Monsteri kävi kokeissa

Moona kun ei näyttelykehissä menestystä niittänyt, niin ainakin käyttöpuoli pitäisi olla suht kunnossa. Hyvin menneen jahtikauden ja Moonan erinomaisien hirvikontaktien johdosta Moona käväisi ensimmäisessä hirvenhaukkukokeessa joulun alla. Virallista tulosta saatiin jänskätä tämän vuoden alkuun, vaikka epävirallisestihan se tiedettiinkin heti kokeen jälkeen. Ylituomarin tuomion jälkeen Moona sai 78,00 pistettä ja AVO1 eli saa kilpailla voittajaluokassa tämän jälkeen. Ensi syksynä neitosella voi siis olla mahdollisuudet haukkua itsensä käyttövalioksi. :)

Aavuska päätti aloittaa juoksunsa parisen viikkoa sitten, joten hirveämmin ei nyt olla touhuiltu, vaikka sisäinen lapsenmieleni haluaisikin mönkimään koiran kanssa tuonne lumihankeen. Niin se talvi tuli sittenkin, onneksi!

Agility.. on välillä tosi kivaa superia ihanaa mahtavaa menoa, mutta kun prinsessa päättää ettei aio käyttäytyä ja totella niin sitä on siltä turha odottaakaan.. Tästä on silti hyvä jatkaa ja katsella mitä tämä vuosi tuo tullessaan.

Taulu

Pistetäänpäs tämä myös tänne blogiinkin..

Voitettuani gööttikuvauskilpailun, joka tuli T.ÄY.S.I.N yllätyksenä, ja gööttilehdestä voittokuvan paljastuttua, äiti kantoi tiistai päivänä neliönmallisen laatikon kotiin. Avasin paketin tietysti heti ja mitäs sieltä paljastuikaan. Aava kultavauva! Toinen yllätys! Taulu kuvasta, jolla voitin kilpailun ja joka koristaa nyt tuolla oman sängyn päässä. Tauluna se näyttää vieläkin paremmalta, kun mitä kamerassa tai koneella. Sitä katsellessa ei voi tulla muuta kuin hyvä mieli :-)

Samalla toivotan vielä kaikille teille OIKEIN ONNEKASTA UUTTA VUOTTA 2012!

Heissan immeiset!

Elossa ollaan, vaikkei meistä nyt vähään aikaan olekaan mitään täällä kuulunutkaan. Stressiväsymyskoulualkavakoeviikko ja mitähän vielä. Ainakin kivoja agitreenejä! En aikonut kirjoittaa pitkää tekstiä, koska videolta saatte katsoa kaiken oleellisen.

Videolla oleva rata on eiliseltä (16.11.), jolloin treenien teemana oli: Kilpailemaan! Voittamaan! eli harjoitteltiin nollien tekemistä vaudikkaalla radalla, joka meillä onnistuikin ensimmäisellä vedolla, vaikka vähän epäilin odotellessani. Treeni vei mehut ainakin ohjaajasta ja ihan hyvin koirakin nukkui viime yön...

Vanhan loppu, uuden alku

Näin voisi todeta meidän agilityuran etenemisessä! Tänään loppui Basics-kurssi ja perjantaina on vielä yhdet keppitreenit. Mutta eipä onneksi hätiä mitiä, sillä ihana koutsimme (joka muuten tykkää tosi paljon Aavasta) ilmoitti uusista valmennusryhmäpaikoista. Ja vieläpä juuri sopivasti, ei tule paljon taukoa! Kyseiset training-valmennusryhmäpaikat ovat kuulemma tosi kiven alla ja jos nyt ei oltais saatu paikkaa, olisi meidän pitänyt odottaa ehkä vuosi, puolitoista.. kuka tietää...

"Tavoitteellinen valmennusryhmä niille, jotka haluavat edistyä. Yksilöllistä ohjausta koiran ja ohjaajan taitotason sekä tavoitteiden mukaisesti. Opitaan käyttämään erilaisia ohjaustekniikoita kilpailutilanteessa." Koirakoulu ACE 

Se olisi tarkotus. Katsotaan mihin pystytään.

Ristiinan ryhmänäyttely

 

Lähdettiin aamulla ilman suuria odotuksia kohti Ristiinaa ja 5 & 4/6 roturyhmien ryhmänäyttelyä. Kahden koiran kanssa liikkuminen näyttelyalueella tuotti hieman hankaluuksia, kun varovainenkin piti olla äidin polven takia. Ikinä ennen siis en ole ollut kahta koiraa samassa näyttelyssä esittämässä. Muistaakseni.

Moonan esiintyminen oli ensin. Jämttejä oli ilmoitettu arvioitavaksi 19. Moonan tulos jännitti. Moonan pää on epätyypillinen, silmät vaaleat... Tavoitteena oli saada H, jota metsämiesten/naisten keskuudessa täällä meillä päin kutsutaan "mehtäsertiksi" eli H:n saatuaan koira voi tulla käyttövalioksi. Jämttit arvioi Esa Ruotsalainen ja antoi Moonalle seuraavan arvostelun: "Keskikokoa pienempi, hyvät mittasuhteet omaava narttu. Hieman lyhytkuonoinen pää, silmät saisi olla tummemmat. Kokoon sopiva runko, hieman lyhyt rintakehä ja pitkä lanneosa. Korkea-asentoinen häntä ja jyrkkä lantio. Siro raajaluusto, hyvät kulmaukset, hyvä karva, väri ja käytös. Liikkeessä puutteellinen takapotku."  NUO H

Vai, että vaaleat silmät :-D

Moonan arvostelun jälkeen, vein Moonan varjossa olevaan häkkiin ja huomasin kentän toisella laidalla olevan gööttikehän alkaneen. Sitten tuli kiire. Aava pois häkistä, panta kaulaan ja kohti kehän laitaa. Urokset olivat menossa.  Kerkesimme onneksi vähän hengähtää ja vetää muutama ravipätkä harjoitukseksi ennen kehään menoa.

Aava oli ainoana nuorena narttuna kehässä ja tuomari Esko Nummijärvi tuli heti aluksi juttelemaan ja kysyi onko minulla ennestään gööttejä ja, että oltiinko Joensuun näyttelyssä. Kysymyksistä päätellen osasin jo arvella jotain vähän suurempaa tulosta. Aava ravasi tosi hienosti pitkään aikaan! Ei ollenkaan jalasta puremista tai tyhjänpäiväistä räksyttämistä. Kummastelin sitä, ettei tuomari arvostellut pöydällä, vaan katsoi hampaat koiran seistessä maassa. Arvostelu kesti pitkään. Odotin hikipäässä, kunnes kehäsihteeri nosti kädessään olevat ERI:n, kilpailuluokan 1 ja vielä SA:n ilmaan. Huhhuh, olipa se tunne. Sitten vaan odottamaan Paras narttu-kehää. Paras narttu-kehässä saatiin juosta kaksi kierrosta ja olin varma, että viimeistään tässä vaiheessa se hermostuu ja alkaa räyhätä, mutta ei. Tuomari sijoitti Aavan neljänneksi ja edellä oli vetsku ja kaksi valioluokassa kilpaillutta, joten... Aava sai SERTIN! Onnen kyyneleet tippuivat silmäkulmista, Aava on esimmäinen ikioma koira, joka on saanut sertin.

Onnen kyyneleet

Esko Nummijärvi: "Rotutyyppi erinomainen. Kevytluustoinen. Hyvin sopusuhtainen narttu, jolla kaunis pää. Pitkä hyvä kaula, hyvä selkä, rinta & raajat. Erinomaiset kulmaukset. Liikkeessä hieman leveä edestä. Liikkuu hyvin. Esitetään erinomaisesti." NUO ERI NUK 1 SA PN-4 SERT

Paimennustaipumusta(ko)

Perjantaina äiti ja Aava tuli hakee mut koulusta ja suoraan lähdettiin ajamaan kohti Kankaanpäätä. Yövyttiin Katjan ja Sakari-veljen luona. Ilta meni kuulumisia vaihdellessa ja rupatelessa pääasiassa koirista, mikä ei liene yllätys.

Pieni jännitys alkoi tulla vähitellen ennen neitosen suoritusta, vaikka liikkeellä oltiinkin vähän sellasella asenteella et käydään ny kattomassa.. ja siltä se meinasi näyttää aluksi.. Aava ei ollu pätkääkään kiinnostunu lehmistä. Söi vaan tyytyväisenä kakkaa. Oltiin jo luovuttamassa, mutta sitten lamppu syttyi, et hei näähä lähtee liikkeelle, ku mä vähä haukun. Neiti paimensi kantturoita hyvän paimennustaipumuksen verran. Tulos tuli vähän puun takaa, vaikka meitä ihmisiä se välillä haluaakin vähä näpsiä nilkoista. Ja testaajanahan toimi Örjan Skoglund Ruotsista.

Seuraavana vähän videon pätkää paimennuksesta. Älkää antako taustalla kuuluvien kommenttien häiritä! (Itseäni ärsyttää, kun kommentit osuivat aina hyvien pätkien kohdalle, niin niitä kohtia ei voinut leikata pois... niitä ei siis todellakaan ole tarkoituksella jätetty!)

Tällainen pöytäkirja vielä paimennuksesta saatiin:

Kokemus: ei ole tottunut eläimiin

Kiinnostus: täysin välinpitämätön (varmaan ennen kun alkoi paimentaa..)

Liikuttaa: ryntää

Haukkuu liikuttaessa: kyllä

Etäisyys eläimiin: Lähellä eläimiä

Näykkii: ei

Liikkuu sivulta sivulle eläinten takana: Lähes koko ajan

Kerää: Lähtee keräämään, mutta perääntyy

Sitkeys/määrätietoisuus liikuttaessa: Liikuttaa useita kertoja keskeyttäen

Työskentelyetäisyys: Työskentelee vain lähellä ohjaajaa/ei työskentele etäällä

Painostus/itsetunto: Liikuttaa pehmeitä eläimiä ilman apua

Työskentelytemperamentti: Kuuma, mutta pelokas

Sanallinen arviointi: Aluksi ei ollut kiinnostunut, mutta sitten syttyi ja alkoi ajamaan eläimiä.

 paimennuskuvat: Katja Salonen

minähän en sinua pelkää!

Paimennuksien jälkeen otettiin kuvia Otsosta ja lapsista, joita lauantaina mukana oli vain Sakari ja Aava. Ehkä me joskus saadaan sellainen potretti missä on koko poppoo!
Meidän kamerassa olevat ainoat onnistuneet kuvat: