Sadepäivä

Hätä alkaa olla kova. Avonaisesta ikkunasta nuuhkaisen raikasta kesäilmaa ja totean, nyt on aika lähteä. Vinkaisen merkiksi emännälleni. Hän tajuaa merkkini ja alkaa pukea. Istun ja odotan ovella. Ovi aukeaa ja pinkaisen riemuissani hihnan verran rappukäytävään emäntäni tullessa perässä. Alaovella olen vielä riemuissani, mutta tajuan tilanteen vasta päästessäni ulos. Vesisade.

Lähden inhosta huolimatta tepsuttamaan, sillä hädälleni on tehtävä jotain. Sisälle kun ei saa tehdä. Sade vain yltyy, mutta yritän olla ajattelematta sitä. Lirautan pikapisut puunjuurelle. Katson tilanteen olevan sen verta vakava, että on parempi kääntyä takaisin kotiin. Parinsadan metrin matka ulko-ovelle tuntuu pitkältä.

Kotiinpäin tepsuttaessa tuskaani lisää kovan tuulen voimasta lisääntyvä sade. Korvat luimussa, silmät sirillään painelen menemään. Vihdoin sisälle päästyä huokaisen. Nuolaisen tassuni kuivaksi ja ravistan ylimääräiset vedet. Ravistan vielä toisen ja kolmannenkin kerran. Sitten lähden kohti ihanaa mattoa, johon voin pyyhkiä ja kuivata itseni. Voi tätä riemua. 

Lopuksi käyn nukkumaan pienenpienelle sykkyrälle omalle tyynylleni eteiseen. Huh, olipa seikkailu.

 

En muute varmaa lähe enää ulos

Seuraavan uloslähdön aikaan vilkaisen emäntääni silmiin. Hän vannottaa, että sää on jo parempi. Kuulemma aurinkokin paistaa. Jotta varmistuisin asiasta, nuuhkaisen ulko-oven katoksen alla ilmaa. Mielestäni ilma on vielä liian kostea.

Emäntäni saa houkuteltua minut liikkeelle. Samaan aikaan muistan hätäni. Totean, että sää alkaa kuitenkin olla siedettävä. Nautin auringon säteistä täysin siemauksin. Nyt ei ole kiire. Ehdin hyvin jättämään viekottelevat hajuni ympäristön uroskoirien iloksi. Matka jatkuu kesäilmaa nuuhkutellen ja kotona minua odottaakin kupillinen maukasta aamupalaa. 

Mietin, kunpa kesä olisi aina tällainen. Saisi kuunnella lintujen viserrystä, tepsutella kaikessa rauhassa samalla nuuhkien, lämmöstä ja auringosta nauttien. Liian kuuma ei tarvitsisi olla.

Hormonit hyrrää

Meidän tytöt juoksee. Moona oli ehtinyt aloittaa juoksunsa aiemmin ja sai Aavankin hormonit hyrräämään. Luulin Aavan juoksun olleen ns. hiljainen kiima maaliskuun lopussa, mutta ilmeisesti se ei silloin sitä kuitenkaan ollut, koska se nyt juoksee ihan oikeasti.

Sopivastipa osasi Aava-tyttönen juoksunsa aloittaa heti kisojen jälkeisenä päivänä. Siinä ehkä selitystä myös koiran kisakäytökselle. Lauantaina se ei vielä näyttänyt mitään ulkoisia merkkejä juoksujen alkamisesta, mutta eilen illalla huomasin sen puhdistelevan jatkuvasti itseään.

Täytyy ottaa selvää, miten treenaaminen nyt onnistuu. Kuulemma treenikentän säännöt sanovat yhtä ja käytäntö toista juoksuisten narttujen osalta.

Parit epikset jäävät juoksujen takia käymättä, mutta ehkä ihan hyvä antaa viime kisojen jälkeisen pölyn laskeutua.

Niin on nätisti kepit jonossa. Kyllä nyt kelpaa...

Kotikisojen hyllyttelyt

Kotikisoista Kuopion Sorsasalossa ei siis jäänyt kerrottavaa jälkipolville. Agilityuran pohjanoteeraus, check.

En olisi ikinä uskonut millaisia raivon, häpeän, pettymyksen ja jopa vihan tunteita joudun käymään läpi agilityn parissa. Okei, vaikeetahan meillä aika ajoin on ollut, tunnemylläkkää on käyty läpi ennenkin. Tämä kuitenkin oli kuitenkin jotakin, mitä en koskaan kuvitellut kohdalleni.

Kari Jalonen tuomaroi ykkösien radat. Mielestäni radat olivat haastavia ykkösien radoiksi. Ihan tehtävissä kuitenkin, mutta kun vertaa esimerkiksi viime viikonlopun ratoihin, niin monta mutkaa enemmän sai vääntää. En tykänny!

Aavan näkökenttä oli tänään rajoittunut tuijottamaan vain jalkojani. Se kävi hirveillä ylikierroksilla radoilla eikä malttanut ollenkaan keskittyä. Kepit ontui ja pahasti. Keppien aloitus on se meidän suurin ongelma, mutta tänään se ei lähtenyt ollenkaan pujottelemaan. Osuutensa varmaan oli myös säällä ja ulkokentällä, vaikka siinä ei ole aiemmin ollut ongelmaa. Pahimman ketutuksen hälvettyä avasin videot ja katsoin radat läpi monta kertaa. Omalla ohjauksellani oli osuutensa virheissä (myöhässä, liian edellä, kumarassa, hidasta ohjausta, liikaa varmistelua jne.), mutta suurin osa mielestäni tuli kuitenkin koiran keskittymisvaikeuden takia.

Sää oli tosi inhottava. Koleaan keliin lisättynä kovat tuulenpuuskat ei ollut ihan mieleinen. A-radalla ollessa tuulenpuuska sai aikaan yhden hypyn kaatumisen ja keinu lähti kallistumaan, joten aikaa meni, kun odottelin sen laskeutumista takaisin maahan. Tuomari antoi mahdollisuuden uusintaan.

A-agilityrataa pääsimme kolmannelle esteelle, jossa Aava päätti tulla jalkojeni perässä eikä hypännyt aitaa. Siitä eka kielto. Kepeiltä kielto ja vitonen. Puomin alastulosta vitonen.

Uusin A-radan, koska siihen oli mahdollisuus ja ajattelin, että pahimmat höyryt olisivat haihtuneet ensimmäisellä vedolla. Uusintaradalla oli voimassa edelliseltä vedolta 10rv. Kielto kolmannelta hypyltä, A:n jälkeen koira juoksi jaloilleni, kepeiltä kielto ja vitska. Keinun jälkeiseltä hypyltä kielto, joten hylyllä lopulta päästiin maaliin.

B-hyppärillä heti alussa jostain syystä Aava ei mennyt putkeen. Kasi hypylle suunnittelin takaaleikkausta, mutta Aava kääntyikin ympäri viime hetkellä ja jälleen kepeiltä kielto eli siksipä tästäkin hyl. Tämän radan jälkeen ketutuskäyrä oli niin korkealla, että teki mieli lähteä kotiin, mutta päätin tsempata itseni vielä viimeiselle radalle.

C-agiradalla tuomari puuttui Aavan lahkeessa roikkumiseen ja antoi hylyn. Aava varasti lähdössä enkä kerennyt tekemään kakkoshypylle pakkovalssia ja sittenhän koira oli jaloissa kiinni. Lopussa olin sen verran kypsä koiran touhuun, että päätin lopettaa ohjaamiseni siihen ja käveltiin maaliin.

Ihmettelin ääneen tuota pujottelemattomuutta, niin joku kehotti käyttämään Aavaa fyssarilla jumien tarkistuksessa. Monet koirat kuulemma lopettavat pujottelun kesken, jos ovat jumissa. Jumit voi mahdollisesti olla osasyynä myös viime viikonlopun kisojen renkaiden hajoamiseen. Täytynee siis käyttää jossakin välissä.

Nyt ei olekaan hetkeen tiedossa kisoja lähimailla, jonne olisi mahdollisuus lähteä, joten pakollista taukoa tulee. Jospa treenillä tämä tästä iloksi taas muuttuisi. Keppiteline kotikotiin saatiin valmiiksi, joten nyt päästään kotioloissakin treenailemaan heikkoja kohtia. Näillä näkymin kesän ajan tulen töiden takia viettämään kotikotona paljon aikaa ja pystyn keskittymään paremmin koiriinkin.

Niin lähellä

mutta kuitenkin niin kaukana. Meidän ensimmäinen nolla.

Kisailtiin eilen KPSH:n kisoissa Kurkimäessä, Viiksi-Areenalla. Tuomarina toimi Hilpi Yli-Jaskari. Hän oli suunnitellut oikein mukavat radat ykkösille.

A-radalla pääsimme vain puomille, jonka alastulon yli Aava loikkasi. Kepit oli seuraava murheenkryyni. A ei kestä painetta, joka kisoissa tulee eikä lähde oikein yrittämäänkään pujottelua minun ohjatessa vasemmalta puolelta. Katsokaapa videolta, mikä ero on ohjauspuolella. Loppurata meni ihan hyvin. Minun myöhässä olo muutamissa kohdissa kostautui taas lahkeessa roikkumisena, mutta niistä ei onneksi sakotettu. Tuon keppisähläyksen takia tuli sitä kirottua yliaikaa taas...

Tulos 19,39

B-radalla Aava karkasi lähdössä, mikä ei todellakaan ole sen tapaista. Oikeastaan kaikki lähdöt oli todella huonoja. A ei yhtään malttanut pysyä paikoillaan vaan komensi jatkuvasti. Mur. Kepeille asti meni hienosti. A pysähtyi ennen keppejä, mutta koska ei ollut vielä lähtenytkään pujottelemaan siitä ei virheitä tullut. Harmillisesti varmistaessani puomin alastuloa Aava ajautui huonoon linjaan tullessaan kohti jalkojani, ja hyppäsi renkaan huonosti sillä seurauksella, että se hajosi. Voiko oikeasti olla huonompaa tuuria! Rengas ei meidän agilityhistorian aikana ole ikinä hajonnut, niin eikö nyt sitten, kun nolla olisi ollut kahden esteen päässä. Eihän tämäkään rata ollut sitä kaikista sujuvimpaa menoa, ohjaaja taas vähän myöhässä ja koira roikkui lahkeessa...

Tulos 5, sija 2

C-rata oli hyppäri. Eipä päästy oikein alkua pidemmälle, kun kosahti. Rengas hajosi taas. Mielessäni sitten muutaman ärräpään kirosin. Miten näin voi käydä kahdella peräkkäisellä radalla... Ylläripylläri, keppien aloituksesta tuli se toinen vitonen. Loppurata sitten meni ihan hyvin, paimennusyrityksiä lukuun ottamatta.

Tulos 10, sija 3

Tarkemmat tulokset löytyy täältä

Jälleen tehtiin kolme tulosta, mutta nollat vielä odotuttavat. Lähellä jo käytiin. Sijoille kivuttiin taas, kolmansissa kisoissa peräkkäin.

Poikakaverille laitettu tilaus menemään keppitelineestä, johon saan kotona odottavat aurausviitat tukevasti pystyyn. Lisäksi jo vilkuilin irtovuoroja treeneihin, jotta päästäs treenaamaan nuo kepit kuntoon.

Ostoslistalle on myös laitettava housut, joiden lahkeet ei lepata juostessa.

The 11-haaste

Kiitämme Paimenlaumaa the 11-haasteesta! 

1. Millainen on mielestäsi onnistunut treeni?

2. Kuinka koirasi palkkautuu?

3. Millaisella vaatetuksella useimmiten lenkkeilet?

4. Suositko aktivointileluja -tai pelejä?

5. Mikä on paras koiriin liittyvä tuotehankintasi ikinä?

6. Jos saisit ilmaiseksi minkä tahansa koiriin liittyvän tuotteen/koulutuksen, mikä se olisi?

7. Kuinka koirasi matkustaa?

8. Missä voisit mielestäsi kehittyä koiranomistajana?

9. Onko koira koskaan purrut sinua?

10. Pidätkö koiraasi paljon vapaana?

11. Mitkä ovat koirasi ulkonäön heikkoudet ja vahvuudet?

1.  Hyvänmielen treeni, jossa sekä koiralla että omistajalla on hauskaa,  ja että koirakon yhteistyö toimii. Treeni, jonka jälkeen ei voi muuta, kuin hymyillä.

2. Nameilla. Mitä parempi herkku, sitä tyytyväisempi koira. Toki myös kehut on tärkeässä roolissa, mutta ensijainen palkka on nami. Agilityssä käytössä on erikoisherkut, joita ei muulloin juurikaan tipu: kinkkua/nakkeja/juustoa/lihapullia pilkottuna.

3. Vuoden ajasta ja säästä riippuen. Syksy, talvi ja kevät mennään tuulipuvun housuilla, softshellillä, trikoopipolla ja lenkkareilla. Kesällä sitten kevyemmin sortseissa ja t-paidassa tms.

4.  Aavalla on pari aktivointilelua. Perus-Kong on nykyisin liian helppo, mutta synttärilahjaksi saamaansa aktivointiluuta järsii mielellään.

5. Jaa-a.. Vaikea miettiä yhtä, joka ois ylitse muiden. Sanoisin, että agilityesteet, mutta ne ei varsinaisesti ole tuotehankinta, koska itse tehdyt ja tarvikkeetkin on "ylijäämää". 

Sanotaan vaikkapa kuljetushäkit (metalli ja kevyt). Niistä on korvaamaton apu kuljetuksen lisäksi myös treeneissä, näyttelyissä ja kisoissa tms. Aavan Pomppa on myös ollut mielestäni hyvä hankinta, vaikkei käyttäjä siitä itse kovin pidäkään.

6. Agilitykoulutus!

7. Pääsääntöisesti häkissä/koiraverkon takana auton takakontissa. Lyhyemmillä, muutaman kilometrin matkoilla Aava mielellään istuu etu- tai takapenkillä kurkkien samalla ikkunasta maisemia. Monesti et ehdi itse autoon, kun jo innokas matkustaja odottaa. Varmistaa tällä tavalla sen, ettei häntä vahingossakaan unohdeta.

8. Olen tehnyt virheitä, joita en tule toistamaan seuraavan koiran kohdalla. Joissain asioissa olen antanut liikaa periksi pentuaikana ja sehän on tietysti kostautunut nyt myöhemmin. Ärsytyskynnykseni on välillä erittäin matala, josta erityisesti Aava kuumuu ja siinäpä sitten molemmat komennamme toisiamme yhtä aikaa.

9. On. Koskaan ei kuitenkaan pahasti. Ollessani neljävuotias oli edesmennyt labradorimme oli innokas pentu, joka päätti keskenään pihalla ollessamme napata muutaman naskalin jäljen ranteeseeni. Pintanaarmuja pahempaa ei kuitenkaan käynyt, eikä koirapelkoa jäänyt.

Muutamat mustelmat on pohkeisiin tullut Aavan paimennusyrityksistä. Onneksi tuostakin tavasta on päästy pois, toisinaan enää lahkeet/kengät kiinnostaa *koputtaa puuta*

10. Hirvikoiria riistavietin takia luonnollisestikin vain irtipitoaikana metsässä. Aava on hihnassa lähinnä kaupungissa ollessa, yleisillä paikoilla, kotikotona yleisillä teillä lenkkeiltäessä, muuten suurimmaksi osaksi vapaana.

11. 

Aksu

Omaa silmää miellyttävä koko, väri ja yleisilme. Voisi olla hieman kookkaampi ja jykevämpi.

Aava

Kaunis ilme ja persoonallinen ulkomuoto. Saisi olla himppu jykevämpi kokonaisuudessaan, etuosa paremmin kehittynyt ja kyynäret tiiviimmät.

Moona

Kaunis, vaaleanharmaa väritys. Pää on epätyypillinen "lanttupää".

Laiskuuttani heitän haasteen vaan muutamalle blogille, mutta muutkin saa vastata oman mielenkiinnon mukaan!

Kirsula
Otso ja Etta 
Länsigöötanmaanpystykorva Aslak

1. Minkä rotuisen koiran ottaisit, jos et saisi valita nykyisiä rotujasi?
2. Miksi juuri se rotu?
3. Mitä lajeja haluaisit kokeilla koirasi kanssa?
4. Millainen on/olisi unelmien koira?
5. Mitä lajeja olet koko koirahistoriasi aikana kokeillut?
6. Miten ruokit koirasi?
7. Minkä ikäinen olit hankkiessasi ensimmäisen koirasi?
8. Pelottavin koiriin liittyvä muistosi?
9. Entä paras?
10. Kuka tai mikä sai kiinnostumaan koirista?
11. Millainen on tyypillinen päiväsi koirien kanssa?

Kevätkausi taputeltu

Syys- ja kevätkauden treenijakso on nyt takana. Tunteet ovat heilahdelleet laidasta laitaan niin koiralla kuin ohjaajallakin kauden aikana. Suurimmaksi osaksi ollaan kuitenkin pysytty niissä positiivisissa.

Suunnitelmana oli, jos Aava olisi aloittanut juoksunsa ajallaan, pitää huhtikuun ajan kisataukoa ja päästä toukokuussa ns. vapaasti kisaamaan, ilman "nyt-se-alottaa-juoksut" pelkoa. Merkit juoksujen alkamisesta oli maaliskuun lopussa selvät, mutta silti ne ei vieläkään ole tulleet. Saas nähdä päästäänkö kisaamaan lähiaikoina ollenkaan. Pakollista taukoa tulee agilityyn (paitsi kotiaksaan) muutenkin jossain vaiheessa, kun kesätreenit on kentällä, jossa ei juoksuisella nartulla saa treenata. 

Voihan jurrrrkele!

Kevätkauden tähtihetkinä mainittakoon vielä näin erikseen

• Paluu kisakentille
• 2x palkinnoille, vaikkei kisakirjaan merkintöjä tullutkaan
• Ensimmäinen kisanolla epiksistä

Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen kevätkauden kulkuun, vaikka välillä on niitä huonompiakin hetkiä ollu. Ihana treeniryhmä, ihanat koutsit! Ilman heitä ei me oltais tässä pisteessä enkä varmaan olisi kisailemaankaan lähtenyt.

Paljon tuli koirasta ja sen kommervenkeistä opittua tämän kevään (ja myös syksyn) aikana. Parhaimmat onnistumiset saadaan aikaan toisella (ja kolmannella) kierroksella, kun se jaksaa keskittyä eikä käy hirveillä ylikierroksilla. Tosin se väsyy älyttömän nopeasti, joten pitää osata vetää oikeasta narusta oikeaan aikaan, mikäli sille haluaa jotakin saada korvien väliin.

Treenipäiväkirjaa selatessa huonommat jaksot treeneissä on osunut alkuvuoteen ja eikä nyt loppukevään treeneistä merkintöjä heikommin menneistä treeneistä ole.

Viimeisimpiä merkintöjä lukee hymyssä suin: "hienoa putkiin irtoamista ja vauhtia" "vauhdin hurmaa" "hyvä vauhti" "mahtavia keppejä" "kepit eri kulmista hienolla vauhdilla"...

Kesäkauden treenejä odotan mielenkiinnolla, koska ikinä ei olla treenattu ulkokentällä. Kisattu on kylläkin, eikä siinä mitään ongelmaa. Toivon mukaan koiran motivaatio säilyy treenatessakin. Lisäksi saamme uudet koutsit, joista toinen on minulle ennestään tuttu, vieläpä göötisti! Hänellä varmasti on kokemuksia myös gööttien huonoista puolista agilityssä ja osaa neuvoa meitä juurikin göötistin näkökulmasta.

Ja jottei totuus unohtuisi.. Olenpa minä kaunis!

Nimpparisankarit

Maanantaina Akseli vietti nimipäiväänsä. Keskiviikkona oli vuorossa Aava, joka pääsi ensimmäistä kertaa viettämään nimipäiväänsä. Siksipä tämän erikoisen päivän johdosta halusin muistaa oikein kunnolla molempia sankareita. Toki ennen tätäkin Aavaa muistettiin virallisen nimen mukaan Aunen päivänä.

Hauska muuten, että Aavan nimipäivä on 25.3. eli päivälleen kuukauden päästä syntymäpäivästä!

Juhlinnat sujuivat herkkuja kuolaten ja niitä maistellen. Parit nimpparitanssitkin vedettiin ja lisäksi Aksu totesi Aavan juoksun alkavan päivänä minä hyvänsä.

Rakkaimmat ikiliikkujat Aava-Vaava ja Akseli-Nakseli