Uusi aluevaltaus

Innokkaana käsityöihmisenä sain hirveän kipinän tehdä jotakin käsillä. Kipinään varmasti vaikutti opiskelujen aloittaminen Kuopion Talouskoulussa, tarkemmin kotitalousopetuksessa (5kk). Tällä hetkellä nimittäin pyörii käyttö- ja sisustustuotteen valmistus -kurssi. Kurssilla ompelu oli hauskempaa kuin koskaan aiemmin ja ehkä siksi uskalsin lähteä toteuttamaan tätä ideaa.

DA DAA! Tässä se nyt on!

Eikun vaan tilausta menemään ja hidasta toimitusta odotellessa. Tarkoitushan oli tehdä Aavalle panta, mutta ompelun lomassa oli vaikea sovitella pantaa, kun välissä oli 40 km ja niin pannasta tuli himppu liian iso. Aava saa just-ja-just vedettyä päänsä läpi.

Netistä onneksi löyty helppo ja selkeä ohje. Ilman sitä tämä olisi vasta suunnitteluasteella.

Mielelläni lahjoittaisin pannan eteenpäin, sitä vastaavaan tarkoitukseen ettei se jäisi nurkkiin pyörimään. Jos jota kuta kiinnostaa niin yhteyttä saa ottaa ihan rohkeasti ;) Yhteyttä saa ottaa myös jos on kiinnostut hankkimaan koiralleen yksilöllisen pannan haluamillaan väreillä ja materiaaleilla.

Mitat: Fleece-osuus 37cm, pituus ketjuun asti (fleece & nylonnauha-osuus) 42,5cm, koko ympärys (ketju löysällä) n. 53cm

P.S. Aavalla on häntä! Muttei edes kokonaista nikamaa... :D

Edit. 12.9.

Ihanan anopin ihana Sani on pannan uusi omistaja!

Terveystarkki

Hirrveen jännittävää ainakin Aavan mielestä, oli tiistaina kun käytiin eläinlääkärissä tutkituttamassa Aavan silmät ja polvet. Meidän aika oli varattu klo 20, mutta taisimme olla vähän ennen kymmentä takaisin kotona. Kyseessä oli siis joukkotarkastus ja aikataulut olivat ihan hirveästi myöhässä.

Silmätipat; hämärä odotushuone; oudot, uudet hajut ja äänet eivät Aavan mielestä olleet kovin kiva yhdistelmä. Jännitti ja täristytti niiiin paljon, että piti sylkkyyn tulla. Lisäksi se pimeä huone, jossa oli kaks ihan tuntematonta ihmistä ja toinen vielä osoitteli jollakin lampulla silmiin... Kamalaa!

"Oon ihan kauheen vihanen!"
 © J.K.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Silmistä ei löytynyt mitään eikä myöskään polvista. Kennelliittoon lähti siis lausunnot terveistä silmistä ja 0/0 polvista.

Tänään, torstaina siis äiti vei Aavan uudelleen klinikalle ja tällä kerralla typy sai rauhoitus piikin lonkka-, kyynär- ja selkäkuvia silmällä pitäen. Itse en päässyt mukaan koulun takia, edelleen oon harmissani siitä. Siksi en sen enempää reissusta tiedä, kuin että selkä ja kyynäret ovat terveet eikä niistä ole löytynyt mitään, mutta valitettavasti lonkkakuvat on lähteneet eteenpäin Kennelliittoon D:nä. :(

Joskus ajatuksissa vilahtaneet haaveet kultakimpaleen omista vauvoista katosivat kuin tuhka tuuleen. Toisaalta enää viime syksyn jalostustarkastuksen jälkeen en oikein ole jaksanut uskoa siihen, että Aava pentuja joskus saisi. Ja ei saakaan... Toivotaan nyt, ettei tulos muuttuisi Kennelliitossa ainakaan huonompaan suuntaan.

