Puolitoista viikkoa sitten lauantaina Aava vietti lämmintä kesäpäivää mökillä riekkuen koirakaverin kanssa. Illasta alkoi veden älytön litkiminen (Aavahan ei juurikaan ole juonut vettä viime syksyn leikkauksen jälkeen, ja nesteitä on pääsääntöisesti annettu ruuan kera) ja sen pulauttalu. Pulauttelu jatkui vielä sunnuntaina, mutta koska tilanne ei ollut hälyyttävä päätettiin jatkaa kotikonstein hoitamista. Maanantai-aamuna Aava oli selkeästi virkeämpi, mutta edelleen vaisu, joten varasin ajan eläinlääkärille.
Lääkärissä Aava nesteytettiin ja pahoinvointilääkittiin pistoksella. Se sai antibioottikuurin mahdollisen ruokatorven- ja nielutulehduksen hoitoon (ääntä ei juurikaan lähtenyt). Lisäksi syksyllä käytettyjen närästyslääkkeiden antamista jatketaan nyt kuurina.
Todennäköistä on, että Aavan mahaportti on niin löysä, että mahanestettä pääsee nousemaan ruokatorveen, joka taas aiheuttaa närästystä ja sen takia oksentelua. Eläinlääkäri suositteli mahdollisimman tasaista elämää, ei suurempia iloja eikä suruja.
Aava on alkanut myös hoivaamaan vinkuleluaan, joka ei ennen ole ollut kovin tärkeä. Jos vinkua vinguttaa Aava kiiruhtaa hädissään katsomaan mikä on hätänä, ottaa lelun suuhunsa ja pudottaa varovasti lattialle ja kääntää selälleen ikään kuin huolehtiakseen lelun tarpeista. Lisäksi se välillä peittää leluaan mattoon, peitteisiin ja sohvatyynyihin.
Ihmetyttää, koska Aavalla ei ole koskaan ollut valeraskauksia ja nuo oireethan viittaavat siihen. Äiti heitti myös ajatuksen, että voikohan antibioottikuuri vaikuttaa tuolla tavalla, koska oireet alkoivat pari päivää kuurin aloituksesta...
Tämän episodin takia välistä jäi tällä kertaa niin epikset kuin hierontakin, mutta ehtiihän tuota...
