Moona-Liisa 4vee!

Moona, Monsteri, Monu, Moona-Liisa täytti eilen jo 4 vuotta. Uskomatonta, vastahan nämä riiviöt tulivat meille....

Luontoretkellä

Vietin viikonloppua jälleen kotikonnuilla. Eilen isäni ehdotuksesta päätettiin tehdä pieni luontoretki. Eipä mikään turha retki ollutkaan, kun samalla reissulla nähtiin ainakin fasaani, jänis ja hirvi.

Tarkoituksena oli siis viedä eräälle hirvien nuolukivelle uusi kivi. Kuinka ollakaan tolppa, jossa kiven olisi tarkoitus olla, olikin katkennut. Jätettiin silti kivi korkeamman kannon nenään odottamaan syöjiään.

Piipahdimme samalla toisellakin kivellä. Pois kävellessä huomasin sivusilmällä, jonkun vaalean vilahduksen ja kääntäessä katseeni äkkisin sen olevan pupu. Lähdettiin tarkoituksella kävelemään jäniksen jäljille, koska halusimme katsoa Aavan reaktiota tuoreeseen jäniksen jälkeen.

Ensimmäisellä kivellä käydessä Aava äkkäsi vähän vanhemman jäniksen jäljen ja lähti hulluna seuraamaan sitä. En olisi koskaan uskonut näkeväni päivää, jolloin tuollainen laumapaimen kuin Aava on, lähtisi näköetäisyyttä kauemmas. Sieltä se kuitenkin iloisesti viipotti tulla takaisin ilman erillisiä käskyjä.

Tuoretta jälkeä piti nuuhkia tarkemmin, jolloin meno ei juoksuksi asti yltynyt. Ja kaipa myös tuoreet naminami jäniksenpapanatkin olivat hyviä... Oheinen video on kokonaan jälkimmäisestä keissistä.

Kotona Aava rapsutteli päätään ja ajattelin tutkia kaiken varuilta sen turkin. Ja kappas! Kevään ensimmäinen punkki yritti sitkeästi takertua Aavaan, mutta sain sen kuitenkin pois karvoista ennen kiinni tarttumista.

Kotiin tullessa näytti oikein keväiseltä...

Melkein kehähenkilö

Allekirjoittanut kävi viime viikonloppuna istumassa Itä-Suomen yliopiston seminaarisalissa Kuopiossa ja samalla imi tietoa, miten olla kehätoimitsija. Nyt sitä oltaisiin pätevöitymistä (harjoitteluja) vaille kehätoimitsija.

Päätin lähteä kurssille siksi, että a) näyttelyissä kuten muissakin koiratapahtumissa talkoilu on mukavaa ja aina voi palata hymyssä suin kotiin, b) kehässä työskentely vaikuttaa mielenkiintoiselta ja mukavalta, ja c) kuulin, että omassa kennelpiirissämme eli Pohjois-Savossa kehätoimitsijoista olisi pulaa.

Kurssi kesti kaksi päivää ja sisälsi myös kielikurssin. Pääosin kävimme läpi näyttelysääntöjä, jotka oli osattava loppukokeessa. Luultavasti niiden näyttelysääntöjen hahmottaminen ja osaaminen auttaa myös kehätoimitsijana toimiessa.. :D Kielikurssilla olin kauhuissani ja totesin, etten ainakaan ensialkuun kirjoita mitään muuta kieltä kuin suomea.

Odotan jo innolla tulevia harjoitteluja. Vielä on paljon oppimista...

Synttärilahjan tarina

Neiti Näpsä eli Aava sai myöhästyneeksi synttärilahjaksi Ikean rotan. Pehmolelun siis. Henkilökohtaisesti halusin testata, onko rotta sitä mitä sen väitetään olevan. Törmäsin nimittäin joskus göötistien keskuteluun, jossa vakuutettiin, että vaikka muut lelut suolistetaan niin Ikean rotta säilyy. Siispä tuumasta toimeen ja Ikeaan.

Aava sai lahjansa viikon myöhässä eli laskiaistiistaina. Kului alle viisi minuuttia, kun rotan takajalassa oli hampaan mentävä reikä. Alle tunnissa keittiöstä kuului huuto, kun Aava oli pistellyt välipalakseen makoisan rotanjalan. Nielaisi sen kokonaisena. Pyytäisin vielä kiinnittämään huomioita siihen, ettei Aava leikkinyt koko tuntia yhtäjaksoisesti vaan välillä kuvioissa oli pallo ja välillä käytiin kerjäämässä rapsutuksia.

Eipä siis kestänyt meidän neidin käsittelyssä tämä rotta. Tuskin ikinä koskaan mikään muukaan pehmolelu...

Hieroja-tädillä

Vietiin eilen naistenpäivän kunniaksi Aava hemmoteltavaksi. Suuntana oli siis maaninkalainen hevostila, jossa oli vierailemassa hevoshieroja, joka on hieronut myös koiria. Sattuman kautta kuulimme tutultamme tästä vierailusta ja varasimme Aavalle ajan.

Hierontapaikka oli mielestäni hieman kyseenalainen, koska Aavan kohdalla se suoritettiin hevostallin viileän varustehuoneen lattialla, jonne äänet kuuluivat selkeästi. Olin olettanut, että koiraa hierottaisiin sellaisessa paikassa, jonne äänet eivät kuuluisi ja olisi muutenkin mukavampi (ja lämpimämpi) rentoutumista ajatellen.

Aava jännitti ja tärisi alkuun paljon. Oudot, uudet hajut ja vieras paikka pisti ison tytön vapisemaan. Melko nopeasti neiti kuitenkin rentoutui ja pysyi paikoillaan. Itse olin koko hieronnan ajan Aavan tasolla ja yritin parhaani mukaan lievittää sen jännitystä ja olla turvana. Aava näyttikin pitävän hieronnasta, vaikka todella kireitä ja selvästi kipeitä paikkoja löytyi.

Alun rauhoittelemisen jälkeen hieroja aloitti etutassujen hieronnalla. Olkavarren lihakset olivat molemmilta puolilta jumissa, mutta kireys alkoi helpottaa pienen hieronnan jälkeen. Hieroja ohjeisti miten kotikonstein voi helpottaa lihaskireyttä olkavarsissa.

Seuraavana vuorossa oli selkä, jota Aava ei tuntunut aristavan yhtään. Hyvä niin, sillä kuulemma monesti lonkkavikaisilla koirilla selkä jumiutuu pahasti. Aavalla ei onneksi ollut niin käynyt.

Selästä siirryttiin takatassuihin, jotka olivatkin sitten jo aika pahasti jumissa. Oikea selkeästi kireämpi kuin vasen. Huonolonkkaisilla reisien jumiutuminen on todella yleistä, varsinkin juuri lonkkanivelen ympäriltä. Reidet olivat selkeästi kipeät ja Aavan nenä oli kiinni hierojan käsissä kun kipeä kohta osui sormien alle.

Vasen puoli avautui melko nopeasti kopeloinnin jälkeen, mutta oikeaan puoleen sai käyttää aikaa runsaasti. Kummankaan puolen lihasjännitys ei tietenkään täysin hellittänyt, vaan suosituksena on, että uusi hieronta olisi noin 2-3 viikon kuluttua ja siitä eteenpäin noin kerran kuussa.

Täytyy kyllä taas todeta miten hienon koiran omistaa. Vaikka silminnähden teki kipeää, niin ei isketty hampailla tai kovisteltu muutenkaan. Kipeän kohdan löytyessä neidin pää kääntyi taakse päin ikään kuin "mitä hittoo sä teet, toi sattuu, mutta silti tää tuntuu hyvältä". Ja lopussakin  kai meinasi vaan tylsyys iskeä ja neiti aloitti juttutuokionsa tyypillisellä purinallaan.

Onneksi olimme hoksanneet Aavan hieronnan tarpeen, koska se todellakin oli ihan aiheellista.

Hasulimies ja Monuli

Synttäripostaus

Meidän pieni prinsessamme Aava täytti tiistaina jo 4 vuotta! Ihan uskomatonta miten aika on mennyt näin nopeasti.

4v. © T. K.

Synttäripostauksen myöhästymisestä voin syyttää lääkehoidon kirjaa, joka piti minut maanantain ja tiistain poissa koneelta. Mutta nyt olisi ensimmäinen AMK:n tentti onnellisesti ohi ja voin vähän aikaa huokaista hiihtoloman merkeissä.

P.S. Aava oli tiistaina ilmeisestikin ymmärtänyt sen olevan jotenkin erityinen päivä. Yleensä se vastaanottaa kotiintulijat innoissaan eteisen lattialle kierien. Tiistaina se oli ollut yksin klo 7-17 ja oli osoittanut mieltään haukkumalla, kun ensimmäinen kotiintulija (isoveli) oli tullut. Sama oli toistunut myös äitini tullessa noin klo 19. Ilmeisesti häntä ei olisi saanut jättää itsekseen niin pitkäksi aikaa ja vieläpä syntymäpäivänä.

Lajitovereita tapaamassa

Kieli poskella

Kävästiin viikko sitten Kuopiossa järjestetyssä gööttitapaamisessa. Mukana oli kymmenkunta pötkylää, joista neitoja oli Aavan lisäksi pieni, neljän kuukauden ikäinen Elli. Aava juoksutti uusia poikaystäviään ympäri yliopiston rantaa ja oli pusujen peitossa kotiin lähtiessämme. Illalla typy oli ollut isän sanojen mukaan "tiltissä" eli uni oli maistunut seuraavana yönä.

Oli mukava pitkästä aikaa nähdä lajitovereita. Toivottavasti näitä tapaamisia järkättäisiin uudelleenkin.

Elli piti huolen, ettei Aavakaan saa pitää taukoja

 

Aava ja Pontus