Vietin viikonloppua jälleen kotikonnuilla. Eilen isäni ehdotuksesta päätettiin tehdä pieni luontoretki. Eipä mikään turha retki ollutkaan, kun samalla reissulla nähtiin ainakin fasaani, jänis ja hirvi.
Tarkoituksena oli siis viedä eräälle hirvien nuolukivelle uusi kivi. Kuinka ollakaan tolppa, jossa kiven olisi tarkoitus olla, olikin katkennut. Jätettiin silti kivi korkeamman kannon nenään odottamaan syöjiään.
Piipahdimme samalla toisellakin kivellä. Pois kävellessä huomasin sivusilmällä, jonkun vaalean vilahduksen ja kääntäessä katseeni äkkisin sen olevan pupu. Lähdettiin tarkoituksella kävelemään jäniksen jäljille, koska halusimme katsoa Aavan reaktiota tuoreeseen jäniksen jälkeen.
Ensimmäisellä kivellä käydessä Aava äkkäsi vähän vanhemman jäniksen jäljen ja lähti hulluna seuraamaan sitä. En olisi koskaan uskonut näkeväni päivää, jolloin tuollainen laumapaimen kuin Aava on, lähtisi näköetäisyyttä kauemmas. Sieltä se kuitenkin iloisesti viipotti tulla takaisin ilman erillisiä käskyjä.
Tuoretta jälkeä piti nuuhkia tarkemmin, jolloin meno ei juoksuksi asti yltynyt. Ja kaipa myös tuoreet naminami jäniksenpapanatkin olivat hyviä... Oheinen video on kokonaan jälkimmäisestä keissistä.
Kotona Aava rapsutteli päätään ja ajattelin tutkia kaiken varuilta sen turkin. Ja kappas! Kevään ensimmäinen punkki yritti sitkeästi takertua Aavaan, mutta sain sen kuitenkin pois karvoista ennen kiinni tarttumista.
 |
| Kotiin tullessa näytti oikein keväiseltä... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti