3.1.2014

Koska muutkin niin mekin

Katsaus vuoteen 2013...

  • Muutin pois kotoa heti yo-kirjoitusten jälkeen ja Aava jäi vanhemmilleni asumaan.
  • Jätimme vakituiset agilitytreenit, ja kävimme kerran (toukokuussa) treenaamassa irtovuorolla. Tauon jälkeen innostuin taas agilitystä ja tarkoituksena oli kisatakin, mutta syystä tai toisesta se vaan jäi..
  • Aavan kesä kului leppoisasti palloillessa.
  • Aava valioitui elokuussa Ristiinassa, 1½ vuoden näyttelytauon jälkeen.
  • Haaveiltiin Aavan omista pennuista.
  • Aava terveystarkastettiin ja tulosten virallistuttua haaveet pennuista haihtuivat.
  • Haaveet Aavan "pikkusiskosta/veljestä" nosti päätään.
  • Lokakuun lopussa Aava pääsi vahingossa syömään hirvenromppeita ja nielaisi luunpalan, joka juuttui ruokatorveen. Aava oli vaativassa leikkauksessa, josta onneksi selvisi ja toipui erinomaisesti.
  • Loppuvuosi kului toipuessa ja kuntoutuessa. Leikkauksesta jäljellä enää muisto masussa ja silloin tällöin ilmenevää kakomista (esiintyy yleensä jos saa liian kuivaa ruokaa ja/tai ahmii sen liian nopeasti.)

 Mitä vuosi 2014 tuo tullessaan...

  • Aava jatkaa toipumista ja kuntoutumista. Painoa saatava pikkuhiljaa lisää.
  • Agilitykentille olisi ainakin omistajalla kova hinku, jospa sekin mahdollistuisi.
  • Jatketaan haaveilua Aavan koirakamusta. Ehkä se jonain päivänä vielä tepastelee pihallamme...
  • Näyttelyissäkin olisi mukava pyörähtää.
  • Opetellaan joitakin uusia temppuja.
  • Toivutaan kuitenkin ihan rauhassa ja mennään Aavan ehdoilla. Tärkeintä meille kuitenkin on, että Aava paranee täysin ja pysyy rakkaana perheenjäsenä vielä pitkään!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti