat ei ollut ihan mieleinen. A-radalla ollessa tuulenpuuska sai aikaan yhden hypyn kaatumisen ja keinu lähti kallistumaan, joten aikaa meni, kun odottelin sen laskeutumista takaisin maahan. Tuomari antoi mahdollisuuden uusintaan.

A-agilityrataa pääsimme kolmannelle esteelle, jossa Aava päätti tulla jalkojeni perässä eikä hypännyt aitaa. Siitä eka kielto. Kepeiltä kielto ja vitonen. Puomin alastulosta vitonen.

Uusin A-radan, koska siihen oli mahdollisuus ja ajattelin, että pahimmat höyryt olisivat haihtuneet ensimmäisellä vedolla. Uusintaradalla oli voimassa edelliseltä vedolta 10rv. Kielto kolmannelta hypyltä, A:n jälkeen koira juoksi jaloilleni, kepeiltä kielto ja vitska. Keinun jälkeiseltä hypyltä kielto, joten hylyllä lopulta päästiin maaliin.

B-hyppärillä heti alussa jostain syystä Aava ei mennyt putkeen. Kasi hypylle suunnittelin takaaleikkausta, mutta Aava kääntyikin ympäri viime hetkellä ja jälleen kepeiltä kielto eli siksipä tästäkin hyl. Tämän radan jälkeen ketutuskäyrä oli niin korkealla, että teki mieli lähteä kotiin, mutta päätin tsempata itseni vielä viimeiselle radalle.

C-agiradalla tuomari puuttui Aavan lahkeessa roikkumiseen ja antoi hylyn. Aava varasti lähdössä enkä kerennyt tekemään kakkoshypylle pakkovalssia ja sittenhän koira oli jaloissa kiinni. Lopussa olin sen verran kypsä koiran touhuun, että päätin lopettaa ohjaamiseni siihen ja käveltiin maaliin.

Ihmettelin ääneen tuota pujottelemattomuutta, niin joku kehotti käyttämään Aavaa fyssarilla jumien tarkistuksessa. Monet koirat kuulemma lopettavat pujottelun kesken, jos ovat jumissa. Jumit voi mahdollisesti olla osasyynä myös viime viikonlopun kisojen renkaiden hajoamiseen. Täytynee siis käyttää jossakin välissä.

Nyt ei olekaan hetkeen tiedossa kisoja lähimailla, jonne olisi mahdollisuus lähteä, joten pakollista taukoa tulee. Jospa treenillä tämä tästä iloksi taas muuttuisi. Keppiteline kotikotiin saatiin valmiiksi, joten nyt päästään kotioloissakin treenailemaan heikkoja kohtia. Näillä näkymin kesän ajan tulen töiden takia viettämään kotikotona paljon aikaa ja pystyn keskittymään paremmin koiriinkin.

Niin lähellä

mutta kuitenkin niin kaukana. Meidän ensimmäinen nolla.

Kisailtiin eilen KPSH:n kisoissa Kurkimäessä, Viiksi-Areenalla. Tuomarina toimi Hilpi Yli-Jaskari. Hän oli suunnitellut oikein mukavat radat ykkösille.

A-radalla pääsimme vain puomille, jonka alastulon yli Aava loikkasi. Kepit oli seuraava murheenkryyni. A ei kestä painetta, joka kisoissa tulee eikä lähde oikein yrittämäänkään pujottelua minun ohjatessa vasemmalta puolelta. Katsokaapa videolta, mikä ero on ohjauspuolella. Loppurata meni ihan hyvin. Minun myöhässä olo muutamissa kohdissa kostautui taas lahkeessa roikkumisena, mutta niistä ei onneksi sakotettu. Tuon keppisähläyksen takia tuli sitä kirottua yliaikaa taas...

Tulos 19,39

B-radalla Aava karkasi lähdössä, mikä ei todellakaan ole sen tapaista. Oikeastaan kaikki lähdöt oli todella huonoja. A ei yhtään malttanut pysyä paikoillaan vaan komensi jatkuvasti. Mur. Kepeille asti meni hienosti. A pysähtyi ennen keppejä, mutta koska ei ollut vielä lähtenytkään pujottelemaan siitä ei virheitä tullut. Harmillisesti varmistaessani puomin alastuloa Aava ajautui huonoon linjaan tullessaan kohti jalkojani, ja hyppäsi renkaan huonosti sillä seurauksella, että se hajosi. Voiko oikeasti olla huonompaa tuuria! Rengas ei meidän agilityhistorian aikana ole ikinä hajonnut, niin eikö nyt sitten, kun nolla olisi ollut kahden esteen päässä. Eihän tämäkään rata ollut sitä kaikista sujuvimpaa menoa, ohjaaja taas vähän myöhässä ja koira roikkui lahkeessa...

Tulos 5, sija 2

C-rata oli hyppäri. Eipä päästy oikein alkua pidemmälle, kun kosahti. Rengas hajosi taas. Mielessäni sitten muutaman ärräpään kirosin. Miten näin voi käydä kahdella peräkkäisellä radalla... Ylläripylläri, keppien aloituksesta tuli se toinen vitonen. Loppurata sitten meni ihan hyvin, paimennusyrityksiä lukuun ottamatta.

Tulos 10, sija 3

Tarkemmat tulokset löytyy täältä

Jälleen tehtiin kolme tulosta, mutta nollat vielä odotuttavat. Lähellä jo käytiin. Sijoille kivuttiin taas, kolmansissa kisoissa peräkkäin.

Poikakaverille laitettu tilaus menemään keppitelineestä, johon saan kotona odottavat aurausviitat tukevasti pystyyn. Lisäksi jo vilkuilin irtovuoroja treeneihin, jotta päästäs treenaamaan nuo kepit kuntoon.

Ostoslistalle on myös laitettava housut, joiden lahkeet ei lepata juostessa.