Heissan immeiset!

Elossa ollaan, vaikkei meistä nyt vähään aikaan olekaan mitään täällä kuulunutkaan. Stressiväsymyskoulualkavakoeviikko ja mitähän vielä. Ainakin kivoja agitreenejä! En aikonut kirjoittaa pitkää tekstiä, koska videolta saatte katsoa kaiken oleellisen.

Videolla oleva rata on eiliseltä (16.11.), jolloin treenien teemana oli: Kilpailemaan! Voittamaan! eli harjoitteltiin nollien tekemistä vaudikkaalla radalla, joka meillä onnistuikin ensimmäisellä vedolla, vaikka vähän epäilin odotellessani. Treeni vei mehut ainakin ohjaajasta ja ihan hyvin koirakin nukkui viime yön...

Vanhan loppu, uuden alku

Näin voisi todeta meidän agilityuran etenemisessä! Tänään loppui Basics-kurssi ja perjantaina on vielä yhdet keppitreenit. Mutta eipä onneksi hätiä mitiä, sillä ihana koutsimme (joka muuten tykkää tosi paljon Aavasta) ilmoitti uusista valmennusryhmäpaikoista. Ja vieläpä juuri sopivasti, ei tule paljon taukoa! Kyseiset training-valmennusryhmäpaikat ovat kuulemma tosi kiven alla ja jos nyt ei oltais saatu paikkaa, olisi meidän pitänyt odottaa ehkä vuosi, puolitoista.. kuka tietää...

"Tavoitteellinen valmennusryhmä niille, jotka haluavat edistyä. Yksilöllistä ohjausta koiran ja ohjaajan taitotason sekä tavoitteiden mukaisesti. Opitaan käyttämään erilaisia ohjaustekniikoita kilpailutilanteessa." Koirakoulu ACE 

Se olisi tarkotus. Katsotaan mihin pystytään.

Ristiinan ryhmänäyttely

 

Lähdettiin aamulla ilman suuria odotuksia kohti Ristiinaa ja 5 & 4/6 roturyhmien ryhmänäyttelyä. Kahden koiran kanssa liikkuminen näyttelyalueella tuotti hieman hankaluuksia, kun varovainenkin piti olla äidin polven takia. Ikinä ennen siis en ole ollut kahta koiraa samassa näyttelyssä esittämässä. Muistaakseni.

Moonan esiintyminen oli ensin. Jämttejä oli ilmoitettu arvioitavaksi 19. Moonan tulos jännitti. Moonan pää on epätyypillinen, silmät vaaleat... Tavoitteena oli saada H, jota metsämiesten/naisten keskuudessa täällä meillä päin kutsutaan "mehtäsertiksi" eli H:n saatuaan koira voi tulla käyttövalioksi. Jämttit arvioi Esa Ruotsalainen ja antoi Moonalle seuraavan arvostelun: "Keskikokoa pienempi, hyvät mittasuhteet omaava narttu. Hieman lyhytkuonoinen pää, silmät saisi olla tummemmat. Kokoon sopiva runko, hieman lyhyt rintakehä ja pitkä lanneosa. Korkea-asentoinen häntä ja jyrkkä lantio. Siro raajaluusto, hyvät kulmaukset, hyvä karva, väri ja käytös. Liikkeessä puutteellinen takapotku."  NUO H

Vai, että vaaleat silmät :-D

Moonan arvostelun jälkeen, vein Moonan varjossa olevaan häkkiin ja huomasin kentän toisella laidalla olevan gööttikehän alkaneen. Sitten tuli kiire. Aava pois häkistä, panta kaulaan ja kohti kehän laitaa. Urokset olivat menossa.  Kerkesimme onneksi vähän hengähtää ja vetää muutama ravipätkä harjoitukseksi ennen kehään menoa.

Aava oli ainoana nuorena narttuna kehässä ja tuomari Esko Nummijärvi tuli heti aluksi juttelemaan ja kysyi onko minulla ennestään gööttejä ja, että oltiinko Joensuun näyttelyssä. Kysymyksistä päätellen osasin jo arvella jotain vähän suurempaa tulosta. Aava ravasi tosi hienosti pitkään aikaan! Ei ollenkaan jalasta puremista tai tyhjänpäiväistä räksyttämistä. Kummastelin sitä, ettei tuomari arvostellut pöydällä, vaan katsoi hampaat koiran seistessä maassa. Arvostelu kesti pitkään. Odotin hikipäässä, kunnes kehäsihteeri nosti kädessään olevat ERI:n, kilpailuluokan 1 ja vielä SA:n ilmaan. Huhhuh, olipa se tunne. Sitten vaan odottamaan Paras narttu-kehää. Paras narttu-kehässä saatiin juosta kaksi kierrosta ja olin varma, että viimeistään tässä vaiheessa se hermostuu ja alkaa räyhätä, mutta ei. Tuomari sijoitti Aavan neljänneksi ja edellä oli vetsku ja kaksi valioluokassa kilpaillutta, joten... Aava sai SERTIN! Onnen kyyneleet tippuivat silmäkulmista, Aava on esimmäinen ikioma koira, joka on saanut sertin.

Onnen kyyneleet

Esko Nummijärvi: "Rotutyyppi erinomainen. Kevytluustoinen. Hyvin sopusuhtainen narttu, jolla kaunis pää. Pitkä hyvä kaula, hyvä selkä, rinta & raajat. Erinomaiset kulmaukset. Liikkeessä hieman leveä edestä. Liikkuu hyvin. Esitetään erinomaisesti." NUO ERI NUK 1 SA PN-4 SERT

Paimennustaipumusta(ko)

Perjantaina äiti ja Aava tuli hakee mut koulusta ja suoraan lähdettiin ajamaan kohti Kankaanpäätä. Yövyttiin Katjan ja Sakari-veljen luona. Ilta meni kuulumisia vaihdellessa ja rupatelessa pääasiassa koirista, mikä ei liene yllätys.

Pieni jännitys alkoi tulla vähitellen ennen neitosen suoritusta, vaikka liikkeellä oltiinkin vähän sellasella asenteella et käydään ny kattomassa.. ja siltä se meinasi näyttää aluksi.. Aava ei ollu pätkääkään kiinnostunu lehmistä. Söi vaan tyytyväisenä kakkaa. Oltiin jo luovuttamassa, mutta sitten lamppu syttyi, et hei näähä lähtee liikkeelle, ku mä vähä haukun. Neiti paimensi kantturoita hyvän paimennustaipumuksen verran. Tulos tuli vähän puun takaa, vaikka meitä ihmisiä se välillä haluaakin vähä näpsiä nilkoista. Ja testaajanahan toimi Örjan Skoglund Ruotsista.

Seuraavana vähän videon pätkää paimennuksesta. Älkää antako taustalla kuuluvien kommenttien häiritä! (Itseäni ärsyttää, kun kommentit osuivat aina hyvien pätkien kohdalle, niin niitä kohtia ei voinut leikata pois... niitä ei siis todellakaan ole tarkoituksella jätetty!)

Tällainen pöytäkirja vielä paimennuksesta saatiin:

Kokemus: ei ole tottunut eläimiin

Kiinnostus: täysin välinpitämätön (varmaan ennen kun alkoi paimentaa..)

Liikuttaa: ryntää

Haukkuu liikuttaessa: kyllä

Etäisyys eläimiin: Lähellä eläimiä

Näykkii: ei

Liikkuu sivulta sivulle eläinten takana: Lähes koko ajan

Kerää: Lähtee keräämään, mutta perääntyy

Sitkeys/määrätietoisuus liikuttaessa: Liikuttaa useita kertoja keskeyttäen

Työskentelyetäisyys: Työskentelee vain lähellä ohjaajaa/ei työskentele etäällä

Painostus/itsetunto: Liikuttaa pehmeitä eläimiä ilman apua

Työskentelytemperamentti: Kuuma, mutta pelokas

Sanallinen arviointi: Aluksi ei ollut kiinnostunut, mutta sitten syttyi ja alkoi ajamaan eläimiä.

 paimennuskuvat: Katja Salonen

minähän en sinua pelkää!

Paimennuksien jälkeen otettiin kuvia Otsosta ja lapsista, joita lauantaina mukana oli vain Sakari ja Aava. Ehkä me joskus saadaan sellainen potretti missä on koko poppoo!
Meidän kamerassa olevat ainoat onnistuneet kuvat:

Erkkari 2011

Osallistuimme gööttierkkariin nuortenluokassa saaden tulokseksi EH.

Lähdettiin jo perjantai aamuna ajelemaan kohti Kaarinaa. Saimme tällä reissulla "kaksi kärpästä yhdellä iskulla", sillä helmikuun vanhojentanssit lähestyy ja tiesimme yhden juhlapukuliikkeen Kaarinassa, joka tekee mittatilauspukuja ja ajattelimme, että kun se on kuitenkin hankittava niin samahan se on tehdä jo nyt. Oikeastaan aikeissamme oli, että käymme katsomassa ja sovittamassa, kun kuitenkaan sitä oikeaa mallia ja väriä ei löydy.. Kuinkas ollakaan, sieltäpä se löytyi ja mukaanhan se saatiinkin! Nyt vaan parin etsintään ja prinsessapäivää odottamaan.

Toinen "kärpäsemme" oli Erkkari, Kaarinan Tuorlassa. Perjantai-ilta meni ihastelessa ihanaa pihamaata, jossa kanoja tepasteli vapaana ja paikka oli oikeasti aivan ihana!

Lauantai-aamuna heti seittemältä ylös, ulos ja lenkille.. Siitäpä sitten aamupalalle, vaikka minulle ei oikein mikään maistunut, oli vaan niin etova olo.. Teetä kumminkin ryypin pari kupillista, joka varsinkin aamulla on tosi harvinaista. Sitten vaan tavarat autoon kämpistä ja Aavan tavarat mukaan ja kohti jalkapallokenttää, jossa näyttely oli. Onneksi saatiin häkki semmoiseen kohtaan että vähän edes on varjoa. Kun päivä alkoi paistaa korkeammalta saatiin koira ja itsemme suojaan sateenvarjoilla!

Kehässä Aava käyttäytyi tosi hyvin verrattuna muutaman päivän takaiseen mätsäriin, jossa se ei ollut hetkeäkään hiljaa. Sitä minä ihmettelen, ettei minua jännittänyt YHTÄÄN! en ainakaan tuntenut itse sitä, yleensä siis hermoilen hirveästi, sydän hakkaa ja kädet tärisee, mutta ei nyt. Arvostelu löytyy tästä.

Nuorten narttujen kehän jälkeen palattiin kehän laidalta tavaroitten luo ja äiti alkoi pakkaamaan retkituoleja kokoon. Eipä mennyt kauaakaan, kun äiti horjahti jostain syystä ja väisti takana olevaa häkkiä, ettei kaadu sen päälle ja yhtäkkiä istui maassa ja vasemman polven lumpio oli pois paikaltaan. Kamala tunne! sit keksin et meen toimistosta kysymään ensiapua ja sieltä sanottiin, et sinne on lähteny porukkaa ja lähdin takas. Taksi oli tilattu ja sitä jouduttiin jonkin aikaa odottamaan kunnes se sit tuli. Äiti lähti ja me jäätiin sit sinne. Hirvein paniikki tuli siitä miten me päästään pois, jos äiti ei pysty ajamaan, kun minullakaan ei ihan vielä oo ajokorttia. Sit kun me päästiin lähtemään oli kulunut neljä tuntia ekasta lähtöyrityksestä. Savolaisella sisulla ratin takana äiti painatteli yhden pysähdyksen taktiikalla, kun tankattiin auto. Yli 500 km meni samassa, itseasiassa vähän lyhyemmässä ajassa kun tulomatkalla.

Ensi viikonloppuna Kuopion KV näyttelyyn lauantaiksi ainakin talkoisiin ja sunnuntaina kehään Aavan kanssa. Sitä seuraavana viikonloppuna paimennustaipparit Kankaanpäässä. Niitä odotellessa.

Sakari ihana <3

Treeniä ja treeniä

Omistan tämän postauksen ainoastaan Aavan (koti)treeni-videolle. Tiedän, esteet ovat kotitekoisia ja hyvin "laadukkaita" (tehty ämpäreistä, harjanvarsista yms.), mutta eipä se ole meiän tahtia haitannu :-) Mitäs vielä... vielä ois starter-kurssia yks kerta käymättä ja eilen treeneissä koutsi totesi moneen otteeseen, että huomaa, et ollaan treenattu kotona ja sepä lämmitti kovasti mieltä, vaikka ilman lämpötilakin oli about +30C. Onneks (ja totta kai) hallissa puhalsi ilmastointi!!