Lääkäri oli kuitenkin sanonut, että elämää voi ja pitää jatkaa normaalisti, kuten tähänkin asti. Liikuntaa koiran pitää saada niin paljon kuin se vaan jaksaa ja ei näytä kipuja. (Agilitykentät alkaa taas houkutella...) Lisäksi Aava oli saanut tassuihinsa hiivalääkettä, kun äiti oli tullut maininneeksi Aavan "lutkuttavan" tassunpohjiaan paljon. Oli myös kysynyt voisiko nuoleminen johtua siitä, että lonkissa on kipua (useinhan koirat nuolevat itseään jos on kipua jossakin), mutta lääkäri oli vain todennut että yleensä se nuoleminen/pureminen kohdistuisi raajoihin eikä tassunpohjiin.

Aava on joka tapauksessa meidän oma pieni rakas! ♥

FI MVA Ihahhurja Aune

Pelonsekaisin tuntein ilmoitin Aavan heinäkuun alkupuolella Ristiinan ryhmikseen. Viime näyttelykäynnistähän oli vierähtänyt 1,5 vuotta. Tuomarina oli vähän gööttejä arvostellut Tapani Pukkila. Miellyttävän tuntuinen tuomari kaikin puolin.

Aikataulukirjeen pudottua postiluukusta ajattelin, että mitenköhän tässä käy. Gööttejä oli nimittäin ilmoitettu huimat 14. Lähdin kuitenkin matkaan ilman minkäänlaisia odotuksia. Toisaalta tietenkin toivoin sitä viimeistä sertiä. Uroksia oli ilmoitettu 7 ja narttuja samanverran.

 

Kehän laidalla odotellessa Aava oli rauhallinen ja tarkkaili kiinnostuneena ympäristöä. Välillä iski tylsyys ja alkoi se Aavalle tyypillinen purina ja haukkuminen. Harmittaa, kun jotkut taisivat saada sen kuvan, että Aava olisi vihainen tms. vaikka se oli vain ja ainoastaan aktiviteetin puutetta. Tyyppi rauhoittui heti normaaliksi kun pääsi käymään vähän kävelemässä.

Meidän esiintymisvuoron koitettua Aava liikkui tosi hienosti, eikä yrittänytkään pomppia tai paimentaa ottamalla kengästä kiinni, kuten yleensä. Helpotuksen huokaus pääsi, kun tuomari julkisti Aavan palkinnon. ERI! Se olisi riittänyt oikein hyvin ja olin siihen tyytyväinen. Kilpailuluokassa Aava voitti luokkansa ja sai SA:n. Paras narttu-kehässä Aava voitti kolme muuta koiraa ja sai sertin ja näin ollen tuli myös Suomen Muotovalioksi! ROP-kehässä Aava jäi kakkoseksi hienolle urokselle ja oli VSP.

Eli päivän tuloksena oli AVO ERI AVK 1 PN 1 SERT VSP FI MVA.

Suurimmat kiitokset kasvattaja-Ellikselle tästä ihanasta kultakimpaleesta!

Palloilua

Eilen käydessäni Maaningalla kuvasin Aavaa palloilemassa. Näin kesäisin se ei muuta tekisikään kuin juoksisi pallon perässä.

Sairastuvalla

Aamulla kännykkäni piippasi viestin merkiksi. Se oli äidiltä Aavan kuvalla varustettuna. Viestin sisältö sai aikaan kylmät väreet.

"Rakas emäntäni! Olen sairas... :( komposti ja suklaa ei yhtäaikaa käy vatsalleni. Olen käynyt lääkärissä isin kanssa, saanut nesteytyksen ja pahoinvointilääkkeen. Ja lääkettä myös kotiin. Olin jo kuivumassa, mutta nyt toipumassa ja huomenna minun pitäisi olla kunnossa. :) t. Aava"

Aava oli siis eilen iltapäivällä käynyt nuoleskelemassa kompostista valuvaa nestettä ja lisäksi todennäköisesti varastanut suklaatakin pienen määrän. Kuulemma aiemminkin on kompostia syönyt eikä siitä ole tullut mitään, joten todennäköistä on että suklaarasialla on voro käynyt. Aamuyöllä oli alkanut oksentaa ja juonut kolme kipollista vettä ja oksentanut ne kaikki ulos. Oli kuulemma ollut tosi kipeänä! Illasta kuitenkin jo vähän virkistynyt ja muutaman lusikallisen haukannut maksalaatikkoa ja raejuustoa. Puhelimessa äidin kanssa ollessani oli pomppinut äitiä vasten ja kerjännyt rapsutuksia. Toivon mukaan tästä nyt selvittäisi pelkällä säikähdyksellä.

Aava aksaa

Aava ja mummolan valkovuokot

Käytiin Aavan kans pitkästä aikaa viime viikon keskiviikkona (15.5.) treenamassa agilityä. Jo monta kilometriä ennen ACE:n hallia Aava alkoi vinkua takakontissa kuten teki aina silloinkin kun treenattiin vakituisesti. Se siis muisti mistä on kyse. Hallilla Aava ei meinannu pysyä pöksyissään. Se suurin piirtein tärisi kun autosta pääsi ulos. Itse treeni oli oikein mukava ja sujui meiltä mallikkaasti. Ongelmia tuotti lähinnä se, etten päässyt radan lopussa tarpeeksi Aavan edelle, koska se oli saatettava keinulle. Videollakin näkyy miten Aava tulee jaloilleni keinun jälkeen toisella esteellä.  Treeneissä vedettiin kaksi kierrosta ja video on vikalta kierrokselta ja siihen mennessä Aavasta oli mehut lähtenyt kuuman päivän ja jalkapalloilun takia. Kuitenki jaksoi ihan hyvällä temmolla.

Piipahdus Maaningalla

Piipahdin muutaman tunnin Maaningalla viime viikon torstaina eli 11.4. Meillä kun ei vielä oo pyykinpesukonetta täällä (käytiin eilen ostamassa ja saadaan se ens viikolla jeee!), niin kävin pyykkäämässä sillon. Samalla yritin saada Aavaa piristymään masennuksestaan. Leikkeihin se lähti mukaan kuten normaalistikin, ehkä vähän mietteliäämmin. Ulkonakin se etsi suuhunsa kepin, jota sille piti viskellä ja mielellään juoksi sen perässä ja etsi sitä lumihangesta. Porukoiden sanojen mukaan Aava ei oo ollu minun muuton jälkeen normaali. Edelleen alakuloinen ja viettää paljon aikaansa piilossa omassa "pöksässään" eli kevythäkissä. Eikä oikein syty enää leikkimäänkään.

 

Pöksässä

 Harjoteltiin ja muisteltiin kaikenlaisia perustemppujakin, kuten maahanmeno, istuminen, mangusti (orava), tanssi ja tassu. Ne onnistui tosi hyvin ja Aava teki mielellään ja ahmi makupalojakin, vaikka muutoin syöminen on taas mennyt nirsoiluksi. Palauteltiin mieleen myös näyttelykäyttäytymistä Kiuruveden näyttelyä silmällä pitäen ja vitsit miten paljon naksuttimesta on apua! Aava on oppinut sen avulla älyttömän nopeesti mm. kontaktit agilityssä, maahanmenon ja näyttelyseisomisen, siten että se kestää vaikka minä olisinkin pystyasennossa. Yleensähän esitän Aavan näyttelyissä polvillani/kyykyssä sen vieressä, jottei se istuisi tai muuta.

 

 

 

Kun aloin tehdä lähtöä, Aava tietenkin vaistosi sen ja kävi istumaan eteisen lattialle ja mulkoili minua alta kulmiensa, kuin sanoen "taasko sinä jätät minut". Kyyneleet silmissä sanoin Aavalle heipat enkä kerennyt edes ovea laittaa kiinni kun hirveä huutoitku alkoi..

Akseli Suuri

Monsteri Hirmuinen

Huomenna, torstaina ollaan EHKÄ menossa aksaamaan, riippuen miten minun uusi työ antaa periksi.

Kiuruveden näyttelystä sen verran, että se jää meiltä välistä, koska alkuperäinen tuomari ei päässytkään tulemaan ja tilalla on Esko Nummijärvi, jolta Aava on jo sertin saanut. Harmi, mutta kyllähän noita näyttelyitä tulee.