Kennelliiton tuomio

Maanantaina postiluukusta oli tipahtanu kirje kennelliitolta. Luulin sen olevan kunniakirja valioitumisesta, mutta kuoresta paljastuikin lasku. Röntgenlausunto Ihahhurja Aune. Tiistaina viralliset kyynär- ja lonkkatulokset sitten ilmestyivät koiranetiin, jota olenkin viimeisen 1,5 kuukauden aikana kytännyt päivittäin. Kyynäret 1/1 ja lonkat D/D. Nyt vaan kädet kyynärpäitä myöten ristiin ja toivomaan, ettei kummatkaan alkaisi vaivaamaan!

Prinsessaleikkejä

Aavan kans käytiin taas pyörähtämässä kehässä tänään. Pohjois-Savon Pystykorvakerho järjesti mätsärin, jossa talkoilun lomassa käväisin kehässäkin. Aava aloitti juoksunsa eilen (perjantai 13.) ja alkuun tuntui melko vaisulta eikä edes namit maistuneet. Siitä se kumminkin reipastui ja kehässä käyttäytyi hienosti, mitä nyt pöydällä esiintyminen vähän pelotti, siitä kun on niitä traumoja....

Voi miten onnellinen olenkaan tuosta Aavan kehäkäyttäytymisestä. Ristiinassa ollut mallikas käytös ei siis ollutkaan ohimenevää. :) Aavahan ei koskaan oo käyttäytyny aggressiivisesti kehässä (tai muutenkaan) vaan lähinnä se on ollu semmosta pöljäilyä eli kenkän puremista (paimennus), loikkimista, haukkumista jne. Nykyään se jaksaa hienosti esiintyä, liikkuu hyvin ja jaksaa seistä paikoillaan. Tänään Aava oli pienissä aikuisissa PUNainen ja kilpailuluokassa sijoittui neljänneksi. Kilpailuluokassa tuomari seisotti koiria tosi pitkään ja muutenkin pitkän odottelun jälkeen Aava ei enää jaksanut keskittyä kunnolla ja meinasi rueta näyttämään turhautumistaan haukkumalla, mutta lopetti kiellettäessä.  On se vaan niin ihana!

Uusi aluevaltaus

Innokkaana käsityöihmisenä sain hirveän kipinän tehdä jotakin käsillä. Kipinään varmasti vaikutti opiskelujen aloittaminen Kuopion Talouskoulussa, tarkemmin kotitalousopetuksessa (5kk). Tällä hetkellä nimittäin pyörii käyttö- ja sisustustuotteen valmistus -kurssi. Kurssilla ompelu oli hauskempaa kuin koskaan aiemmin ja ehkä siksi uskalsin lähteä toteuttamaan tätä ideaa.

DA DAA! Tässä se nyt on!

Eikun vaan tilausta menemään ja hidasta toimitusta odotellessa. Tarkoitushan oli tehdä Aavalle panta, mutta ompelun lomassa oli vaikea sovitella pantaa, kun välissä oli 40 km ja niin pannasta tuli himppu liian iso. Aava saa just-ja-just vedettyä päänsä läpi.

Netistä onneksi löyty helppo ja selkeä ohje. Ilman sitä tämä olisi vasta suunnitteluasteella.

Mielelläni lahjoittaisin pannan eteenpäin, sitä vastaavaan tarkoitukseen ettei se jäisi nurkkiin pyörimään. Jos jota kuta kiinnostaa niin yhteyttä saa ottaa ihan rohkeasti ;) Yhteyttä saa ottaa myös jos on kiinnostut hankkimaan koiralleen yksilöllisen pannan haluamillaan väreillä ja materiaaleilla.

Mitat: Fleece-osuus 37cm, pituus ketjuun asti (fleece & nylonnauha-osuus) 42,5cm, koko ympärys (ketju löysällä) n. 53cm

P.S. Aavalla on häntä! Muttei edes kokonaista nikamaa... :D

Edit. 12.9.

Ihanan anopin ihana Sani on pannan uusi omistaja!

Terveystarkki

Hirrveen jännittävää ainakin Aavan mielestä, oli tiistaina kun käytiin eläinlääkärissä tutkituttamassa Aavan silmät ja polvet. Meidän aika oli varattu klo 20, mutta taisimme olla vähän ennen kymmentä takaisin kotona. Kyseessä oli siis joukkotarkastus ja aikataulut olivat ihan hirveästi myöhässä.

Silmätipat; hämärä odotushuone; oudot, uudet hajut ja äänet eivät Aavan mielestä olleet kovin kiva yhdistelmä. Jännitti ja täristytti niiiin paljon, että piti sylkkyyn tulla. Lisäksi se pimeä huone, jossa oli kaks ihan tuntematonta ihmistä ja toinen vielä osoitteli jollakin lampulla silmiin... Kamalaa!

"Oon ihan kauheen vihanen!"
 © J.K.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Silmistä ei löytynyt mitään eikä myöskään polvista. Kennelliittoon lähti siis lausunnot terveistä silmistä ja 0/0 polvista.

Tänään, torstaina siis äiti vei Aavan uudelleen klinikalle ja tällä kerralla typy sai rauhoitus piikin lonkka-, kyynär- ja selkäkuvia silmällä pitäen. Itse en päässyt mukaan koulun takia, edelleen oon harmissani siitä. Siksi en sen enempää reissusta tiedä, kuin että selkä ja kyynäret ovat terveet eikä niistä ole löytynyt mitään, mutta valitettavasti lonkkakuvat on lähteneet eteenpäin Kennelliittoon D:nä. :(

Joskus ajatuksissa vilahtaneet haaveet kultakimpaleen omista vauvoista katosivat kuin tuhka tuuleen. Toisaalta enää viime syksyn jalostustarkastuksen jälkeen en oikein ole jaksanut uskoa siihen, että Aava pentuja joskus saisi. Ja ei saakaan... Toivotaan nyt, ettei tulos muuttuisi Kennelliitossa ainakaan huonompaan suuntaan.

Lääkäri oli kuitenkin sanonut, että elämää voi ja pitää jatkaa normaalisti, kuten tähänkin asti. Liikuntaa koiran pitää saada niin paljon kuin se vaan jaksaa ja ei näytä kipuja. (Agilitykentät alkaa taas houkutella...) Lisäksi Aava oli saanut tassuihinsa hiivalääkettä, kun äiti oli tullut maininneeksi Aavan "lutkuttavan" tassunpohjiaan paljon. Oli myös kysynyt voisiko nuoleminen johtua siitä, että lonkissa on kipua (useinhan koirat nuolevat itseään jos on kipua jossakin), mutta lääkäri oli vain todennut että yleensä se nuoleminen/pureminen kohdistuisi raajoihin eikä tassunpohjiin.

Aava on joka tapauksessa meidän oma pieni rakas! ♥

FI MVA Ihahhurja Aune

Pelonsekaisin tuntein ilmoitin Aavan heinäkuun alkupuolella Ristiinan ryhmikseen. Viime näyttelykäynnistähän oli vierähtänyt 1,5 vuotta. Tuomarina oli vähän gööttejä arvostellut Tapani Pukkila. Miellyttävän tuntuinen tuomari kaikin puolin.

Aikataulukirjeen pudottua postiluukusta ajattelin, että mitenköhän tässä käy. Gööttejä oli nimittäin ilmoitettu huimat 14. Lähdin kuitenkin matkaan ilman minkäänlaisia odotuksia. Toisaalta tietenkin toivoin sitä viimeistä sertiä. Uroksia oli ilmoitettu 7 ja narttuja samanverran.

 

Kehän laidalla odotellessa Aava oli rauhallinen ja tarkkaili kiinnostuneena ympäristöä. Välillä iski tylsyys ja alkoi se Aavalle tyypillinen purina ja haukkuminen. Harmittaa, kun jotkut taisivat saada sen kuvan, että Aava olisi vihainen tms. vaikka se oli vain ja ainoastaan aktiviteetin puutetta. Tyyppi rauhoittui heti normaaliksi kun pääsi käymään vähän kävelemässä.

Meidän esiintymisvuoron koitettua Aava liikkui tosi hienosti, eikä yrittänytkään pomppia tai paimentaa ottamalla kengästä kiinni, kuten yleensä. Helpotuksen huokaus pääsi, kun tuomari julkisti Aavan palkinnon. ERI! Se olisi riittänyt oikein hyvin ja olin siihen tyytyväinen. Kilpailuluokassa Aava voitti luokkansa ja sai SA:n. Paras narttu-kehässä Aava voitti kolme muuta koiraa ja sai sertin ja näin ollen tuli myös Suomen Muotovalioksi! ROP-kehässä Aava jäi kakkoseksi hienolle urokselle ja oli VSP.

Eli päivän tuloksena oli AVO ERI AVK 1 PN 1 SERT VSP FI MVA.

Suurimmat kiitokset kasvattaja-Ellikselle tästä ihanasta kultakimpaleesta!

Palloilua

Eilen käydessäni Maaningalla kuvasin Aavaa palloilemassa. Näin kesäisin se ei muuta tekisikään kuin juoksisi pallon perässä.

Sairastuvalla

Aamulla kännykkäni piippasi viestin merkiksi. Se oli äidiltä Aavan kuvalla varustettuna. Viestin sisältö sai aikaan kylmät väreet.

"Rakas emäntäni! Olen sairas... :( komposti ja suklaa ei yhtäaikaa käy vatsalleni. Olen käynyt lääkärissä isin kanssa, saanut nesteytyksen ja pahoinvointilääkkeen. Ja lääkettä myös kotiin. Olin jo kuivumassa, mutta nyt toipumassa ja huomenna minun pitäisi olla kunnossa. :) t. Aava"

Aava oli siis eilen iltapäivällä käynyt nuoleskelemassa kompostista valuvaa nestettä ja lisäksi todennäköisesti varastanut suklaatakin pienen määrän. Kuulemma aiemminkin on kompostia syönyt eikä siitä ole tullut mitään, joten todennäköistä on että suklaarasialla on voro käynyt. Aamuyöllä oli alkanut oksentaa ja juonut kolme kipollista vettä ja oksentanut ne kaikki ulos. Oli kuulemma ollut tosi kipeänä! Illasta kuitenkin jo vähän virkistynyt ja muutaman lusikallisen haukannut maksalaatikkoa ja raejuustoa. Puhelimessa äidin kanssa ollessani oli pomppinut äitiä vasten ja kerjännyt rapsutuksia. Toivon mukaan tästä nyt selvittäisi pelkällä säikähdyksellä.